maanantai 6. toukokuuta 2013

Pyörällä ajava ampiainen

Aamupäivästä mulla oli jotenkin niin kettuuntunut olo! Mua otti muiden mielipiteet päähän... jopa ne sanomatta jääneet. Aivan kuin tietyt ihmiset toivoisivat mun mokaavan tämän nuoren hevosen kaiken puolisen koulutuksen. He varmasti odottavat minun ilmoittavan, että epäonnistuin tässäkin... Mikään ei ole heidän mielestään hyvin ja minkä tahansa hevosen hankkisin, se ei olisi roskakasaa arvokkaampi. Se on niin turhauttavaa! 

Mutta kaikki tälläinen paska unohtui, kun pääsin tallille. Sielä saa purkaa omia tunteitaan, ilman että niitä käytettäisiin hyväksi. Ei ole arvostelua vaan suoraa faktaa, miten asiat ovat. Danni vaikutti myös huonotuuliseslta jo kuin vain näin sen tarhassa. Sitä piti vähän vikitellä portille, mutta kyllä se sieltä lompsi. Olisiko tarhakaveri kiusannut liikaa?

Heli lupasi tulla mun kanssa kävelemään tielle, että Danni tottuisi maastoihin. Marika tarjosi omaa hevostaan vetohevoseksi, että siihen voisi tarvittaessa turvautua. Ei muutakun possujunalla liikenteeseen ja miten hyvin se menikään! Vähän vaan nautittiin maisemista eikä trailerit, moottoripyörät tai normaalitkaan pyörät saaneet neitiä hätkähtymään, mutta sitten se tuli! Ampiainen pyörän päällä! Tai siis kelta-musta pukuinen mies pyöränsä päällä. Se tuli niin salakavalsti ja hiljaa. Rajansa kaikella! Kun tästä järkytyksestä oli päästy yli, meni loppu matka hienosti.

Kenttää lanattiin traktorilla, kun tulimme pihaan. Marika nappasi hevosensa ja meni kentälle heittelemään kiviä. Seurasimme Dannin kanssa perässä... Ja siis se traktori pyöri sielä vielä! Reipas tyttö. Huomaa, miten ulkomailla ( Heliä lainaten) hevosia ei ole kasvatettu kuplamuovissa. Olenkin vähän pohtinut, että miksi (nimen omaan Viron tuonteja) väheksytään? Sielä hevosia on mielestäni kasvatettu kunniotuksella, mutta myös kurilla. Ei silitellä vain kaulaa ja hyssytellä, kun hevonen yrittää purra.

Kun kenttä oli möyhitty ihanan pehmeäksi, päästin Dannin vielä irtona juoksemaan. Ja olenko vielä ylistänyt sen ihania askellajeja? Olen tainnut ainakin mainaista. Kun menimme takaisin sisälle, ajattelin nostella taas takajalkoja. Huomaa, että tasapaino on parempi, kun oikealta puolelta nostetaan. Vasen jalka nostaessa heiluu ja huojuu niin paljon, että parempi pysyä vain poissa alta. Mutta hyvä siitä tulee! Se on jo nyt mulle timantti. Se on Daphne <3!



















Etkö sä tajua, että tänään ei ole hyvä päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!