Iloinen vieras; motivaatio!

Taas on motivaatio huipussaan! En malta odottaa tulevia valmennuksia enkä kesän mahdollisia kisoja. Halusin vaan treenata ja treenata vähän enemmän. Välillä pelkään tekeväni liikaa tai liian pitkään. Tähän asti on yrittänyt kuunnella hevosta ja sen yleisolemusta, ettei hommat ala hajoamaan sekä treenaus pysyisi tehokkaana. Tulosta onkin tullut hyvin lyhyessä ajassa enkä tällä hetkellä voisi olla ylpeämpi tammastani.

Viimme viikolla tapahtui kuitenkin taas liikaa sattumia yhdelle sekunnille, ja tämä tapahtumaketju on pitänyt minut tiukasti maan päällä. Kirjaimmellisesti. En nimittäin noussut muutamaan päivään takaisin selkään. Danni on saanut nyt enemmän ruokaa turpansa eteen, kun liikutuskin on lisääntynyt. Meillä oli kuitenkin viimme viikolla keskiviikkona raspaus, jota ennen juoksutin tamman kevyesti. Torstain pidin täysin vapaana ja perjantaiksi olimme sopineet hyppivämme pieniä esteitä.

Danni oli jo käytävällä outo. Sanoin kaverille, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Se steppasi ja kyttäsi taakse eikä tahtonut millään rauhoittua. Kuuntelin suoliäänet ja juotin sen. Pikku hiljaa harjatessa tamma kuitenkin rauhoittui ja huokaisin helpotuksesta. Mietin, laittaisinko sen juoksemaan ensin liinan päässä, mutta päädyin hyppäämään selkään heti alussa. Päähän neiti sai raspauksen takia sidepullit, jotka ovat meille muutenkin toimivat vermeet. 

Meillä on tapana hypätä selkään pieniltä A-tikkailta, joilta pääsee selkään kätevästi myös ilman satulaa. Danni steppaili paikallaan ja heti kun takapuoleni kosketti satulaa, se lähti liikenteeseen. Ei siinä muuten mitään, mutta tikkaat olivat steppailun ansiosta niin huonossa kulmassa, että se tarttui mun jalkaan kiinni ja lähti mukaan. Tästä seurasi hurjaa pukkilaukkaa enkä ollut edes kerennyt jalustimia saada jalkaan. No maahan sitte mätkähdin suoraa polvelle ja oi voi sitä kipua... 

Hetken jouduin keräämään itseäni ja lähdin konkkaamaan talliin hakemaan juoksutusliinaa. Kyllä, sillä oli energiaa! Hienoa pukkilaukkaa tuli esitettyä liinan päässä. Hetken kun neiti oli saanut päästää höyryjä, uskalsin ottaa uuden yrityksen selkään. Polvessa tuntui kmalaa painetta sekä turvotusta. Kipu antoi kuitenkin sen verran periksi, että pääsimme hyppäämään rirtikkoa ja 50 cm pystyä. Jalkautuminen olikin toinen juttu, sillä tärähdys tuntui vahvasti polvessa.

Lauantain sitten juoksutin. Kuten muina päivinä, ellei tamma saanut viettää vapaapäivää. Eli tämä alkuviikko ollaan menty rennosti olosuhteiden pakossa. Eilen sitten uskaltauduin uudestaan selkään. Ilokseni voin todeta, että polvi kestää ratsastuksen, vaikka rappusissa kapuamista ei. Laitoimme eilen kummallekkin pitkälle sivulle ristikot, joita ratsastimme uraa pitkin. Ideana oli lähestyä ja jatkaa suoraan puomien jälkeen. Vaikka meille on oikea kierros vaikeampi, tulee tästä suunnasta lähes kaikki lähestymiset nappiin. Mutta vasen... Saan tehdä kunnolla töitä, että oikea ponnistuspaikka löytyisi. Vaikka kyse oli vaan ristikoista, on ne mielestäni hyviä harjotuksia tuoda hevosta oikein esteelle. Itse hätäilen usein ja tästä syystä ponnistamme kaukaa ja koko hyppy lässähtää löysäksi. Kun vain malttaisi odottaa niin hyppykin terävöityisi. 

Hienoa oli kuitenkin huomata, että itsekin oli kehittynyt. En sukella (niin pahoin) ja jalatkin alkavat pysymään paikallaan. Myös kädet malttava pitää tuntuman loppuun asti enkä heitä ohjaa pois paria askelta ennen. Myös kesällä jo hurjalta tuntuneet ristikot alkaa olla aika selvää kauraa. Ei kuitenkaan olla talvella hypätty lähes yhtään, niin aloitetaan pienestä samalla parantaen kummankin yleiskuntoa.

Tänään otin sitten pelkät puomit työskentelyyn. Lämmittelin temmonvaihteluilla ravissa sekä väistöillä käynnissä. Laukkatyöskentelyssä pysyimme aluksi ympyrällä, että neiti oikeasti joutuisi taipua. Sillä kun tapaa välillä ne lavat kadota kulmissa. Lopuksi otin kumpaankin suuntaan neljän puomin tehtävän. Väliä puomeilla oli 2,5m, joka onkin meidän laukkaväli. Vasempaan ekan puomin ratsastus oli taas hieman vaikeaa, mutta ahkeralla työskentelyllä varmasti saadaan toikin asia sujumaan. 

Huomenna ajattelin kokeilla sileällä blogeissa kiertänyttä Hippolan treenihaastetta, jossa alussa väistätetään, nostetaan päädyssä laukka ja toisella sivulla laukkasta käyntiin siirtyminen. Kameralle saatiin tänään hieman kuvamateriaalia. Lisään niitä, kun saan ne haltuuni ;)

PS. Loppukuusta meille tulee Dannin kanssa vuosi täyteen! Miettikään, tästä lähdettiin liikenteeseen ;)