Pitkästä aikaa

Mihin ihmeeseen tämä aika katoaa? Päivät alkavat hiljakseen pidentyä ja auringonsäteet hiipiä yhä synkempiin kätköihin. Nämä kauan kaivatut säteet tavoittavat jopa tälläisen yön sankarin. Vaikka nukkuma-aikaan tekeekin töitä, latautuvat akut päivän aikana valmistellen seuraavaan yöhön. 

Aurinkoiset päivät potkivat myös tallille touhaamaan ponin kanssa. Pohjat ovat olleet hyvinkin vaihtelevia; on ollut hankea sekä pääkallokelejä. On ollut myös kengällistä että kengätöntä aikaa. Tällä hetkellä jälkimmäistä... Kummassakin asiassa. Ei toki hyvä yhdistelmä ja tästä syystä myös hevonen on saanut nauttia auringosta lajitovereidensa kanssa. Toki tämä karvakasa on kaikkea kivaakin (lue: ei aina välttämättä niin kivaa) temmelystä keksinyt.

<- Tässä varsin hyvä esimerkki. Neitokainen päätti hieman piehtaroida. Ei toki viitsiyt sitten katsoa parempaa paikkaa, vaan heittäytyi seinää vasten. Tuossa se hetken töllötti katsellen "saisiko hiemna apua?". Onneksi tilanne raukeni itsestään ja Danni sai jumpattua itse itsensä ylös. Oli ollut kuulemma hetkisen hämillään omia ratkaisujaan.

Olen päässyt testaamaan myös toista nelijalkaista, nimittäin yksi päivä kiipesin Fasu herran selkään. Joku saattaa sen muistaa haastevideosta. Täytyy sanoa, että tuota videota hävettää katsella. Vaikka tuolloin oli saanutkin kadotettua painoa jo pois, niin nyt sitä katsellessa ei tahdo uskoa kuinka paljon sitä silloinkin vielä oli! Ja onhan sitä vieläkin. 

Mutta Fasuun, Kyseessä on siis 7- vuotias ruuna, jonka kanssa tallinomistaja kiertää aluekisoja ja jotka ovat kehittyneet yhdessä ihan älyttömän paljon! Taran kanssa muuttaessamme tallille Fasu opetteli vasta esteiden alkeita pomppien 50cm esteitä. On mahtavaa ollut seurata tämän kaksikon tietä yhä suurempiin luokkiin. Herra on herkkä ratsasteassa, mutta kuin koiranpentu hoitaessa. Yleinen vitsi tallillamme onkin, että Fasu on ollut koira edellisessä elämässään.

Ja kyllähän sielä selässä töitä sai tehdä! Dannin tasaiseen raviin tottuneena sain oikeasti tehdä töitä kehonhallintani kanssa. Laukka taas on tämän hevosen kanssa helpompaa, mutta vauhti tahtoi hirvittää. Kun tuntee hevosen lähtevän lentoon, niin se tunne on jotain uskomatonta. Samalla pelottaa, samalla tuntee vauhdin hurmaa. Silloin löytää taas sen syyn tähän harrastukseen. Yhteisymmärrys ison ja itsenäisen eläimen kanssa. 

Hienoahan tuolla oli rallata, vaikka hienolta se ei välttämättä näyttänytkään. Myös Danni on päässyt hankeen rämpimään. Toki lyhyissä pätkissä ollaan menty, sillä tämä talvi ollaan otettu (ehkä liiankin) rennosti. Loppuravit sekä -käynnit ollemme toteuttaneet aina tiellä tasaisella pohjalla. Mutta toisinkin kun energiapupu alias Fasu nauttii hangen tuomasta vastuksesta, ei Dannia aina nappaisi tallustaa niin syvällä. 

Olemme toki käyneet maastoilemassa sekä hömpötetty vain ilman satulaakin. Mutta nyt voin kertoa, että meillä on myös koulusatula!! Serkkuni linkkasi minulle facebookissa myynnissä olleen wintecin pro dressage penkin ja parin päivän päästä se olikin saapunut postissa. Satulaa en ole päässyt testaamaan muutakuin nopeasti, sillä meiltä puuttuu siihen sopiva satulavyö. Mutta äkkiä selkään ujutettuna se näytti sopivan hyvin. Meillähän on käytössä wintecin estepenkki, joten tästä syystä uskalsin aika kevyin mielin ostaa tämän koulusatulankin suoralla kaupalla.

Irakin kävi Dannia moikkaamassa. Mun vauvasta on kuulemma
tullut aikuinen hevoen... Uskoisiko nyt tuota :D?

Käsivammanen hevosenomistaja

Voisipa sanoa, että valtakunnassa kaikki hyvin... Mutta sehän olisi liian täydellistä. Kun hevosen kehittelemät hokkihaavat ovat hyvässä kunnossa, on allekirjoittaneen käsi vetänyt herneen nenään. Ison sellaisen. Jännetupintulehdus. Ei siinä mitään. Tämäntyyppinen rasitusvamma paranee kyllä parin viikon levolla. Sehän onkin loistava uutinen, kun tulehdus on oikeassa kädessä oikeakätisellä. 

Koska minä en ajatellut yhtäkkiä vaihtua vasenkätiseksi, olisi ainut vaihtoehto syödä tulehduskipulääkkeitä, olla menemättä töihin sekä jättää hevosen hoito toisen ihmisen vastuulle. Onnistuuhan tälläinen! Ja ei muuten onnistu. Nyt kärsitään vielä kuukaudenkin jälkeen narskuvasta ja kipuilevasta kädestä sekä toivotaan parasta. 

Tästä syystä on hevosenkin liikutus ollut mitä sattuu. Akuuttivaiheessa yritin kovapintaisesti pärjätä maastossa virtaisen hevosen kanssa, mutta homma meni aika nopeasti juoksutuksen puolelle. Miksi ei vain ottaisi vuokraajaa, kunnes pärjäisi taas hevosen hoidon kanssa? Siinää vasta hyvä kysymys! Kun ajatusmaailma on tyyppiä "minä itte tai ei ollenkaan", niin toisen avun pyytäminen on hyvin vaikeaa. 

Eihän meillä edes ole ollut kokoaikana yhtäkään vuokraajaa. Jos olen ollut viikon esim. reissussa, on joku tallin tytöistä hoitanut hevoseni liikutuksen. Mutta silloinkin oli kyse muutamasta päivästä. Jotenkin vain vuokraaja tuntuu vieraalta ja sotkevalta ajatukselta, Tämä taas on aika ristiriidassa sen kanssa, että itse vuokrasin hevosia monia vuosia ennen omaa. Se antoi hyvää kokemusta, millaista hevosen omistaminen saattaisi olla. Mutta kuitenkaan en haluaisi antaa omaani harjoituskappaaleksi. 

Kävin eilen kampaajalla ja HUPS!
Yli puolet pituudesta lähti :D

Nyt kuitenkin olen niellyt ylpeyteni ja olen saanut avukseni (huom! ei vuokraajaa, sillä raha ei liiku tässä suhteessa) yhden tallin tytön. Ja nimenomaan saanut, sillä apu tältä ihmiseltä on enemmän kuin tervetullut. On aika helpottava tunne, kun voi luovuttaa oman hevosen tutun ihmisen käyttöön, joka on tunnollisempi kuin minä itse. 

Vaikka olen selästä yrittänyt pysyä poissa (tähän päivään asti), ollaan me opeteltu kuitenkin uusia asioita. Nimittäin pulkanvetoa!! Ja heti kerralla neiti kulki kuin unelma.... Eikun hetkinen! Ei se ihan niin tainnutkaan mennä. Ensin täytyi totutella valjaiden luomaan paineeseen edessä sekä sivuilla. Ja tähän me oikeastaan keskityttiin ensimmäisenä päivänä. Vasta sen jälkeen ihmeteltiin vihreää, pyöreää kapinetta, joka piti mahdotonta ääntä. Siinä Danni esittelikin "muutaman" tanssiliikkeen eteen, taakse, sivuille ja ylös. Mutta lopputuos oli se, että pääsimme kuin pääsimmekin vetämään pulkkaa. Muutamat (miljoonat) toistokerrat saamme ottaa, ennenkuin uskaltaudun selkään pulkan vaaniessa perässä. 

Mutta tänään tuntui mahtavalta päästä oman hevosen selkään ja pyrin pitämään ahdollisemman kevyen käden sekä ratsastaa enemmän pohkeilla, ja nimenomaan ULKOpohkeilla. Ne on mulle suuri heikkous ja yritän korjata sitä ohjaamalla voimakkaasti kädellä. Nyt sitten yritin keskittyä milloin ohjata hevosen etu- ja milloin takaosaa pohkeilla. Tuli sellaisia ahaaelämylsiä, vaikka ratsastus oli aika matkustelua muuten. Myös oikea laukka on vahvistunut paljon. En tiedä johtuisiko lisääntyneestä maastoilusta, kun sitä ei sen erityisemmin olla treenattu. Nostot alkavat sujua paremmin ja kaarrokset tasapainoisemmin.Kun vain jaksaisi pitää tämän motivaation yllä :)!

24.12.14

Päivystyksessä

Että joo! Ihan rauhallinen kävelylenkkävelylenkki ennen hevosen rokotusta. Olipa taas niin rauhallinen, että meikä istuu arviolta 7h päivystyksessä... Siis 2,5h päivystyksessä (tilanne muuttui tätä satuillessa).

Oltiin sovittu ell kanssa täksi päiväksi rokoteohjelman viimmeinen tehosterokote pistettäväksi. Koska nyt tulee parin päivän vapaat Dannin liikkumiseen, päätimme kaverin kanssa lähteä käyntimaastoon... Hepat on ollu jostain syystä erittäin virkeitä, joten ettei mitään tapahtuisi pimeässä sekä liukkaassa ympäristössä oli tahti oikeasti vain käyntiä.

Kunnes saimme peräämme lumiauran, joka ei tajunnut pysähtyä tai edes hidastaa tahtia, vaan lähti suoraan sanotttuna meidän perään. No onneksi aura teki U-käännöksen jossain välissä, että mekin pääsimme kääntymään takaisin tallin suuntaan. Mutta mitä päättää hevoset? laukkasuoralla laukkaa!!!  Tästä kaarteessa innostuneena minun rakas pullani laittoi mutkat suoriksi ja hyppäsi lumen peittämään ojaan. Hämmästyneenä alkoi sitten pukittelu ja hypättini takaisin tielle ja vastakkaiseen ojaan. No sinne päättyi mun tie, mutta Dannin vapaus alkoi!

Aluksi neiti riehui viereisellä pellolla mutta lähti pian puolestaan ajamaan lumiauraa takaa. Minä selkä kipuillen yritän laittaa tassua toisen eteen, jos hyvän onnen sattuessa Danni olisikin pysähtynyt. Nojäljistä päätellen oli aura ohitetttu uusien ojien poikki pellolla rallaten. Jossain vaiheessa tavoitin itse pysähtyneen "hirviön", jonka kuski kertoi neitokaiseni jatkaneen matkaansa reippaalla tahdilla kohti liikennöityä tietä.

Mä olin tuohon asti elätellyt toivoa, että Danni olisi auran kohdalla tehnyt uukkarin, mutta toivo siitä katosi. Onneksi tavoitin tiellä asuvan hevosnaisen, joka kertoi Dannin juosseen heidän hevostensa suojaan kun olivat maastoon lähdössä. Minä sitten loppumatkan sain keskittyä itseeni. Mihin sattuu? Pyörryttääkö? Koska selkäkipu oli silloin ainokaiseni, nuokin matkalta meidän menossa rikkoutuneet ohjat ja kuulinkin meitä huhuilevan naisen.

Sain pikaraportin ennenkuin näin edes hevostani. Muuten ok, jalassa paljon vuotava haava. Vieraan ihmisen karsinassa sitä sitten poniparka hyöri. Hetken sain haavaa katsella, mutta vej näytti olevan vammajalka.Vasta kotona koko haava löytyi; kantapallossa pitk viiltohaava. Tod.näk. hokista . Myös toinen etukenkä ja takasuojat olivat lähteneet omille reiteilleen. Muuten heppa näytti olevan ok.

Mutta ne kauhukuvat mitä ihminen näkee epätietoisen silmissään: hevonen juoksee pimeästä autotielle eikä kuljettaja kerkeä sitä huomata. Ja vaikka huomaisi, on juurisatanut lumipeite liian liukas äkkijarrutuksillle. Siinä se rakkain olisi tuulilasissa hengettömänä... Tai pahempaa! Hengissä, kituen, anoen...

Onni onnettomuudesta. Ell oli tulossa muutenkin rokottamaan hevoset, joten samalla se katsoi jalan. Siisti haava, vaatii usean putsauksen per vrk, mutta tikkejä hankala laittaa ja olisivat vain haitaksi.Kun hevonen oli saanut tsekkauksen sekä rokotteen, aloin miettimään itseäni ja koko stressi purkautui. Samallal alkoi myös heikotus ja päätin lähteä käymään päivystyksessä. Myös murtunut kypärä kieli kovasta iskusta..

Kuitenkin olen jo kotona, mit nyt vähän kävin refleksejäni näyttämässä. Mutta mielummin esittelen polvieni ojennuksia kuin makaisin himassa huonossa jamassa :)

Näpsippä vielä lisää kuvia, niin saat närhen munat lenkillä!

Virtapiikki

"Millanen sun hevonen on?"

"Tämä mun hevonen on melko rauhallinen tapaus... Meen yleensä ihan pitkin ohjin kaikissa askellajeissa."

Pomppuponi maastossa...

... Ja hapannaama maaston jälkeen.

Ja kuinkas sitten kävikään? Juuri kun olin päässyt kehumaan fiksua nuortani, esittelee se maastossa pukkisarjoja ja heittää jarrut metsäniityn laitaan. Mihin niitä tarvii? Hyvä ettei vedetty yhtä lenkkeilijää koirineen kumoon, kun neiti keräs vauhtia kavioidensa alle. Eilen myös oli melko vauhdikas hevonen allani, kun pimeässä käytiin maastoilemassa. Milloin lätäköt olivat pelottavia, puhumattakaan talojen aidoista. Tähän väliin pitää kyllä mainita, että rekat tai muut kulkuneuvot eivät onneksi kierroksia nostattaneet! Onko muiden ponit pöllöileet? Tuntuu, että pakkaset sekä huonot pohjat keräsivät Danniin patoutunutta energiaa, joka pyrkii purkautumaan nyt teiden ollessa sulat. Mun tehtävä lienee vain pitää kiinni ja nauttia kyydistä. 

"Enskaaaaaaaa!!....

.... Missä sä oleeeet?"

Että tällästä neitokaiseni arkeen; maastoilua sekä ilottelua. Pari irtokenkää on lennellyt, mutta ne ovat löytäneet onneksi itsensä takaisin kavioon hyvinkin nopeasti. Hah, tuli muuten mieleen, että vaikka tuo poni onkin vähän nyt pelleillyt, käyttäyty se esimerkillisesti eräänä päivänä. Olimme kaverini kanssa maastoillessa, kun toinen hevonen kompastui ja ratsastaja sai maistella pellon reunaa. No tästähän tämä irti päässyt villihevonen paineli pitkin "preerioita" menemään, mutta Danni pysyi hanskassa hienosti. Hetken se tärisi ja mietti pitäisikö lähteä perään. Onneksi ei lähtenyt! Toinenkin hevonen saatiin kiinni, ennenkuin se kerkesi isolle tielle. Meinaan että huonosti olisi voinut käydä. 

Poni mettäaukealla loppukäyntejä.
Klippaus nöyttöis olevan edessä...

"Haha! Karkasinpa tarhasta!"
Siinä se hömppä sitten hetken
syöpötteli omalla luvalla.

erilaiset ratsastuspohjat ovat pyörineet paljonkin mun päässä. Oon kuullut hieman marinaa, että on niin märkää, liukasta, kurasta... Suomen säät on nyt vaan vähän tälläisiä. Mieletäni kaikki tälläisetkin ongelmat on aika pitkälle ratkaistu oikeanlaisella liikunnalla sekä kengityksellä. Hokeilla pärjää aika pitkälle noillakin pohjilla. Joskus vain sääolot tuntuvat olevan tekosyy olla lähtemättä itse ulos. Oon nyt paljon Dannin kanssa yrittänyt mennä erilaisilla pohjilla. Hieno huomata, että poni joka kiersi ennen lammikot turvallisen matkan päästä, ylittää ne mukisematta. Oli ne sitten sulia tai jäällä peitettyjä. Hakkuualueella tulee myös välillä pyörittyä sekä kiipeiltyä erästä mäkeä ylös ja alas. Saa pitää oikein kunnolla harjasta kiinni neidin ponnistaessa ylöspäin. Kumpä täälä pohjanmaalla olisi vain enemmän sekä pidempiä rinteitä, joita kavuta. Olisi niin loistavaa treeniä!

"No on tää omakin tarha ihan ok, kunhan on ruokaa!"

Mitä mä tekisin ilman omaa hömppää? 

Testissä: POLAR LOOP aktiivisuusranneke

Tiedättekö sen tunteen kun synttärit lähestyvät ja jonkun kysyttäessä lahjatoiveita ei osaa vastata. Tässä iässä lahjojen vastaanottaminen muutenkin saattaa olla jo hieman kiusallista, mutta äitini halusi ehdottomasti muistaa minua syntymäpäiväni johdosta. Olen myös kärsinyt hieman motivaation puutteesta liikkumiseni suhteen, sillä minnekkään ei jää konkreettista tietoa siitä, miten aktiivinen olen päivisin. Kiitos äitini, ranteessa komeilee nykyän Polar Loop aktiivisuusranneke, joka on antanut minulle puuttuneen motivaation liikkumiseeni.

Kuva www.polarloop.com

Mikä tämä kapistus siis on? Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on kuminen ranneke, joka pysyy joka menossa mukana. Vedenkestävyytensä ansiosta sitä voi käyttää myös veden alla ja omassa työssäni tämä ominaisuus on kultaakin arvokkaampi; hoitotyössä kun käsiä saa pestä joka käännöksessä. Itse ranneke näyttää neljä toimintoa; kellon, poltetut kalorit, askeleet sekä aktiivisuustavoitteen etenemisen (yllä mustassa rannekkeessa oleva kuvio). Se antaa myös ohjeet siitä, miten paljon tulee harjoittaa juoksemista, kävelyä tai kevyttä liikuntaa tunteina saavuttaakseen aktiivisuustavoitteen. Itse tavoitteita on kolme, jotka riippuvat käyttäjän tavasta kulkea töihin, itse työn laadusta sekä harrastusten määrästä. Kun rannekkeen liittää tietokoneeseensa, saa tarkempaa tietoa mm. päivän aktiivisuudesta sekä unen määrästä ja laadusta. Rannekkeen liittämisen jälkeen tietokone automaattisesti synkronoi ja lataa uusimmat päivitykset sekä avaa henkilökohtaisen treenikalenterin polarin flow palvelulla netissä. Helppoa, eikö? Ja samalla älyttömän koukuttavaa!

Rannekkeelle pitää siis valita tavoite ja tasoja löytyy kolme (Taso 1, Taso 2, Taso 3). Korkean, keskitason ja matalan intensiteetin aktiivisuus, kuten hölkkä, kävely ja kotiaskareet, auttavat osaltaan päivittäisen tavoitteen saavuttamisessa. Aktiivisuuksien kestot ovat samat iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ikä ja sukupuoli vaikuttavat kuitenkin päivittäisen aktiivisuustavoitteen saavuttamiseen tarvittavaan tehoon. Mitä nuorempi käyttäjä on, sitä tehokkaammin hänen on liikuttava, ja miesten on liikuttava tehokkaammin kuin naisten. Tavoite perustuu tietynikäisten ja tiettyä sukupuolta edustavien ihmisten keskimääräiseen kuntotasoon. Jos päivittäisen aktiivisuustavoitteen saavuttaminen tuntuu helpolta, voi sen vaihtaa jälkikäteenkin toiseen aktiivisuustasoon. 

Itse käytän tasoa 2. Päiväni ovat kuitenkin todella vaihtelevia, joskus saan täytettyä tavoitteeni 150%, mutta huonoin tulos on ollut 39%. Alle kopion muutaman päivän suorituksen malliksi. Toinen päivistä on ollut todella liikuntapainotteinen, kun taas toinen näyttää surkeita lukuja. Klikatkaa kuvat suuremmiksi.

Vaikka unta kertyikin huimat 12h (miten niin univelkaa?), tuli askeleita kerättyä mukaan mukavasti.
Tämän päivän aktiivisuusprosentit olivat 148%

Sitten vähän säälittävämpää luettavaa, oma pohjanoteeraukseni.

Joku voikin bongata alemmasta kuvasta ärsyttävän, kolmion mallisen symbolin. Aktiivisuusmuistus. Jos istut liian kauan yhtäjaksoisesti paikallasi, alkaa ranneke välkkyä. Omalta osaltani voin sanoa, että nämä muistukset tajuan vasta tietokoneelta. Koska ranneke ei pidä ääntä, ei muistusta välttämättä edes huomaa. 

Eikä tässä vielä kaikki! Rannekkeen tiedot voi ladata myös kännykälle, jos puhelin tukee polar flow sovellusta (oma HTC ei harmikseni niin tee). Näin on mahdollista seurata saavutuksiaan reaaliaikaisesti. Rannekkeen voi myös liittää sykevyöhön (omani lähti juuri tilaukseen tänään!!!), jolloin saa tarkkaa tietoa myös itse treeneistä. Tälle löytyy oma osio omasta treenikalenterista, mutta omani huutaa vielä tyhjyyttään sykevyön puuttuessa. En ole nyt täysin varma, sopiiko muiden valmistajien vyöt yhteen Loopin kanssa, mutta vyön tulee ehdottomasti olla varustettuna bluethoot yhteydellä. 

Ja tähän loppuun täytyy esitellä tämän päivän mahtavaa saavutusta! Kello ei ollut edes 11 aamulla, kun rannekkeessani komeili sana GOAL! Toisinsanoen, kiitos yötöiden sekä aamutallin ja ratsastuksen, saan löhötä loppupäivän hyvällä mielellä ja aloittaa ansaitut vapaapäivät!

Moniponi mun

Muistakaa heijastimet!

Syksy värikkäine lehtineen on upea... Loppusyksy kera vaihtelevan sään ei. On pimeetä, kuraa tai jäätä. Pahimmassa tapauksessa kaikkia noita kerralla. Silti hevosihmisessä jyllää joku sisäinen voima, mikä vetää hevosen luo. Olkoon se sitten silkka ilo tai vastuuntunto, on hevosen selkään päästävä. Myös pimeys tuo mukanaan jotain kivaa; heijastimet! Jokin niissä on niin hienoa. Saa vuorata hevosen niillä. Vähän niinkuin hevosen tuunausta. Ja onhan ne myös turvallisuuden lisäämistä!

Kuten päätellä voi, on meidän meno melko maastopainoista. Ja arvatkaa sanoinko mieheni uudestaan viimme sunnuntaina maastoon kanssani? No kyllä! Toki aamulla keskusteltiin hieman asiasta. Kuulemma edes lapsettomien miesten ei tarvitse isänpäivänä hevosten kanssa vääntää kättä. Itse olin erimieltä. Kun ei ole muksua, kenen kanssa käydä minä-aikuinen-sinä-lapsi- keskustelua, ellei hevosten kanssa. Ja niinhän siinä taisi käydä, että Juha ja Julle kävi juurikin tämän tyyppistä keskustelua lenkillä. Nooooo, ainakin minä sain nauraa. Välillä kuului takaa Juhan höpöttelyt putellensa; "joo mä tiedän että säkin haluisit takaisin talliin, mutta nää naiset on niin jääräpäisiä!". Mekö, eikai?

Olemme maastoilleet myös kahdestaan neitokaisen kanssa ja oikean laukan nosto alkaa sujua aina vain paremmin. Ongelmana on vain se, että maastossakin kuljemme vasemmalle taipuneena. Olin eilen ystäväni kanssa uimahallilla ja huomasin uivani lantio vinossa. Vaikka yritin itseäni suoristaa, oli se älyttömän vaikeaa. Oikeastaan tämä ongelma on ollut jo silloin, kun harrastin kilpauintia. En vain koskaan ajatellut asiaa sen enempää. Joten ei tässä auta kuin katsoa itseään peiliin. Nyt täytyy omaan istuntaani kiinnittää hurjasti huomiota. Tänään menin ensimmäistä kertaa kentällä sitten kuukauteen. Pohja oli sellainen, että itse en laukkaa viitsinyt ottaa muiden kyllä laukatessa. Yllätyksekseni Danni olikin todella kiva ja taipuisa verrattuna siihen, mitä odotin. Ei mitään junttailua oikeaan kierrokseen käynnissä tai ravissa. Ei mitään tapelua asetuksesta. Koska homma oli aika käyntipainotteista, teimme paljon pohkeenväistöä sekä otimme avon alkeita. Nämä kaksi tahtoo vielä keskenään sekoittua ja neiti junttasi aluksi persettä ulos yrittäen väistää. Otimme sitten kentän laidan sekä vahvemmat ulkoavut tueksi ja johan alkoi pari aseklta sujua. Aina hyvän, lyhyen pätkän jälkeen suoristus ja hetkeksi pitkät ohjat. Olipa kiva käväistä kentällä pitkästä aikaa!

Muuten, minua ei saisi päästää facebookin hevoskirppareille. Bongasin sieltä linkin Bootyridersin sivuille, jossa komeili aletuotteita. Nooooo, jotenkin kävi niin, että ostoskoristani löytyi Pfiffin huopa ( <--- ) sekä HKM punaiset pintelit. No olihan ne nyt tänään pakko testata. Meidän pintelipatjat ovat vain niin isot, että jouduttiin toimimaan kuten kouluratsastajat konsanaan; patjat loistivat pinteleiden alta polvista vuohisen yli. Mutta olen liian laiska niitä lyhentääkseni, kun niistä ei haittaa noinkaan ole. Kunhan ovat vain vähän hömpän näköiset. Lisäsuojaa vai miten sen nyt selittäisi ;)!

Huomenna menen aamutalliin ja sieltä suihkun kautta rakkaan ystäväni firman avajaisiin Tuurin kyläkaupalle. Voin sanoa, että hän jos joku on teräsnainen!