 |
| Muistakaa heijastimet! |
Syksy värikkäine lehtineen on upea... Loppusyksy kera vaihtelevan sään ei. On pimeetä, kuraa tai jäätä. Pahimmassa tapauksessa kaikkia noita kerralla. Silti hevosihmisessä jyllää joku sisäinen voima, mikä vetää hevosen luo. Olkoon se sitten silkka ilo tai vastuuntunto, on hevosen selkään päästävä. Myös pimeys tuo mukanaan jotain kivaa; heijastimet! Jokin niissä on niin hienoa. Saa vuorata hevosen niillä. Vähän niinkuin hevosen tuunausta. Ja onhan ne myös turvallisuuden lisäämistä!
Kuten päätellä voi, on meidän meno melko maastopainoista. Ja arvatkaa sanoinko mieheni uudestaan viimme sunnuntaina maastoon kanssani? No kyllä! Toki aamulla keskusteltiin hieman asiasta. Kuulemma edes lapsettomien miesten ei tarvitse isänpäivänä hevosten kanssa vääntää kättä. Itse olin erimieltä. Kun ei ole muksua, kenen kanssa käydä minä-aikuinen-sinä-lapsi- keskustelua, ellei hevosten kanssa. Ja niinhän siinä taisi käydä, että Juha ja Julle kävi juurikin tämän tyyppistä keskustelua lenkillä. Nooooo, ainakin minä sain nauraa. Välillä kuului takaa Juhan höpöttelyt putellensa; "joo mä tiedän että säkin haluisit takaisin talliin, mutta nää naiset on niin jääräpäisiä!". Mekö, eikai?
Olemme maastoilleet myös kahdestaan neitokaisen kanssa ja oikean laukan nosto alkaa sujua aina vain paremmin. Ongelmana on vain se, että maastossakin kuljemme vasemmalle taipuneena. Olin eilen ystäväni kanssa uimahallilla ja huomasin uivani lantio vinossa. Vaikka yritin itseäni suoristaa, oli se älyttömän vaikeaa. Oikeastaan tämä ongelma on ollut jo silloin, kun harrastin kilpauintia. En vain koskaan ajatellut asiaa sen enempää. Joten ei tässä auta kuin katsoa itseään peiliin. Nyt täytyy omaan istuntaani kiinnittää hurjasti huomiota. Tänään menin ensimmäistä kertaa kentällä sitten kuukauteen. Pohja oli sellainen, että itse en laukkaa viitsinyt ottaa muiden kyllä laukatessa. Yllätyksekseni Danni olikin todella kiva ja taipuisa verrattuna siihen, mitä odotin. Ei mitään junttailua oikeaan kierrokseen käynnissä tai ravissa. Ei mitään tapelua asetuksesta. Koska homma oli aika käyntipainotteista, teimme paljon pohkeenväistöä sekä otimme avon alkeita. Nämä kaksi tahtoo vielä keskenään sekoittua ja neiti junttasi aluksi persettä ulos yrittäen väistää. Otimme sitten kentän laidan sekä vahvemmat ulkoavut tueksi ja johan alkoi pari aseklta sujua. Aina hyvän, lyhyen pätkän jälkeen suoristus ja hetkeksi pitkät ohjat. Olipa kiva käväistä kentällä pitkästä aikaa!
Muuten, minua ei saisi päästää facebookin hevoskirppareille. Bongasin sieltä linkin Bootyridersin sivuille, jossa komeili aletuotteita. Nooooo, jotenkin kävi niin, että ostoskoristani löytyi Pfiffin huopa ( <--- ) sekä HKM punaiset pintelit. No olihan ne nyt tänään pakko testata. Meidän pintelipatjat ovat vain niin isot, että jouduttiin toimimaan kuten kouluratsastajat konsanaan; patjat loistivat pinteleiden alta polvista vuohisen yli. Mutta olen liian laiska niitä lyhentääkseni, kun niistä ei haittaa noinkaan ole. Kunhan ovat vain vähän hömpän näköiset. Lisäsuojaa vai miten sen nyt selittäisi ;)!
Huomenna menen aamutalliin ja sieltä suihkun kautta rakkaan ystäväni firman avajaisiin Tuurin kyläkaupalle. Voin sanoa, että hän jos joku on teräsnainen!
