Ja taas on pitoa....

... nimittäin meidän ponin alta löytyy taas hokit! Pääkallopohja muuttuikin loistavaksi treenipohjaksi, sillä hauras jäänpinta on ihanan kimmoissa sekä päästää hokit pureutumaan kiinni.

Dannikin on ollut tosi kiva ratsastaa. Vaikka loimailua kertyikin, on se vetreämpi ja pehmeämpi kuin viimme vuoden lopussa. Nyt innolla odotetaan jääpeitteen sulamista kentän päältä, jotta esteitä pääsee taas rakentamaan. Onneksi on uusi, suuri motivaattori perusratsatuksen kehittämiseen; koulusatula!


Tälläinen puskaratsastaja on aina miettinyt yhden penkin riittävän hyvin. Estesatulalla on hyvä loikkia ja hurjissakin vauhdeissa se antaa tukea maastopoluilla. Koulua perusratsastusta sillä voi mennä aivan hyvin! No sitten kun viimmein löysin meidän budjettiin sopivan wintecin koulusatulan, avartui maailma. Eihän sillä ihmeitä tehdä, mutta laukassa se perse pysyykin siinä penkissä. Vaikka miten oon yrittänyt meidän estesatulalla istua alas, niin tulosta ei ole vain tullut. Nyt koulusatula vaan vääntää asennon sellaiseksi, että tämäkin tavoite voi olla mahdollista saavuttaa.

Muuten meidän elämään ei (vieläkään) kuulu mitään erikoista. Tallailaan kentällä, välillä käydään maneesilla ja maastoillakin keretään välillä. Sellasta rentoa menoa. Nautitaan vaan yhdessä tekemisestä ja elämästä!

Hah, satulansovitusta likaisen ponnyn elkään ->

Noniin! Joko voitaisiin lopettaa kuvaaminen ja lähteä sinne maneesille?!?