Voihan mamma millanen olit

Muistaako joku kun tässä postauksessa lähdin metsästämään Dannin vanhempia? No nyt on "etsintä" lopullisesti päättynyt, sillä törmäsin Dannin emän, Reelika II, omistajiin Kurikan kisoissa. Tai pitäisi sanoa, että ne törmäsivät meihin, sillä olivat vissiin tunnistaneet tamman trailerin vierestä hillumasta.

Kuulemani kertomukset Dannin emästä oli kaikkea muuta mitä olisin ikinä voinut olettaa. Onneksi siis luonne on peritty isän puolelta! Mutta tosiaan, Dansuckerin emä on ollut pari vuotta jo taivaslaitumilla. Kertonee varmasti paljon hevosesta, jos se on jouduttu lopettamaan pelkän luonteensa vuoksi. Omistajan mukaan se oli liian vaarallinen heille, mutta sellaista hevosta ei voinut eteenpäinkään myydä. Muutamat läheltä piti-tilanteet oli koettu ja pari osumaakin tullut. Rakenteensa puolesta Danni on emäänsä sirompi ja sen ilme on aivan erilainen, lempeä. Neiti keräsi kehuja ja rapsutuksia käyttäytymisensä ansiosta ja oli hienoa seistä vieressä hymy korvissa asti. 

Dannin isästä, Dior II:a, ei herunut paljon tietoja. Tavoitin sen entisen omistajan, jolla ruuna ehti olla vain hetken ennen uudelleen myyntiä. Nainen kuvaili Dioria mukavaksi pojaksi, joka toimi kivasti ja herkästi. Ja nyt kun oikeestaan katson hieman tuota sukupostissa olevaa ainutta kuvaa, niin ruunan päästä löydän samoja piirteitä Dannin kanssa. Ainosta puhuttaessa huomasin myös, että Diorilla on vain yksi jälkeläinen... Daphne. Mutta tähän loppuu jäljet isän osalta. Hippoksessa on vielä minulle vastanneen naisen nimi omistajana, vaikka hevonen tosiaan on mennyt parikin kotia eteenpäin. Harmi, sillä heiltä olisi voinut kysellä enemmän tietoa ruunasta...

Kyselin viimme kesänä Dannin kasvattajalta varsakuvia, mutta ikävä kyllä kaikki varaskuvat olivat kadonneet pixelimaailmaan hänen kovalevynsä rikkouuessa. Mutta neiti on ollut varmasti söpö pikkuvarsa! Syötävän söpö <3

Turparemmi vinossa, elämä edessä ;)

Ja vähän muista asioista, meidän rokotukset eivät olleetkaan ihan kunnossa. Tämä selvisi kisapaikalla, mutta meidän annettiin kuitenkin startata, kun kyse oli toisen tehosteen kk myöhästymisestä. En tiedä, miten tämä huomattiin vasta nyt. Dannin rokotukset on aloitettu muistaakseni 2010, joten tapauksesta on muutama vuosi. Rokotus täytyy saada kuntoon, että pääsisimme kisaamaan kunnolla. Tänään meillä olikin nyt ensimmäinen rokotus ja tehoste otetaan heti kuukauden päästä. Sen aikaa pitää malttaa vaan treenata ja välttää kisakutsujen vilkuilu. 

Meillä on toinenkin ongelma, vaikeammin selätettävä; vauhti. Kisavideoltakin näkee varmasti kaikki kuinka mukavaa lunki laukkaa me aina vedellään. Tasapaksua laatua. Nyt kaivattaisiin räjähtävyyttä ja eteenpäin pyrkimystä. Yritettiin sitten eilen kaasuttaa toisen hevoen perässä peltoa ympäri, tuloksetta. Vaihdettiin välillä jopa kuskia, mutta muutosta ei tapahtunut. Tähän lienee ainut ratkaisu baanailu maastossa kaverin kanssa. Muuten suunnitelma on hyvä, mutta neiti ei ole maastovarmimmasta päästä. Sivuloikkia ja muita kyttäilyjä esiintyy ja pelkään menettäväni hallinan vauhdin kasvaessa. Kävimme eilen myös maastossa, mutta edellä mainituista syistä en itse antanut vauhdin kasvaa liiaksi... Virhe, joka harmittaa nyt. Pääsemme harvoin kaverin kanssa maastoilemaan ja hyöty olisi pitänyt kyllä ottaa käyttöön. No ensi kerralla!