Kisat, laukannostot ja maastoilua

Nämä päivät ovat menneet niin kiiruussa, että ei ole kerennyt tännekkään päivittelemään. Torstaina SiRun kisat vietettiin sateisissa merkeissä. Kuitenkin kenttä pysyi hyppykunnossa ja kaikki luokat saatiin vedettyä jonkinmoisella kunnialla läpi.  Tässä rata:

1. Pysty
2. Muuri
3. Pysty
4. Laine
5. Vesi
6. Matto
7. Portti
8. Pysty

Siinä esteet. En voi laittaa kuvia noista, kun ei löydy usb-piuhaa kännykälle. Eli aika paljon oli erikoisesteitä, mutta hyvä niitä on olla jo harjoituskisoissa, sillä niihin törmää myös muissa kisoissa takuuvarmasti! Kisoihin ei voi lähteä sillä mielellä että kaikki tiet ovat suoria ja esteet peruspuomeja. Mielestäni on ainakin kiva mennä erikoisesteitä. Ne mittaavat ratsukon luottamussuhteen. Jos ratsastajan ja hevosen välillä on kitkaa, näkyy se hevoselle oudoissa tilanteissa. 

Lauantaina kummityttö tuli mun kanssa tallille tervehtimään Dania. Oli kuulemma kiva hevonen ja näytti samalta kuin Tara... Nooo, onhan ne saman värisiä! Yritin opettaa Dannille luoksetuloa vihellyksestä. Päästin sen vapaaksi kentälle ja laitoin juoksemaan. Sen älkeen paine pois ja aloin viheltämään. Tätä sai toistaa melkoisesti! Välillä se tuli luokseni laukaten, mutta usein belgialainen hurmuri oli kiinnostavampi. Silloin paine taas päälle ja uusi yritys. Kyllä se pikkuhiljaa alkoi saada hajun, mitä ajoin takaa. Silti en voi sanoa sen oppineen sitä. Harjoitusta vaan lisää!

Tämän jälkeen kävin varustamassa Danin ja hyppäsin selkään. Tehtiin ravissa kummankin puolen pääty-ympyröitä ja yritin pienillä avuilla saada sen kuuntelemaan. Pikku hiljaa alkoi tuntua, että tänään voisi kokeilla laukkaa! Jotenkin tuli vaan sellainen tunne. Sitä ei voi oikeen sanoin kuvailla. Tähän asti ravityöskentely on riittänyt, mutta ehkä se alkoi tuntua piece of cake. Mene ja tiedä. Kuitenkin tarkoituksena ravata päätyyn ja nostaa kulmassa. Ensimmäisellä yrityksellä Danni lähti nostamaan, mutta laukkasi enemmänkin paikallaan. Otin liikaa kiinni yllätyksestä. Mulle tuntui että se olisi pukittanut, vaikka todellisuudessa se nosti normaalin laukan. Sen jälkeen saimme yrittää monta kulmaa nostaa, mutta turhaan. Kun viimmein saimme muutaman laukka-askeleen, vaihdoin suuntaa. Oikeaan toimi paremmin. Johtuisiko siitä, että tasapaino tähän suuntaan huonompi -> nostaa herkemmin kurveissa? Jotenkin sen laukan ylöspöin suuntautuva liike on vaikea istua. Se ottaa takajalat niin reippaasti alle, että se tuntuu pukeilta. Ei muutakun kauhukahvasta kiinni! 

Mietin, että aikasemmin ratsastamani hevoset ovat suunnanneet laukan eteenpäin, vaikka ovatkin olleet ratsun alkuja. Sitten muistin yhden suokin viimme keväältä! Sen kanssa ei oltu laukkailtu ja ympyrällä yritin ajaa sitä ravista laukkaan. Kun se nosti, tuntui se itselle pukittelulta. Olin 100% varma, että se olisi pukittanut. Mutta kaverini vieressä kertoi sen nostaneen laukan ihan normaalisti. Silloin en sitä sen jälkeen ajatellut, mutta nyt se tuli mieleen. Tänä päivänä hevonen nostaa suhteellisen sulavasti laukan ja siinä on hyvä istua. Laukka on todella pyöreää, kun menisi keinuhevosella. Toivottavasti Danni omistaa yhtä voimakkaan laukan. 

Täksi päiväksi sovimme Marikan kanssa, että menisimme ensimmäistä kertaa maastoon selästä käsin. Pakkasimme taskuihin hiukan juotavaa ja lähdimme samoamaan pitkin peltoja. Eteen tuli pieniä ojia, joita piti sitten ylitellä hyppien. Hih, se oli hauskaa! Sitten eteen tulikin suurempi puro ja sitä Danni ei suostunut millään ylittämään (pitää palata myöhemmin liinan kanssa kokeilemaan). Jouduttiin lopuksi kiertämään pidempi matka. Löysimme erittäin hyvä ja vihreän pysähdyspaikan ja hevoset saivat napostella hetken. Tälläinen oli itselle uutta, sillä aikasemmin olemme käyneet lenkillä eikä sen pahemmin pysähdelty. Teimme myös suunnitelmia parin viikon taakse, saas nähdä toteutuuko ne. Pääsimme ensimmäiseltä maastolenkiltä ehjin nahoin ja kyllä mulla on reipas tyttö! Tästä on hyvä jatkaa.

Tauko

Mun rakkaudet <3