Sirkuksen taikaa...

...tai sitten ei!

Eilen eksyttiin ystävieni kanssa sirkustelttaan. Sirkus Florentino oli saapunut kaupunkiin viihdyttämään lapsia ja vähän isompiakin. Olin yllättynyt, miten pienellä porukalla saadaan aikaan vajaan kahden tunnin esitys.

Positiivisena kokemusena jäivät mieleen voimistelijat, jotka roikkuivat köysien, silkkikankaan sekä tangon varassa. Siinä riitti taitoa ja kehonhllintaa. Ei-niin-positiivisena kokemuksena jäikin sirkuksen "eläintenkouluttaja", joka esitteli papukaijojen älykkyytä, hevosten taitoja sekä koirien yhteistyötä.

Noh, en tiedä oliko jokaisella eläimellä eilen auktoriteettiongelma vai oliko kyse huonosti toteutetusta kouluttamisesta, sillä kouluttajan väkinäisen hymyn alta paljastui melkoinen hermostuneisuus. Papukaijat lentelivät kuka mihinkin, että joutui niitä jopa vähän jahtaamaan. Kakadu ei tajunnut jumppatelineestä mitään, saatika että sen olisi pitänyt sillä suorittaa tehtäviä. 

Iso koiralauma voi olla vaikea hallita, myönnän. Mutta eihän se koirien ohjelmanumero mennyt myöskään aivan nappiin. Luulisi, että esityksen sekavuudesta ei voi syyttää harjoituksen puutetta? Kun pelkistää esityksestä pois musiikin, hienon rekvisiitan, valot, yleisön ja kouluttajan hienot eleet, jää miettimään mitä ne koirat loppujenlopuksi tekivätkään? Istuivat, menivät makamaan, istuivat takatassuilla ja antoivat tassua. Kyllähän siinä vähän hypittiinkin. Luulisi tälläisten tehtävien olevan hallussa ja ne tapahtuvat kuin kellon lyönti, mutta... Niitä seuratessa tuli mieleen Danni; mä nyt kuljen vähän missä lystää ja teen pyydetyt tehtävät kun sattuu huvittamaan. 

Mutta suurin pettymys tuli toista hevosta seuratessa. Totaalinen turn off! Tirehtööri kuulutti lavalle hienon ja korkeastikoulutetun hevosen tämä samainen kouluttaja selässään. Siinä sitten esiteltiin hieman ravia. Pian vaikeustaso nousi, sillä vuorossa oli passage. Suu auki ja korvat niskassa hevonen suoritti tätä vajaan kolmasosan ringistä. Hetken kouluttaja yritti säheltää jotain ja jatkoi onneksi normaalissa ravissa. Pian nousikin hevosen etukintut espanjalaisen käynnin mukaan. Kumpa ne jalat olisivatkin olleet ainut nouseva asia, mutta samaan tahtiin nousivat ratsastajan kädet. Aivan älyttömän suurieleisesti yritti tämä koutsi ylläpitää käyntiä ja hänen jalkansa kaivoivat vuorotellen hvosen kainaloissa. Todellista sirkuksen taikaa!

Ihmisten taputtaessa tuli kyllä niin surkea fiilis hevosta kohtaan. Myöhemmin kerroin tästä kaverilleni, joista toinen tokaisi hevosen varmasti tottuneen tähän. Mutta sehän siinä onkin niin perseestä. Päivästä toiseen tämä mahtava kouluttaja esittelee "korkeastikoulutettua" eläintä suusta repien ja raipalla napautellen. 

Onhan se aivan loogista, että näin erilaisia eläimiä kouluttava ei voi olla pro jokaisessa. Se, että joku koira nyt ei halua kuunnella ohjaajaa on kuitenkin eri tasolla kuin hevonen, joka ei ymmärrä saamiaan apujaan ja tästä syystä joutuu sietämään kovakouraisuutta. Rentoutunut ja motivaatiota puhkunutta hevosta ei sillä lavalla nähty.

Mutta olihan sielä onneksi toinenkin hevonen esittelemässä vähän erilaisia taitojaan. Kaunis irlannin cob oli päässyt esiintymään ilman ratsastajaa. Tämä olikin ihanasti tehtävistään ajan tasalla sekä ymmärsi avut. Mutta kyllähän tätäkin esityksestä peilautui kömpelyys, sillä ohjemassa mukana olleen koiran olisi pitänyt hypätä tämän ic:n selkään. No niinhän siinä kävi, ettei ponnisus riittänyt ja koira valui pitkin hevosen kylkiä takaisin maanpinnalle. Kouluttajakin voisi hieman laskeutua sieltä pilvien päältä miettimään, miksi ne kaikki eläimet kärsii tästä auktoriteettiongelmasta ;)