Nämä kaksi viimmeisintä päivää on ollut meikällä niin tapaturma-alttiita! Nyt muistuu taas mieleen sanonta "itku pitkästä ilosta". Itkua en ole kuitenkaan tuhertanut, mutta eipä sekään ollut kaukana.
Keskiviikkona olin asennoitunut jo siihen, etten mene selkään. Vaihtoehtoina oli joko irtojuoksutus tai liinaus. Neiti joutuu muutenkin jo pyörimään liinan päässä tarpeeksi, joten ajatuksenani oli laskea se kentälle ja antaa touhtata mitä ikinä sitä huvittaisikin. Nappasin neidin tarhasta pelkän riimun avulla (mitä olen harrastanut jo hetken) ja kentälle oli matkaa vain 10m. Totta kai kottarit olivat niin pelottavat, että ne antoivat syyn lähteä käsistä... No siinä hetken Danni pyöri etsien ruokaa. Onneksi antaa kiltisti tulla viereen ja napata kiinni! Takaisin kentälle ja juuri kun olin laittamassa porttia kiinni, tunsin kylmän kavion jalallani... Joop, croksit eivät ole parhaat tallikengät! Nyt siitä muistuttaa jalkapöydällä laaja mustelma! No heppa pois jalalta ja juoksutusraippa kouraan. Siinä hetken juostiin ja viuhuteltiin kunnes huomasin raipan katkenneen! Olin niin napakasti heilauttanut, että varsi katkesi.
Olisi ihana sanoa, että päivä ei siitä pahentenut; selvittiin konkkauksella ja katkenneella raipalla. Nappasin neitokaisen narun päähän ja lähdettiin syömään vähä ruohoa maastoesteiden sekaan. Tämä minun jaloistaan huolimaton kakara sitten kompastui yhteen puomiin vetäen puolet esteestä maahan ja räjähti täyteen laukkaan 30 metrin ajan. Sitten täyskäännös ja sieraimet laajentuneena mietittiin mitä tapahtui. Onneksi se antaa ottaa nätisti kiinni ilman sen kummempia temppuiluja!
Tänään asteita oli taas lähemmäs 30 ja sen huomasi hevosista! Otin Dannin kentälle liinan päähän, mutta veto oli täysin poissa. En sitten viitsinyt ratsastaa ollenkaan, vaan jätin sen suosiolla huomisaamulle, jos olisi viileämpi. Liinan kanssa kävelimme eiliselle esteelle, jonka tallinomistaja oli koonnut. Siitä puuttui yksi tappi, jota yritin metsästää. Loppujen lopuksi sukelsin ojaan ja sieltä noustessani täykkärini säikähti ja lähti taas painelemaan! Vaikka mulla oli liina käytössä, oli se jo niin pitkänä että neiti saisi syödä. Narun pää katosi nopeasti kädestä ja sitten neiti taiteilikin hetken esittäen mitä komeinta ravia. Jalat nousi ja liikkuivat kauniisti eteen. Siinä siten kettuuntuneena ajattelin, että odota vaan, tuo toistetaan joskus selästäkin käsin! Meinaan oli kaunista menoa. Lopulta pöllö antoi kiinni ja sain huokaista helpotuksesta. Onnistuinpa hankkimaan rakonkin käteen.
 |
| Tällästä menoa mulle tarjotiin :D |
Mutta tosiaan, huomenna selkään ja tulossa uusia kuvia siltä päivältä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!