Maalaistallilta maneesitallille

Sitähän täälä tapahtui. Valmistautumista muuttoon. Ja vieläpä hyvin erilaiseseen talliympäristöön. Jo hetken on päässäni pyörinyt ajatus, että Dannin kanssa tarvittaisiin jotain muutosta. Kun vanhan tallin toiminta muuttui täysihoidosta kylmätalliksi, oli meidän aika avata uusi sivu elämässä. Kuin sattuman kaupalla oli läheinen maneesitalli vaihtanut omistajaa ja vapaita karsinapaikkoja löytyi. Käynti ihan vaan kaverin seuraksi (tarkoituksena ei ollut alunperin sinne muuttaa) ja yksi karsina oli meille varattu. Joko oli todella hyvät myyntipuheet tai meille vain sattui todellinen onni!

Pian varauken jälkeen oli Dannille ostettu pinkit ruoka-astiat, ämpäri, siivousvälineitä sekä aivan uudet raipat. Kävin myös hööksissä pyörähtämässä ja bongasin todellisia löytöjä; suitset lähtivät ulosheittohintaan eivätkä ne olleet ainoat kauppakassissa. Ostoslistalle päätyi vhän suurempiakin hankintoja; turvetta, 11 pyöröpaalia sekä kauraa. Tänään täytyy kipaista Agrista vielä mineraalit.

Voitte siis kuvitella, että ne kolme viikkoa kasinapaikan varauksesta kuluivat hyvin hitaasti, mutta sisälsivät paljon aivotyöskentelyä. Mitä me tarvitaan ja mitä ei. Siivoillessani vanhalta tallilta meidän romuja tajusin, paljonko voikin vajaassa kolmessa vuodessa kerääntyä tavaraa. Loimia löytyy vaikka mitä mallia, kuten myös suojia. Sitten onkin ihmeellisiä jalustinkumeja, hoitoaineita sekä laatikon pohjalle levinnyt suolapurkki. Nyt nämä tavarat ovat kansoittaneet autotallin sekä bemarin takaloosterin. Loimet ovat asuneet autossa jo kaksi viikkoa odottaen että pääsisin mattorantaan... No en ole päässyt ;)

Itse muuttopäivä oli melkoisen kiirus! Saarikauden päättäjäiset olivat houkutelleet meidät mökille, kuten joka vuosi. Raketit ja valkoviini sopivat hienosti yhteen, mutta niistä nauttiminen oli vaikeaa sillä odotin vain sunnuntaita. Kuin viimmein pääsin kotiin vaihtamaan tallikamat sekä lastaamaan uudet rojut matkaan, oli suuntana kolmen vuoden ajan ollut koti. Innostus kupli vatsassa. Tavaraa kertyi autoon yllättävän paljon, vaikka luulin keränneeni suurimman osan tavaroistani jo aikaisemmin. Kun kamat olivat kasassa, ystävämme ajoi auton uudelle tallille ja me reippaat tytöt ratsastimme huimat neljä kilometriä uuteen kotiin. Matka meni madellen, sillä neitokaiset halusivat nauttia luonnon tarjoamasta vehreydestä ennen syksyn tuloa. 

Yksin emme joutuneet kohtaamaan tuntematona,
sillä tallikamut Aino&Cati tulivat karsinanaapureiksi!

Eivät hepat tienneet lähtevänsä viimmeisen kerran tutun tallin pihasta. Enkä sitä tajunnut itsekään. Uuden tallin pihapiiri aiheutti hieman kummastusta puluparvineen, mutta suhteellisen rauhallisesti neiti jäi tutkimaan uutta yksiötään. Suurena huolen aiheena on, oppiiko minun kaikkea epäilevä otus juomaan automaattivesiastiasta? Täytyy sitä porkkanoilla lahjoa. Tunnin ajan laittelimme tavaroita paikoilleen minne mahtui ja täytimme hevosiemme tulevien tarhojen juomakipot. Lopuksi toivotimme otuksille hyvät yöt ja pääsimme lähtemään tyytyväisinä kotiin. 

Se että Aino tammansa kanssa pysyy meidän heppaelämässä, myös eräs toinen tärkeä ihminen palaa siihen. Vuosi sitten meidän tallilta muuttaneet Johanna ja Julle saapuivat myös tänään samalle tallille. Kun Johanna ja Julle lähti viimme syksynä uusiin seikkailuihin, en uskonut meidän heppojen törmäävän. Mutta miten kävi? Nyt kaksoset Danni ja Julle asustavat vastakkain nähden toisensa jatkuvasti. Ihanaa! Tämä taitaa olla se meidän kaipaama uusi suunta!