... Mutta se ei haittaa; tiistaina aloitan taas yötyöt joten valvoa saan ihan hyvällä omalla tunnolla (tässä välissä pohdin, kirjoitetaanko tuo yhteen?). Taustalla pyörii joku huomaamaton leffa ja itse metsästän Tallinnan kylpylöitä - sillä olemme lähdössä taas Viroon! En malta odottaa matkaa, sillä mielestäni kesää on vielä jäljellä. Eikös ne luvanneet hellepäiviäkin lähitulevaisuudessa? Onneksi ei tarvitse enää huolehtia rusketusrajoista, ne on hankittu jo kesän alussa!
Mutta perjantain valmennukseen. Meillähän piti olla kouluvalmennus, mutta 3/4 vannoutuneesta esteratsastajasta (lasken itseni nyt tähän mukaan, vaikka matkaa tämän lajin osaajaksi onkin huomattavasti matkaa) halusi puomitehtäviä. Kyllä, mun mielestä tasasella meno vaatii liikaa keskittymistä, puomeilla voi edes vähän oikaista... Tai niinhän sitä taas luuli!
Aloitimme ravin sisäisillä siirtymisillä. Itse yritin mennä pitkät sivut voimakkaammin ja lyhentää lyhkäisille sivuille. Pian teimmekin pohkeenväistöä uraa pitkin hevosen pää aitaa ja perä keskustaa kohti. Olin onnellinen, jos edes etuosa väisti, sillä olemme pari kertaa harjoitelleet väistöä käynnissä parilla onnistuneella askeleella. Siten laukattiinkin pääty-ympyröillä kaksi ratsukkoa/ympyrä. Mielestäni on hienoa, että Dani ei ottanut kierroksia toisen laukatessa edellä.
Sitten olikin jo haastavan puomitehtävän vuoro. Alla kuva:
Tehtävä voi ensialkuun näyttää helpolta, mutta sitä se ei kyllä ollut. Puomien välit olivat n.2,8m, Jokainen varmaan hokaa tuon tehtävän, joten en ala sitä sen enenpää selitellä. Tuota viuhkaa olemme ylitelleet aikasemmin vain ravissa, ja silloinkin on ollut ongelmana ympyrällä pysyminen. Usein Dani pullaa ulos. Mutta nyt teimme laukassa ja voi pojat kun minua jännitti! Teimme tämän tehtävän kaksi kertaa ja ensimmäisellä ongelmana oli laukannosto. Ei noussut sitten millään. Muutenkin se meni vähän niin ja näin. Toisella yrittämällä meni paremmin ja laukatkin nousi nopeammin. Vasemmassa kierroksessa viuhkan keskellä vaihtui tosin laukka ja viimmeinen puomi jäi ylittämättä. Silti olen näääääääin ylpeä neidistä! Se teksi samoja tehtäviä kuin aikuiset hevoset. Ja asenne oli hyvä: "Kyllä mä teen kun vaan tajuan mitä pyydät sielä". Myös valmentajalta sai positiivista palautetta, sillä Helena on nähnyt minut viimmeksi Taran selässä vuoden vaihteessa.
Innolla odotan tiistain estevalmennusta, sillä Monnakin on nähnyt meidät viimmeksi monta kk sitten. Sillon aloimme vasta tutustua ja otimme ensimmäisiä laukka-askeleita.
Olen onnellinen hevosen omistaja,
joka on saanut tukea ja turvaa juuri oikeilla hetkillä.
Kiitos tallikamut <3
