Tänään koitti päivä, jota olen salaa odottanut (ja älyttömästi jännittänyt!), sillä suuntasimme Sulvan maneesille. Kiireellä hakemaan isältä vetoauto, tallille hepat kuntoon ja koppiin laittamaan sekä mars matkaan! Mukana oli Marika Fasu ruunallaan sekä vakiokalusteisiin kuuluva Ira!
Tarkoituksena oli ottaa parit hypyt alle, jos Dannin maneesikäyttäytyminen sen sallisi. Eniten epäilin sen pelkäävän peilejä, mutta suurin mörkö olikin maneesi ovi! Se kierrettiin joka kerta kytäten. Mutta muuten olen tosi ylpeä neidistä, sillä alku ihmettelyn jälkeen se oli fine. Edes pihalla jylläävä Eino-tuuli ei saanut neitiä hermostumaan.
Vähän mua harmitti sen maneesin kunto; se oli pienempi kuin muistinkaan eikö pohja ollut mikään huippuhyvä... Ei sinne päinkään. Mietin, että miten sielä valmennuksia saadaan pidettyä... Kumirouhe oli vähän tiivistäny pohjaa paremmaksi, mutta parista kulmasta löytyi vajoamia, jotka huomasi kaukaa mutta kohdalla peittyi. Siinä sitten pari kertaa kompasteltiinkin. Aluksi meillä oli pystylinja kolmen laukka-askeleen välillä, mutta vajoamien takia jouduttiin lopuksi kaventamaan linja yhteen laukka-askeleeseen. Marika kävi myös pitkästä aikaa tamman selässä ja kertoi ilokseni sen edistyneen. Enkä nyt ihmettele, laukka on parantunut huimasti ja pysyy paremmin yllä. Myös sidepull suitset saivat kehuja, toimivat kuulemma meille hyvin!
Kaikki kuvat (C) Ira
Mäkin olin ihan kakka housus, kun kesällä oltiin ekan kerran Tahvon kanssa ikinä missään muualla kuin tutulla ja turvallisella tallilla. Oltiin kaks päivää reissussa. Maneesissa opeteltiin lännenratsastuksen saloja. Hyvin se sitten meni ja Tahvo tuntui olevan kuin kotonaan.
VastaaPoistaOotko sä paljon hypännyt? Mä oon vasta Tahvolla vähän kokeillut hyppäämistä. Tahvon blogista löytyykin edelliskesältä niitä hyppelöitä missä meinaan tippua joka kerta hypyn jälkeen. :D Tahvo oli niin innoissaan kun pitkästä aikaa pääsi hyppäämään. Nyt se saa silloin tällöin hypätä irtona ja jonkun osaavamman kanssa niin ei sitten ole niin superinnoissaan pikkuristikkoa pomppaamassa. Toivottavasti joskus oppisin hyppäämään...
Kiitos vielä niistä Tahvon kuvista!
Muutenkin oon huomannu itse jännittäväni, jos vastaan tulee tilanne jossa Danni "ihan varmasti" säikähtää. Silti kaikki menee hyvin ja jännitin turhaan :)! Tämä maanesikokemus oli paljon enemmän kuin positiivinen, ehkä me päästään hallikaudella joku pikkuluokka starttaamaan.
VastaaPoistaMeidänkin hyppykokemuksia voi lukea täältä. Kun Danni tuli alkukesästä, me ravattiin varmaan vajaa kk. Vasta sen jälkeen ajateltiin edes jokinlaista laukkaa, joka nostossa joko epäonnistui tai jäi paikalleen. Kun se viimmein saatiin eteenpäin, pidin kauhukahvasta kiinni toisen kk. Sitten alotettiin rai ja laukkapuomeista. Yritettiin ristikkoa, pian maahankaivettua pystyä. Pikkuhiljaa puomia on nostettu ja nyt treenataan välillä 40-50cm :) Hitaasti mutta varmasti!
Wntisellä vuokrahevosella hypin jos jonkinmoista estettä, mutta jostain syystä tämön neidin kanssa on jouduttu eteneen hitaasti, vaikka sillä ponnua riittää :)