Katastrofin ainekset ja lopputulos.

(C) Roosa Rintamäki

Kuvitelkaa tilanne; yövuoron jälkeen otat tunnin nokkaunet, heräät ajoissa, menet laittamaan hepat rauhassa kuntoon, tsekkaat että kaikki kamat kasassa, lastaat hevoset ja lähdet rauhassa ajamaan Kurikan kisoja päin suurella aikavaralla. Perillä saat rauhassa ilmoittaa hevoset sekä varustaa ne kuntoon ja verkata pitkän kaavan kautta. Kuullostaa mukavalta ja rennolta eikö? Niin munkin mielestä, todellisuus oli aivan eri!

Heräät 9.45, jolloin pitäisi jo startata auto. Äkkiä hevoset tarhasta, toista emme edes kerinneet harjata. Toinen hoitaa kuljetussuojat ja loput kamat autoon, toinen hoitaa traikun auton perään kiinni ja taiteilee sen lähtövalmiiksi. Äkkiä hevosille heinää; aamuheinät jää matkalle syötäväksi ja kotiin paluullekkin sitä on varattava. Nyt täytyy kiittää siitä, että kummatkin hevoset menevät kuuliaisesti koppiin <3! Dannikin on oppinut lastauksen hienosti, joten se seuraakin löysin naruin perässä. Pääsimme lähtemään vasta 10.20 pihasta ja kisat alkoivat klo 11. Matkaa oli noin tunti ja ilmoitimmekin kisapaikalle jättävämme Dannin puomiluokan välistä. Silloin harmitti vietävästi; sillä olimme suunnitelleet ympäritöön totuttelun tuohon luokkaan. Danni saisi hömpätä ja ihmetellä niin paljon kuin lystää, että seuraavassa luokassa olisi skarppina. Mutta sehän meni sitten aivan plörinäksi.

Hei mihin heinät katosi?

Paikalle saavuimme sitten puoli kahdentoista aikaa. Kävimme ilmoittamassa hevoset kisaan (Danni starttasi siis vain 50-60cm luokan), M lähti purkamaan hevosia ja minä piirtämään rataa ylös paperille. Danni saatiin yllättävän helposti varustettua, vaikka se ihmettelikin uutta ympäristöä ja hevospaljoutta. Muutaman rundin kerkesin sitä pyörittää ympäri kun M jo hyppäsikin selkään ja lähti verkkaamaan. Vähän jännitti, oliko ratsastaja kerinnyt opettelmaan rataa mutta täytyi vain toivoa niin. Verkka menikin aluksi huonosti. En tiedä johtuiko ohimenot kapeista verkkaesteistä, mutta stressitasoni nousi... Hyppää nyt saakeli! Pikku hiljaa neidin itseluottamus kasvoi ja verkkaesteetkin alkoivat sujua. 

Rataa en ala tässä sen pahemmin selittää, sillä se selviää videosta. 

Alussa on hieman zoomausongelmia, mutta kyllä kännykälläkin näytti saavan hyvää kuvaa. Eli yksi ohi meno tuli pelottavalle nelosesteelle. M kävi sen kyllä Dannin kanssa tsekkaamassa sen etukäteen, mutta vieressä olevat härpäkkeet olivat liian jänniä neitokaiselle. Mutta olen näääääääääin ylpeä mun tammasta! Sen ensimmäiset kisat! Ei yhtään pudotusta. Se ei kyttäillyt porukkaa, vieraita ihmisiä, verkka-aluetta tai rataa. Se oli ihan lungisti. Että mä rakastan sitä <3 Se oli hyvällä tuulella ja sillä oli kivaa.

Mennäänkö jo, entä nyt?

Hetken huumassa mietittiin, että ilmotetaanko vielä 70cm luokkaan, mutta onneksi päädyttiin päättämään Dannin työt siihen. Se oli ylittäny kaikki odotukset ja itsensä. Se käyttäyty paljon paremmin kuin sen olisi tarvinnut, joten sen palkinto oli päästä mussuttamaan heiniä. Jäähdyttelin sitä pitkän aikaa ja neiti kulki kuin koira perässä. Vähän käytiin välillä syömässä vihreetä ja lopuksi lastasin sen traikkuun syömään heiniä. Hetken aikaa tamma oli tosi rauhaton, kun yksin joutui olemaan autossa Fasu-kaverin valmistautuessa 80cm ja 90cm startteihin. 

Mutta todella hieno päivä kolmella kyväksytyllä suorituksella, Kun olimme päässeet kotia, purkasimme hepat laitumelle ja minä lähdin nukkumaan. Vajaalla 4 tunnin "yöunilla" jatkoin sitten viimmeiseen yövuoroon. Nyt olo on kuin krapulaisella, mutta onnellisella krapulaisella <3!

Rakkaus pakkaus <3