Hellepäivät: on/off

Kyllä aurinko on nyt hellinyt orjiaan! Mietikkää nyt: toukokuu on anastanut kesäkuun tarkoituksen ja antanut ihmisille syytä nauttia pihatöistä. Meikä on käynyt terassilla, uimassa, ollut kisahoitajana ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa. Myös tallilla on kulunut muutama tunti päivässä! Miten voikin olla, että yhden hevosen ratsastamiseen menee 5h?

Viimme Danni-postauksesta on hetki, joten en ala käymään läpi eri päiviä sen tarkemmin. Ollaan otettu aika rennosti. Luulen, että Virossa neiti ns. pikakoulutettiin myyntiä varten, joten kestävyyttä ja pitkään jatkunutta treenausta tuskin on ollut. Taran kanssa tein sen virheen, että aloin lisäämään liikutuskertoja liian nopeasti 5 päivään viikossa, joten nyt on aika ajatella laajemmin. Kyseessä kuitenkin kasvava lapsonen ja kaiken pitää olla hauskaa... ainakin miellyttävää. En halua parin vuoden päästä alleni hevosta, jota ei kiinnosta enään työnteko liiasta vaatimisesta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

On niihin rennompiin päiviin muitakin syitä; neidin kaviot alkoivat olla siinä kunnossa, että ne oli pakko vaan vuolla! Nyt kun olemme saaneet jalat nousemaan niin hienosti ylös, on se vasta nyt mahdollistanut vuolemisen. Ja voi sitä tahtojen taistoa! Mietin, että kumpi on jääräpäisempi nainen, Danni vai Marika! Hienosti ja maltillisesti toimien saatiin etujalat jonkinverran paremminki ja tarkoitus olisi vuolla taas parin viikon päästä. Myös itseäni on kohdannut jonkinmoinen ratsastusinnon katoaminen. Mitä en ikinä tahdo omalle kohdalleni! On niitä ihmisiä, jotka kaipaavat oman rakkaansa selkään, mutta hevosen kunto ei sitä salli. Sitten meikä valittelee tällaisesta. Mutta luulen, että totuus ei ole omalla kohdalla noin mustavalkoinen. Jokuhan sen on aiheuttanut? Tällä hetkellä uskon sen johtuneen siitä, että laukannostoissa saan pidellä kunnolla kiinni, etten läjähdä alas. Ja ei, Danni ei todellakaan yritä minua pukittaa alas, vaan laukka jää ikään kuin pyörimään paikalleen, jolloin liike on paljon ylös! Luulen, että tämä on laittanut itselle paineita, sillä tuloksia pitäisi jo syntyä! Välillä mietin, että onko musta edes tähän? Jos oon yliarvionu oman ratsastustaitoni... saatikka hevosmiestaitoni?

Jotain ihmeellistä kuitenkin on tämän parin päivän aikana tapahtunut! Sunnuntaina annoin neidille vapaan, sillä itsellä alkoi kesätyöt yöpartiossa ja yritin levätä ennen töitä. Maanantaina kävin töiden jälkeen (!!!) tekemässä kaksi tenttiä... jotka tosin kusi kyllä niin että hävettää! Miettikää nyt, kun ootte valvonu 24h ja meette kokeeseen... Niinpä! Kotiin raahauduttua kapusin sänkyyn ja nukuin kuuteen asti. Mietin hetken, että olisiko mulla mahdollisuutta pitää (taas) Danille vapaata. Ryhdistäydyin kuitenkin ja lähdin tallille. Sielä yksi hyppi esteitä kentällä ja Dannin juoksutuksen jälkeen hyppäsin kanssa selkään. Tein paljon ravityöskentelyä ja hämmästyin! Minne pyysin neitiä menemään (oli sitten kyseessä suora tai voltti), me mentiin. Ei mitään pään viskomista tai lapa edellä painamista. Neiti oli kevyt kädelle ja ravasi pörhistellen. Meni niin hyvin, että en halunnut pilata fiilistä laukannostoilla. Lopuksi käveltiin toisen hevosen perässä pieni lenkki maastoesteiden ympäri. Sekin meni niin hyvin, että mietin muutosta! Tässä pari Filipan ottamaa kuvaa. Mitä tykkäätte?

(C) Filippa F.

(C) Filippa F.

(C) Filippa F.

Tuollaisen äkkinäisen muutoksen olen kokenut aikasemminkin Taran kanssa. Kuin yhdessä yössä mun kädelle painavasta tammasta tuli herkkä ja rauhallinen ratsu. Silloin teki mieli itkeä! En voinut lopettaa kummastelua... taikka ravailua, se oli niin uskomatonta!

Eilen oli myös huippupäivä! Sovittiin Mervin kanssa, että nappaan sen mukaan tallille. Meidän yhdestä reissusta voi lukea täältä. Kuten aina, nappasin Dannin ensin liinan päähän ja juoksutin turhat pörinät pois. Oon miettinyt, jos pikkuhiljaa sitä voisi lopettaa. Kuitenkaan se ei vie huomattavan paljon energiaa pois. Ekaa kertaa Danni seisoi nätisti käytävällä eikä kuopinut kertaakaan! Selästä käsin Danni tuntui yhtä hyvältä kuin eilen. Tein nopeat lämmittelyt ja oli aika laukkailla! Olin jo henkisesti valmistautunut; kauhukahvasta kiinni sekä miettinyt nostokohdan ja ei muutakun pohkeita! Laukka! Ja laukkahan nousi... siis pyöriä sellainen. Ei mitään jäkittämistä paikallaan tai ympyrälle hakeutumista. Vaan suoraa laukkaa! Tarvitseeko mainita yllätystäni? Vaihdoin kierrosta ja kulmassa laukkapohkeet. Ja taas se tuli sieltä! Kokonainen kierros laukkaa ja minun pyynnöstä raviin. 

Jos laukat alkavat pyöriä näin hyvin, on mun aika irrottaa kauhukahvasta ja nojautua taakse. Mervi videoi laukat, mutta en uskalla niitä julkaista. Mä pompin sielä ihan kauheesti enkä halua moitteita virheitä, jotka tiedostan. Pikkuhiljaa voin varmasti keskittyä istuntaani, kun hevonen alkaa tajuamaan idean. Mutta aikasemmin mainitsemani ratsastusinnon puute on kadonnut!!! Haluaisin kovaa vauhtia taas selkään jatkamaan laukkaa, mutta pakko rauhottua. Tänään ajattelin irtojuoksuttaa ja loppuviikosta ratsastaa. Ensi viikolla on taas Monnan valmennus ja saa nähdä onko yhtään kehitystä tapahtunut ;)!