Oma hevonen = hyvästi oma aika

...Samalla voi hyvästellä säästösi, ystäväsi, parisuhteesi sekä psyykkisen terveytesi!

Blogin ensimmäisiä bannereita

Samalla voi toivottaa elämääsi uuden parhaan ystäväsi; eläinlääkärin! Myös ikuinen stressi, varusteongelmat, irtokengät, lihasjumit, unettomat yöt sekä motivaatiopuutos tulevat kulkemaan kanssasi käsikädessä. Hullun hommaa ulkopuolisen silmin. 

Mutta joku juttu siinä varmasti on, että sadomasokistisesti jaksaa rääkätä itseään. Vai tarviteeko hevosen omistajuus tarkoittaa köyhyyttä sekä rahallisella että sosiaalisella tasolla? Monet asiat on hoidettavissa ihan vain maalaisjärkeä käyttäessä.

Raha - se ehkä tärkein komponentti hevosharrastuksessa. Oli sitä sitten paljon tai vähän, niin sitä saa hevoseen uppoamaan. Hevosen osto, tallivuokra, varusteet, valmennukset, eläinlääkärit, kengitykset... Lista on loputon. 

Hevosen osto - Unelmahevosestaan saa maksaa halutessaan vaikka miljoonia. Jokaisella on omat mieltymykset ja tavoitteet. Oma tavoite oli päästä pieniin kisoihin ja valmennuksiin. Sellainen jokapaikan höylä. Voi maastoilla, mennä satulatta ja muutenkin hömpätä. No sellainen ystävä minulta löytyykin. Ja voin sanoa ostaneeni idänihmeeni naurettavaan polkuhintaan suoraan kasvattajalta. Videon perusteella tuo neitokainen joutui tulemaan lahden yli. Ensimmäisen kerran näin oman hevoseni livenä Helsingissä, kun se asteli ulos trailerista. Heppa omaan autoon ja paperit käteen. Niin helposti se meni. Ei edes tiedetty, miten tamma reagoi kopittamiseen, matkustanut se oli vain pari kertaa aikasemmin ja edessä oli muutaman sadan kilometrin reissu. Onneksi matka meni hyvin ilman ongelmia.

Minä olisin nyt sinne Suomeen päin tulossa...

...Haittaakse?

Tallivuokra - Oma tallipaikkani vastaa aika hyvin tarpeitani; täysihoito, hyväpohjainen  kenttä ja suhteellisen hyvät maastot. Ja mikä tärkeintä; joustavuus. Toki joustoa tarvitaan kumpaankin suuntaan, niin vuoraajalta kuin tallin omistajalta. Meillä on vielä se hyvä puoli, että tallinomistaja on myös kengittäjä ja hierontakurssin käynyt. Joten irtokenkä harvoin on ongelma. 

Meiltä siis maneesi puuttuu, mutta kenttä ja (yleensä) jokasään kestävä ratsastaja kompensoivat tämän. Myös tarhojen koko voisi olla suurempi, mutta hevoset pääsevät kesäisin tallin yhteydessä olevalle laitumelle. Joten kesäloma on myös hevosille mahdollinen. 

Varusteet - Facebook seinäni komeilee enemmän hevoskirppaireiden julkaisuja kuin ystävieni postauksia. Eli nämä kirpparit ovat kovassa kulutuksessa. Kummatkin satulani ovat facebookista pongattuja, kuten myös yhdet suitset ja parit kuolaimet. Nyt käytössä olevat suitset kuolaimineen sekä suojat ja satulahuovat ovat kuitenkin hevosmyymälätä... Mutta alennuksesta! Meille siis harvoin normaalihintaisia varusteita tulee, mutta kyllä niitäkin eksyy ostoskoriin ;)

Valmennukset - No ne nyt ovat meille harvinaista herkkua. Kunnon valmennuksesta on jo pari kesää, mutta täksi kesäksi olisi valmentaja tarkoitus saada. Mutta vaikka valmet eivät meidän kukkarrossa tunnukkaan, vie se suurenosan kanssaharrastajien kukkarosta.

Eläinlääkäri - Apua, jos kirjoitan näin, on meillä kohta ell soitto paikalla. Mutta koputetaan puuta ja muuta mukavaa. Danni on sinällänsä helppo, että ell on tarvittu rokotuksiin sekä syksyllä vierailimme klinikalla. Silloin luukalvo oli saanut osumaa ja oreili. Ensimmäinnen hevonen tarvitsikin ell-käyntejä enemmän, koska jalassa ollut haava ei ottanut parantuakseen ja kehitti pinnalle jo nekrottista pintaa. Onneksi sekin lopuksi antoi periksi ja jalka parantui.

Klinikalta. Onnellinen tyttö ja terve hevonen

Kengitys - Kuten jo aiemmin kerroin, on tallinomistaja kengittäjä. Näin ollen kengitys onnistuu niin hyvin kuin meillä sattuu aikataulut yhteen. Myös irtokengät saadaan lyötyä hyvin jalkaan tarvittaessa.

Näiden lisäksi rahareikiä on vakuutukset, rehut, hieronnat ja matkat. Kyllähän näitä saa keksittyä vaikka millä mitalla....


Aika - Rahan kanssa samassa kupissa painaa aika. Se, kumpi on arvokkaampi riippuu ihmisestä. Itsellä nämä ovat aika 50-50 tilanteessa. Hevosen oston jälken voit sanoa hyvästit sosiaaliselle eläämällesi. Tai sitten ei.

Hevosihmiset - Faktaahan on se, että vanhat ystävät harvemmin tallille ilolla tulee mukaan, mutta talli ympäristönä tarjoaa kyllä vuorovaikutusta toisten hevosihmisten kanssa. Yleensä positiivista sellaista. Itse olen törmännyt lähinnä melko vahvaluonteisiin hevosenomistajiin ja konflikteja ei voi aina välttää. Erilaiset aatteet hevosen hoidosta sekä ihan vain naisvaltainen kohtaamispaikka oikein kerjää pientä draamaa. Harvoin onneksi tilanteet ovat pahempia ja usein vedetään yhtä köyttä kohti yhteistä päämäärää. Onhan talli kuitenkin sellainen paikka, jossa jokaisella on oikeus viihtyä. Parhaassa tapauksssa voi hevosystävästä saada sydänystävän.

Parhaimpia ovat retket talliporukan kanssa.
Kuvat Viron reissulta, kun kävimme toisen kerran Vihterpalussa!

Ystävät - Hevoset ovat isoja, arvaamattomia ja haisee pahalta. Kuullostaako tutulta? Itse olen onneksi saanut muutaman ystävän ihan vapaaehtoisesti hevostelemaan kanssani, joten ystävieni asenteet hevosia kohtaan on ihan positiivisia. Mutta se kun kerrot myöhästyväsi tapaamisesta, kun tallilla tuli pieni äksidentti, niin hermoja tarvitaan. Valmennukset ja kisat (joita meillä enää harvemmin on) vievät tilaa kalenterista viikonloppuisin. Arkena taas näihin tulee valmistautua. Lisäksi pitää hoitaa X määrä muitakin asioita.

Parisuhde - Osittain samoja piirteitä kuin ylemässä osiossa, mutta tämän ihmisen tulee myötäelää se tunneskaala, jonka hevosen omistaja käy lähes pivittäin läpi. Kiire, stressi, onnellisuus, epävarmuus, iloisuus. Itsellä nämä vaihtuvat laidasta laitaan lyhyelläkin aikavälillä. Ja siinä missä ystävät joutuvat vaiv voivottelemaan valmennuksia tai kisoja, joutuu miesystävä lähtemään niihin mukaan. Apukädet kun ovat aina tarpeen! Mutta joskus nämä joutuvat kiipeämään jopa sinne hevosen selkään, sillä maastokaveri sattui juuri sinä päivänä puuttumaan. Miehen nenän on myös parempi tottua siihen, ah, niin suloiseen hevosen tuoksuun... Sekä korvien niihin loputtomiin hevosaiheisiin.

J & J mukana maastossa!

Vuokraaja - Joskus sille omalle hevoselle ei vain löydy millään aikaa. Silloin on hyvä olla yksi ihminen, joka hyvässä tapauksessa pääsee ponin hoitamaan. Nykyään meidän rivistä löytyy J, korvaamaton liikutusapu. Vuokraamisella voi yrittää saada edes pienet kolikot takaisin, mutta meidän kohdalla raha ei vaihda omistajaa. Se on sellainen win - win situation. Minä saan omaa aikaa, J ratsastaa. Ja omasta mielestä myös hevoselle on mukavaa vaihtelua, kun ihminen sielä satulankin selässä vaihtuu.

Motivaatio - Tätä harvemmin rahalla saa. Mutta huijata voi yrittää, sillä usein uusi huopa tai suojat on kiva testata ja tätä kautta myös hevosen kanssa treenata. Myös uudet treenivinkit tai tavoitteet saa jalat kuljettamaan tallin läheisyyteen. Riittää, rttä katsoo jonkun toisen valmennuksen ja johan pitää mennä omallakin hevosella yrittämään. Sää syö paljonkin motivaatiota, ainakin tähän vuoden aikaan. On tuulita, tulee lunta tai kenttä muuten vain jäässä. Jos ystävän saa mukaan maastoon, niin nämäkin ongelmat on unohdettu.

Ikävä kyllä hevosharrastus vie aikaa myös töiltä, koululta ja muilta projekteilta. Mutta ehkä syy ei ole aina siinä harrastuksessa, vaan harrastajasta ;)

Hevosharrastus tosiaan vaatii omistautumista (ja mammonaa), mutta antaa niin paljon! Se paljonko siitä saa irti, riippuu ihan itsestään sekä asenteistaan.

Kuva keväältä 2014