Oman seuran järjestämät estekisat

HOX HOX! Tämän kirjoittaminen on aloitettu viimme kuun lopussa, joten julkaisu tulee hieman myöhässä...

Olemme järjestäneet seurani Singsbyn ratsastajien kanssa joka kesä parit estekisat. Viimme kesästä asti on kisat pysyneet harjoituskisa tasolla, sillä seurakisoihin tarvitsisi kunnon tuomarin. Mutta oikeastaan harjoituskisojen myötä on muillakin kuin johonkin seuraan kuuluvilla ollut lupa osallistua. Tämä on hyvä alku kisauraansa aloittaville ratsukoille. Ja toki myös niinsanotuille puskaratsastajille, joita ei isoihin kisoihin niin nappaa lähteä. Mutta ennen kaikkea kisat lähentävät aina talliporukkaa talkoiden ja lopulta kisojen merkeissä. Kivaa tekemistä yhdessä, joka kulminoituu rakkaisiin hevosiin!

Tänä vuonna saimme järjestettyä kisat vasta syyskuun lopussa. Vähän jännitti, saisimmeko tarpeeksi osallistujia ilmojen viilenettyä. Onneksi ilmoittautumisia tuli sopivasti, vaikka kotitallin hevoset olivatkin suurin osa rampoja. Olimme sopineet pitävämme hypättävät luokat pieninä, sillä kisamme ovat kiinnostaneet erityisesti nuoria ratsastajia. Tällä kertaa löytyivät seuraavat luokat:

• puoni/20cm
• 30-40cm
• 50cm
• 60-70cm

Danni pääsi osallistumaan näistä kolmeen; Oonan kanssa puomiluokaan sekä kanssani 30-40cm ja 50cm. Oona ei ole ollut hevosen selässä viimme kesästä, mutta hämmästyttävän hyvin pystyi keventämään ravissa sekä ohjaamaan itsenäisesti. Onskis kävi pari päivää ennen kisoja vähän hakemassa tuntumaan ja positiivisella fiiliksellä jäimme odottamaan lauantaita. Ja hienosttihan sielä meni! Vaikka Oonaa aluksi hieman hävetti verryttelyssä huutaa "este", alkoi se luonnistumaan seuraten muiden tekevän samalla tavalla. Ja niin vaan niitä "esteitä" mentiin toiselle sijalle asti! Hieno kaksikko, nyt pitäisi saadaa tyttöä enemmän ratsaille. Tallinomistajakin tokaisi mun kiukkutammasta muotoutuneen varsinainen tuntiponi.

Oma valmistautuminen kisoihin meni hieman penkin alle. Siinä missä Danni teki kaikki Oonan pyynnöt sujuvasti, oli meillä yhteysongelmia. Ai mikä suunta? Niin mikä askellaji? Ai sä haluat mun himmaavan ennen estettä? No en halunnut! Itse olen hypännyt ihan liikaa yksittäsiä esteitä. Joten radan hyppiminen olikin jännää. Ratojen puutos näkyi laukan sujuvuuden puuttumisena. Neiti suoritti yhden esteen ja laski raviin. Se tiesi tasan tarkkaan, että pysin laukkaa mutta sitä ei pahemmin kiinnostanut vastata pyyntöihin. Itselle jäi todellakin huono fiilis kisojen valmistautumisen suhteen.

Eikä ne radatkaan menneet paremmin. Kyllähän se yli hyppäsi, mutta askellajit olivat aina vähän omaa luokkaansa. Luokassa 30-40cm otimekin sitten sarjan a-osan mukaamme ja näin ollen pääsimme kolmanneksi koko luokasta. No olihan se kuitenkin ihan kiva tunne, sillä kyseinen luokka keräsi eniten osallistujia! 

Luokassa 50cm laukka oli heikentynyt vielä entisestään. Mua hävetti todella lujaa meidän yhteistyön puutos. Mutta kuten aikasemminkin sanoin, kyllä se hyppää. Tällä kertaa kolinoista huolimatta puomit pysyivät paikallaan ja saimme sekä perusradasta että uusinnasta 0 virhepistettä. Olimme ainoita, jotka edes suorittivat perusradan virheittä, joten sinivalkoruusuke saatiin napattua. Ikävä kyllä takaraivossa jyskytti tieto, että muiden radat olivat teknisesti parempia. 

Kyllähän sieltä laukkaakin löytyi

Sarjan b-osa

Hihii, "palkintojenjako"

Onneksi kyseessä oli harjoituskisat... Sinne tultiin harjoittelemaan. Se samalla avasi silmät siitä, kuinka haitallisia yksittäiset esteet voivat olla. Tästä olen saanut motivaatiota tehdä kahden tehtävän yhdistelmää esteiden kanssa. Esimerkiksi innarit ja laukkapuomit. 

Mutta olkaamme iloisia siis saamistamme ruusukkeista (kolmesta luokasta 1., 2. sekä 3. sija!) sekä kehitysmadollisuuksista!