Voihan mamma millanen olit

Muistaako joku kun tässä postauksessa lähdin metsästämään Dannin vanhempia? No nyt on "etsintä" lopullisesti päättynyt, sillä törmäsin Dannin emän, Reelika II, omistajiin Kurikan kisoissa. Tai pitäisi sanoa, että ne törmäsivät meihin, sillä olivat vissiin tunnistaneet tamman trailerin vierestä hillumasta.

Kuulemani kertomukset Dannin emästä oli kaikkea muuta mitä olisin ikinä voinut olettaa. Onneksi siis luonne on peritty isän puolelta! Mutta tosiaan, Dansuckerin emä on ollut pari vuotta jo taivaslaitumilla. Kertonee varmasti paljon hevosesta, jos se on jouduttu lopettamaan pelkän luonteensa vuoksi. Omistajan mukaan se oli liian vaarallinen heille, mutta sellaista hevosta ei voinut eteenpäinkään myydä. Muutamat läheltä piti-tilanteet oli koettu ja pari osumaakin tullut. Rakenteensa puolesta Danni on emäänsä sirompi ja sen ilme on aivan erilainen, lempeä. Neiti keräsi kehuja ja rapsutuksia käyttäytymisensä ansiosta ja oli hienoa seistä vieressä hymy korvissa asti. 

Dannin isästä, Dior II:a, ei herunut paljon tietoja. Tavoitin sen entisen omistajan, jolla ruuna ehti olla vain hetken ennen uudelleen myyntiä. Nainen kuvaili Dioria mukavaksi pojaksi, joka toimi kivasti ja herkästi. Ja nyt kun oikeestaan katson hieman tuota sukupostissa olevaa ainutta kuvaa, niin ruunan päästä löydän samoja piirteitä Dannin kanssa. Ainosta puhuttaessa huomasin myös, että Diorilla on vain yksi jälkeläinen... Daphne. Mutta tähän loppuu jäljet isän osalta. Hippoksessa on vielä minulle vastanneen naisen nimi omistajana, vaikka hevonen tosiaan on mennyt parikin kotia eteenpäin. Harmi, sillä heiltä olisi voinut kysellä enemmän tietoa ruunasta...

Kyselin viimme kesänä Dannin kasvattajalta varsakuvia, mutta ikävä kyllä kaikki varaskuvat olivat kadonneet pixelimaailmaan hänen kovalevynsä rikkouuessa. Mutta neiti on ollut varmasti söpö pikkuvarsa! Syötävän söpö <3

Turparemmi vinossa, elämä edessä ;)

Ja vähän muista asioista, meidän rokotukset eivät olleetkaan ihan kunnossa. Tämä selvisi kisapaikalla, mutta meidän annettiin kuitenkin startata, kun kyse oli toisen tehosteen kk myöhästymisestä. En tiedä, miten tämä huomattiin vasta nyt. Dannin rokotukset on aloitettu muistaakseni 2010, joten tapauksesta on muutama vuosi. Rokotus täytyy saada kuntoon, että pääsisimme kisaamaan kunnolla. Tänään meillä olikin nyt ensimmäinen rokotus ja tehoste otetaan heti kuukauden päästä. Sen aikaa pitää malttaa vaan treenata ja välttää kisakutsujen vilkuilu. 

Meillä on toinenkin ongelma, vaikeammin selätettävä; vauhti. Kisavideoltakin näkee varmasti kaikki kuinka mukavaa lunki laukkaa me aina vedellään. Tasapaksua laatua. Nyt kaivattaisiin räjähtävyyttä ja eteenpäin pyrkimystä. Yritettiin sitten eilen kaasuttaa toisen hevoen perässä peltoa ympäri, tuloksetta. Vaihdettiin välillä jopa kuskia, mutta muutosta ei tapahtunut. Tähän lienee ainut ratkaisu baanailu maastossa kaverin kanssa. Muuten suunnitelma on hyvä, mutta neiti ei ole maastovarmimmasta päästä. Sivuloikkia ja muita kyttäilyjä esiintyy ja pelkään menettäväni hallinan vauhdin kasvaessa. Kävimme eilen myös maastossa, mutta edellä mainituista syistä en itse antanut vauhdin kasvaa liiaksi... Virhe, joka harmittaa nyt. Pääsemme harvoin kaverin kanssa maastoilemaan ja hyöty olisi pitänyt kyllä ottaa käyttöön. No ensi kerralla! 

Katastrofin ainekset ja lopputulos.

(C) Roosa Rintamäki

Kuvitelkaa tilanne; yövuoron jälkeen otat tunnin nokkaunet, heräät ajoissa, menet laittamaan hepat rauhassa kuntoon, tsekkaat että kaikki kamat kasassa, lastaat hevoset ja lähdet rauhassa ajamaan Kurikan kisoja päin suurella aikavaralla. Perillä saat rauhassa ilmoittaa hevoset sekä varustaa ne kuntoon ja verkata pitkän kaavan kautta. Kuullostaa mukavalta ja rennolta eikö? Niin munkin mielestä, todellisuus oli aivan eri!

Heräät 9.45, jolloin pitäisi jo startata auto. Äkkiä hevoset tarhasta, toista emme edes kerinneet harjata. Toinen hoitaa kuljetussuojat ja loput kamat autoon, toinen hoitaa traikun auton perään kiinni ja taiteilee sen lähtövalmiiksi. Äkkiä hevosille heinää; aamuheinät jää matkalle syötäväksi ja kotiin paluullekkin sitä on varattava. Nyt täytyy kiittää siitä, että kummatkin hevoset menevät kuuliaisesti koppiin <3! Dannikin on oppinut lastauksen hienosti, joten se seuraakin löysin naruin perässä. Pääsimme lähtemään vasta 10.20 pihasta ja kisat alkoivat klo 11. Matkaa oli noin tunti ja ilmoitimmekin kisapaikalle jättävämme Dannin puomiluokan välistä. Silloin harmitti vietävästi; sillä olimme suunnitelleet ympäritöön totuttelun tuohon luokkaan. Danni saisi hömpätä ja ihmetellä niin paljon kuin lystää, että seuraavassa luokassa olisi skarppina. Mutta sehän meni sitten aivan plörinäksi.

Hei mihin heinät katosi?

Paikalle saavuimme sitten puoli kahdentoista aikaa. Kävimme ilmoittamassa hevoset kisaan (Danni starttasi siis vain 50-60cm luokan), M lähti purkamaan hevosia ja minä piirtämään rataa ylös paperille. Danni saatiin yllättävän helposti varustettua, vaikka se ihmettelikin uutta ympäristöä ja hevospaljoutta. Muutaman rundin kerkesin sitä pyörittää ympäri kun M jo hyppäsikin selkään ja lähti verkkaamaan. Vähän jännitti, oliko ratsastaja kerinnyt opettelmaan rataa mutta täytyi vain toivoa niin. Verkka menikin aluksi huonosti. En tiedä johtuiko ohimenot kapeista verkkaesteistä, mutta stressitasoni nousi... Hyppää nyt saakeli! Pikku hiljaa neidin itseluottamus kasvoi ja verkkaesteetkin alkoivat sujua. 

Rataa en ala tässä sen pahemmin selittää, sillä se selviää videosta. 

Alussa on hieman zoomausongelmia, mutta kyllä kännykälläkin näytti saavan hyvää kuvaa. Eli yksi ohi meno tuli pelottavalle nelosesteelle. M kävi sen kyllä Dannin kanssa tsekkaamassa sen etukäteen, mutta vieressä olevat härpäkkeet olivat liian jänniä neitokaiselle. Mutta olen näääääääääin ylpeä mun tammasta! Sen ensimmäiset kisat! Ei yhtään pudotusta. Se ei kyttäillyt porukkaa, vieraita ihmisiä, verkka-aluetta tai rataa. Se oli ihan lungisti. Että mä rakastan sitä <3 Se oli hyvällä tuulella ja sillä oli kivaa.

Mennäänkö jo, entä nyt?

Hetken huumassa mietittiin, että ilmotetaanko vielä 70cm luokkaan, mutta onneksi päädyttiin päättämään Dannin työt siihen. Se oli ylittäny kaikki odotukset ja itsensä. Se käyttäyty paljon paremmin kuin sen olisi tarvinnut, joten sen palkinto oli päästä mussuttamaan heiniä. Jäähdyttelin sitä pitkän aikaa ja neiti kulki kuin koira perässä. Vähän käytiin välillä syömässä vihreetä ja lopuksi lastasin sen traikkuun syömään heiniä. Hetken aikaa tamma oli tosi rauhaton, kun yksin joutui olemaan autossa Fasu-kaverin valmistautuessa 80cm ja 90cm startteihin. 

Mutta todella hieno päivä kolmella kyväksytyllä suorituksella, Kun olimme päässeet kotia, purkasimme hepat laitumelle ja minä lähdin nukkumaan. Vajaalla 4 tunnin "yöunilla" jatkoin sitten viimmeiseen yövuoroon. Nyt olo on kuin krapulaisella, mutta onnellisella krapulaisella <3!

Rakkaus pakkaus <3

Hullun hommaa

Ostin itselleni uuden puhelimen, ja pakkohan on kokeilla toimiiko blogin päivitys siitäkin käsin... Pakko mainita, että vieressäni on kyllä pöytäkone. 

Huomenna meillä olisi edessä ensimäiset kisat tallin ulkopuolella...Jännää! Hulluksi tilanteen tekee se, että olen töissä koko viikonlopun ja vapaat alkaa maanantai aamuna. Yötyöläisen onkin niin hyvä mennä päiväksi kisoihin ja yöksi töihin... Koskakohan sitä nukkuisi? Illalla on pakko saada nuijanukutus! Pakkasin illalla kisakamoja kuntoon. Jotenkin oli todella outo fiilis; mitä me tarvitaan mukaan? Kahdet ohjat,martingaali (jonka sopivuudesta ei ole tietoakaan, saimme lainaan sen eräältä ponilta)... Saven otan mukaan, onhan satula pakattu? Mitä jos hevonen unohtuu?

Mua jännittää älypaljon miten Danni käyttäytyy akisojen aikana, kun se ei ole radalla... Toki mua jännittää sen käyttäytyminen startissa. Kumpi enemmän? En osaa päättää. Huomenna päivitän teille uutisia joko ylpeydestä pakahtuen... Tai sitten en niin ylpeänä ;)

Kisajännitystä!

Danni on ollut tosi kevyellä liikutuksella alkuviikolla, sillä olen ollut epämääräisessä vatsataudissa. Voimia ei ole pahemmin ollut lähteä tallille. Tiistaina kävin juoksuttamassa irtona ja tänään pääsin  vasta selkään. Huomasin tamman olevan melko jäykkä, sillä koko viikko on mennyt meillä penkin alle liikutuksen kanssa. Muuten energiaa kyllä löytyi ja neidillä oli mukava ratsastaa. Kentällä pyysin vaan vahvasti eteen, jotta paikat lähtisivät aukeamaan. Kentällä oli muitakin liikuttelemassa/hoitamassa hevosiaan, joten menin laukkamaan pellolle. Huomaa että hevonenkin virittäytyy aivan toisenlaiseen mielentilaan.

Kuvista voi huomata, että meillä on uudet suitset, kuten myös ne kauan haluamani baucherit. Tänään kummatkin olivat ensimmäistä kertaa päässä ja hevonen tuntui kuolaimilla ihanan tasaiselta. Jotain ihmeellistä on tapahtunut nyt muutaman ratsastuskerran aikana käynnissä; Danni alkaa hakeutumaan alas kuolaimelle. Huomaa, että sen täytyy hieman miettiä sitä asiaa, sillä itse joudun silloin keskittymään enemmän eteenpäin vieviin apuihin. Mutta se ei hakeudu kuitenkaan liian alas, vaan pysyy kokoajan kuolaimella. Vielä kun saataisiin tuo rentous siirrettyä raviin ja lopuksi laukkaan, niin hyvä. Mutta vauvan askelin <3

Sitten niistä kisoista; Marika ja Danni on nyt ilmoitettu kisoihin sunnuntaiksi. Luokat ovat ristikko sekä 50-60cm. M ei ole keväällä päässyt kuin kerran hyppäämään Dannin kanssa, joten peukut ja varpaat ristiin yhteisymmärryksen löytymiseksi. 

Mutta ihanaa kesää meiltä auringon palvojilta <3!

Paljon onneeea Danni 5wee, paljon onnea vaaaaan

Voi ei, nyt mun omistuksesta löytyy virallisestikin viis vee kakara... Nyt viimmestään loppuu "se on niin nuori" tekosyyt, heh! Mutta mitä tekee kunniallinen omistaja, kun oma kultanuppu täyttää vuosia... Kärsii krapulasta. Joten Danni sai lahjakseen siis vapaapäivän! Muokkailin vähän kuvia kuluneesta vuodesta. Rakennekuvista näkee huiman eron. Mun lihapullasta on kuoriutunu kaunis hevonen <3! 5 wee hevonen, outoa, kun justhan se oli kolme :D! Ps. huomatkaa, kuinka sama riimu on vielä hengissä. Tämä päässä Danni matkusti lahden yli uuteen maahan!

27.4.2013

6.5.2014

Haha! Ensimäinen hyppykerta. Huomatkaa kuskin ilme

Täälä-on-mahdoton-istua-laukka

Kesä, kesä, kesä!

Tästä kuvasta tykkään, vaikka esteet ovat minimaaliset. Tämä muistuttaa kovasta työstä <3

Toki ilman lahjaa ei Danni jää. Tässä on pikkusen 5vee lahja. Kun "Danni" haluaa, Danni myös saa ;)

Kuvapläjäys + video!

Olin tänään jo aamusta ratsastamassa pellolla Dannilla. Tarkoituksena oli mennä vain eteen. Mentiin kaikissa askellajeissa ja pidettiin vaan hauskaa. Illalla itselle tuli "hieman" tylsää ja sovimme Iran kanssa tapaavamme tallilla. Otin mukaan kameran, että voisi ottaa muutaman kuvan. No niitä kuvia tulikin sitten vähän enemmän. Kokeilin tänään aamulla ensimmäistä kertaa kuljetussuojia sekä illalla uudeestaan. Alla videota ja kuvia tilanteista.

Ai tästäkö mun pitis muka tulla??

Ai sulla on jotain hyväskää sielä?

Voisitko antaa sitä ihan tässä kohtaa?

Ai ei vai? No tullaan sitten yli...

Hiiiiop!

Ai vielä uudestaan?

Rakenne kuvaa. En jaksanut kunnolla hinkata eilisiä savia jaloista pois. Homma jää huomiselle!

Ei nää jalassa voi kävellä!!!

Nyt en saa lisättyä videota tänne blogiin, mutta se löytyy täältä:

VIDEO

Vieraileva tähti *

Kuten kerroin edellisessä postauksessa, Marika hyppäsi Dannin selkään tänään.

Suurin este oli 70cm sarjana. Tarkoituksena oli tsekata vähän erikoisesteitä ja hyvinhän tuo neiti niihin suhtautui. Oli myös hienoa kuulla, että tamma on mennyt paljon eteenpäin ja sillä on miellyttävä ratsastaa. Jes, olen siis onnistunut sen kanssa <3!

Tässä loppukevennykseksi! PS. Ei ees tippunu ;D

Jumppapallona luokses pompin...

Kuten arvata saattaa, meidän lisääntyneen treenailun johdosta heppa on mennyt hieman jumiin... Oma moka; liikaa liian nopeasti. Viimme viikon alussa mulla oli hevosen sijasta allani lankku, jota yritin epätoivosesti taivutella. Oikeassa laukassa tuntui, että hevonen menee ristilaukkaa, vaikka oikeaa sieltä kuitenkin tuli... Myös oikeassa kierroksessa ravissa oli jo ongelmia kulmissa. Sovimme, että tallinomistaja/kengittäjä/hieroja katsoo hieman hevosta läpi.

Keskiviikkona sitten kaviot vuoltiin ja M tsekkasi hieman lihaskuntoa. Kaulalla muutama jumi, samoin selässä (joten romaania hankkimaan hetkeksi). Pahin oli kuitenkin otj takareisi. Tästä syystä tamma ei saa venytettyä oikeaa takajalkaa tarpeeksi alleen ja varsinkin kulmissa kaatuu sisälle. Onneksi ongelma oli näin "yksinkertainen", sillä mietin jo jalassa olevan jotain pahemminkin vikana. 

Nyt olemme jumpanneet pitkillä laukkasuorilla ja rennolla laukalla. Ensin olen lämitellyt takareittä vasemman kierroksen ravissa ja laukassa, jonka jälkeen olen vasta aloittanut oikeaan kierrokseen saman. Kentällä olemme menneet sitten ovaalia uraa, jota on saanut pikkuhiljaa kulmittamaan, kun jumi antanut periksi. Ratsastuksen jälkeen olen venyttänyt joka jalkaa sekä hieronut arnikaa.

Nyt alkaa neiti olemaankin paremmalla tolalla, joten tänään M:n olisi tarkoitus hypätä neidillä muutama hyppy, sillä:

Danni pääsee loppukuusta ensimmäisiin kisoihinsa! Mus jännittää NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN paljon!!! 

Itse en uskalla selkään mennä ensimmäisissä ulkopuolisissa kisoissa, joten M on luvannut uhrautua. Luokat ovat puomi ja 50-60cm. Puomit siksi, että Danni saa tutustua kenttään, tuomareihin, muihin hevosiin ym. Ehkä se sitten seuraavassa luokassa osaa keskittyä paremmin. Mutta kisoihin mennään vain hakemaan kokemusta, ei muuta. 

Sitten ruokinnasta. Se on saanut hieman muutosta. Tähän asti Danni on syönyt aamulla 5dl fiberline ja 2dl kauraa sekä illalla 5dl fiberline, 2dl kauraa, 1dl mineraaleja. Nyt meillä syödään aamulla 2dl fiber ja 5dl kauraa. Illalla taas menee 2dl fiber, 2,5dl kraft sport, 5dl kauraa, 1dl mineraaleja sekä 2 mittaa biotiinia kavioide hyvinvointiin.

Tuo ennen-ruokinta on talven peruja, jolloin liikunta oli meillä aika hajanaista ja rentoa. Nyt kun kierroksia aletiin lisäämään, se ei antanut enää tarpeeksi energiavarastoja. Nyt olen alkanut taas saamaan oman pikku malttamattoman pullani takaisin, On paljon hauskempaa työstää hevosta joka menee eteen ja käyttää kroppaansa! Todennäköisesti kauran määrää saa vielä lisätä, mutta teen sen pikkuhiljaa ettei yllätyksiä tule matkaan. Myös kraftin osuutta täytyy vielä tsekata, mutta alkuun näin.

Muutenkin ruokailu on joutunut ottamaan uuden muodon, kun hevoset ovat alkaneet viettämään öitä ulkona. Meidän ongelma on ollut tuo pieni, musta pirulainen, jonka Danni päästää lojaalina jakamaan väkirehunsa. Alize nyt ei pahemmin pihakoristeena ruokaa tarvitse, joten Danni saisi ihan itse nauttia aamu- ja iltapalastaan. Tästä syystä hnkin K-maataloudesta kuvassakin näkyvän ruokasangon, jonka sai kätevästi aitaan kiinni. Virittelin sitä hieman paalinnaruilla. Viritys näkyy hienosti videolla. 

Itse video ei ole niin kiinnostava. En tajunnut kuvata Dannin epäluuloista naamaa, kun kiinnitin astiaa. Se olisi ollut tuplasti hauskempaa katsottavaa! Mutta kuvasin nyt kuitenkin ja lisäsinpä sen tähän alle ihan teidän päiviä piristämään (?)... Tai sitten ei :D Ainakin tähän asti naruviritykseni on onnisunut pitämään astian paikallaan ja se on jopa pysynyt ehjänä!