Viimmeinen aamutalli ja viimmeinen kunnon mahdollisuus touhata Taran kanssa jotain "erityistä". Mitä se meidän erityinen hetki sisälsi? Kierrettiin pelto kerran ympäri ja päästiin Taran syömään loput heinät. Mietin, että miksi lähteä ratsastamaan, kun turha kenttää on kiertää ympäri. Maastoa en uskaltanut edes harkita, ettei mitään vain sattuisi ennen huomista! Päätin antaa ille vapaan, niistä se nauttii. Olla vain auringonpaisteessa.
Viimme hetken pohdinnat, mitä tarvitsen huomenna mukaan Taraa varten. Ainakin omistajanvaihdosilmoitus, vakuutuksen siirtolomake, passi, kuljetussuojat ja mitä vielä? Mikään ei tunnu tällä hetkellä todelliselta, joten en saa myöskään mitään aikaan. Lähden tänään vielä junalla Seinäjoen kautta Kurikkaan noutamaan Juhan pakun. Sillä me sitten körötellään huomenna Luhangan kautta Helsinkiin. Pitäisi vielä huomiseksi kirjoittaa 10 sivun oppimispäiväkirja enkä ole edes aloittanut! Myös huomisen tentti jää väliin. Olenpa sitten reipas opiskelija!!
Huomaan stressitasoni nousseen hippuunsa, kun kokoajan mahanpohjasta kivistää ja pää on kipeä. Mitä jos uudet omistajat eivät pidätkään Tarasta, jos siinä onkin jotain vikaa, jos Tara ei osaa käyttäytyä ym. Onneksi neiti voi hyvin ja on tyytyväinen. Se tarvitsee vain aikaa löytää luottamus uusiin ihmisiin. Tara on omalaatuinen, Tara on Tara <3
Muistatko kun itkit kun sinuun sattui?
Muistatko kuinka lohdutit minua kun itkin maailmaa?
Muistatko kuinka naurettiin muille?
Minä muistan.
Ei välitetty niistä.
Nautittiin joka hetkestä mistä pystyttiin.
Itkettiin kun joku asia sattui.
Ne oli aikoja ne.
Tahtoisin pitää ne muistot ikuisesti.
Nyt kun illalla mietin kaikkea.
Tahtoisin sinun muistavan tämän:
Mä haluaisin olla se elinikäinen ystävä sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!