Yli esteiden!

Eilen tallitalkoot kutsuivat heppatytöt koolle ehostamaan esteitä ja siivoamaan pihaa. Sitä ennen kävin siskon Dannin ja Pomon kanssa lenkillä pellolla ja rapisutin kaikkea mahdollista. Se oli varsinaista siedätyshoitoa! Haluan siitä kuitenkin täysin maastovarman ja tästä syystä yrtän totuttaa sen kaikkeen. Onneksi se on tuossa iässä, että oppii paljon uutta! Eilen saimme myös ensimmäistä kertaa putsata takakaviot! 

Talkoissa meni noin viisi tuntia yhdessä hujauksessa! Aika rientää kun on hauskaa. Silti saimme paljon aikaan; korjasimme esteitä huomisia kisoja varten. Muurit saivat uuden maalipinnan ja mattoeste uuden kankaan. Huomiseksi olemme suunnitelleet myös vesiesteen kumiankkoineen! Myös tallin ympäristöä siistittiin ja kenttä lanattiin ihanan pehmeäksi. Iltatallikin meni hetkessä kun se tehtiin porukalla! Lopuksi grillasimme makkaraa ja höpötimme vaikka mitä! Meillä on vaan huippu talliporukka <3!

AHKERAT!

Tänään oltiin Helin kanssa jo klo 7.00 reissussa ja käytiin vähän shoppailemassa. Olin ajatellut olevani klo 11.00 tallilla, mutta sen sijaan ajoin pihaan vasta vähän yli yksi. Vähän siinä sitten nautittiin auringosta ja hei! Mulle tuli ruskeusrajat!! Niin se kesä vaan tulee tulojaan. Rakastan myös, kun nurmikko alkaa vihertämään. Tulisi nyt vain nuo puiden lehdet! Päätimme laittaa kentälle muutaman puomin pitkille sivuille ja ylitellä niitä huvin vuoksi. Ennen kuin huomasinkaan, "hypimme" ristikkoja! Siis minä! Siis kolmannella kerralla Dannin selässä! Jollekin se saattaa tuntua mitättömältä. Mutta mulle se oli suuri saavutus. Kaikki ne tappelut ja vaikeudet Taran kanssa. Ne on laittanut itsetunnon aika nollille. Eikä joidenkin "kavereiden" puheet ole auttanut asiaa. Mun täytyy siinäkin kasvattaa paksumpi nahka. Dannin kanssa saan varmasti huomata oman työni tuloksen. Mä luulen, että meillä on nyt jo parempi luottamus, kuin ikinä sain Taran kanssa luotua. Mä saan huomata, että mä pystyn siihen!

Lopuksi käytiin vielä kävelemässä maastossa... maastakäsin tietenkin. Nyt edes takaa yllättävät ampparit ei ole niin pelottavia. Ihana huomata, miten noin suuri eläin voi noin sokeasti luottaa ihmiseen. Tahdon olla vaan sen luottamuksen arvoinen.