Että joo! Ihan rauhallinen kävelylenkkävelylenkki ennen hevosen rokotusta. Olipa taas niin rauhallinen, että meikä istuu arviolta 7h päivystyksessä... Siis 2,5h päivystyksessä (tilanne muuttui tätä satuillessa).
Oltiin sovittu ell kanssa täksi päiväksi rokoteohjelman viimmeinen tehosterokote pistettäväksi. Koska nyt tulee parin päivän vapaat Dannin liikkumiseen, päätimme kaverin kanssa lähteä käyntimaastoon... Hepat on ollu jostain syystä erittäin virkeitä, joten ettei mitään tapahtuisi pimeässä sekä liukkaassa ympäristössä oli tahti oikeasti vain käyntiä.
Kunnes saimme peräämme lumiauran, joka ei tajunnut pysähtyä tai edes hidastaa tahtia, vaan lähti suoraan sanotttuna meidän perään. No onneksi aura teki U-käännöksen jossain välissä, että mekin pääsimme kääntymään takaisin tallin suuntaan. Mutta mitä päättää hevoset? laukkasuoralla laukkaa!!! Tästä kaarteessa innostuneena minun rakas pullani laittoi mutkat suoriksi ja hyppäsi lumen peittämään ojaan. Hämmästyneenä alkoi sitten pukittelu ja hypättini takaisin tielle ja vastakkaiseen ojaan. No sinne päättyi mun tie, mutta Dannin vapaus alkoi!
Aluksi neiti riehui viereisellä pellolla mutta lähti pian puolestaan ajamaan lumiauraa takaa. Minä selkä kipuillen yritän laittaa tassua toisen eteen, jos hyvän onnen sattuessa Danni olisikin pysähtynyt. Nojäljistä päätellen oli aura ohitetttu uusien ojien poikki pellolla rallaten. Jossain vaiheessa tavoitin itse pysähtyneen "hirviön", jonka kuski kertoi neitokaiseni jatkaneen matkaansa reippaalla tahdilla kohti liikennöityä tietä.
Mä olin tuohon asti elätellyt toivoa, että Danni olisi auran kohdalla tehnyt uukkarin, mutta toivo siitä katosi. Onneksi tavoitin tiellä asuvan hevosnaisen, joka kertoi Dannin juosseen heidän hevostensa suojaan kun olivat maastoon lähdössä. Minä sitten loppumatkan sain keskittyä itseeni. Mihin sattuu? Pyörryttääkö? Koska selkäkipu oli silloin ainokaiseni, nuokin matkalta meidän menossa rikkoutuneet ohjat ja kuulinkin meitä huhuilevan naisen.
Sain pikaraportin ennenkuin näin edes hevostani. Muuten ok, jalassa paljon vuotava haava. Vieraan ihmisen karsinassa sitä sitten poniparka hyöri. Hetken sain haavaa katsella, mutta vej näytti olevan vammajalka.Vasta kotona koko haava löytyi; kantapallossa pitk viiltohaava. Tod.näk. hokista . Myös toinen etukenkä ja takasuojat olivat lähteneet omille reiteilleen. Muuten heppa näytti olevan ok.
Mutta ne kauhukuvat mitä ihminen näkee epätietoisen silmissään: hevonen juoksee pimeästä autotielle eikä kuljettaja kerkeä sitä huomata. Ja vaikka huomaisi, on juurisatanut lumipeite liian liukas äkkijarrutuksillle. Siinä se rakkain olisi tuulilasissa hengettömänä... Tai pahempaa! Hengissä, kituen, anoen...
Onni onnettomuudesta. Ell oli tulossa muutenkin rokottamaan hevoset, joten samalla se katsoi jalan. Siisti haava, vaatii usean putsauksen per vrk, mutta tikkejä hankala laittaa ja olisivat vain haitaksi.Kun hevonen oli saanut tsekkauksen sekä rokotteen, aloin miettimään itseäni ja koko stressi purkautui. Samallal alkoi myös heikotus ja päätin lähteä käymään päivystyksessä. Myös murtunut kypärä kieli kovasta iskusta..
Kuitenkin olen jo kotona, mit nyt vähän kävin refleksejäni näyttämässä. Mutta mielummin esittelen polvieni ojennuksia kuin makaisin himassa huonossa jamassa :)
Oltiin sovittu ell kanssa täksi päiväksi rokoteohjelman viimmeinen tehosterokote pistettäväksi. Koska nyt tulee parin päivän vapaat Dannin liikkumiseen, päätimme kaverin kanssa lähteä käyntimaastoon... Hepat on ollu jostain syystä erittäin virkeitä, joten ettei mitään tapahtuisi pimeässä sekä liukkaassa ympäristössä oli tahti oikeasti vain käyntiä.
Kunnes saimme peräämme lumiauran, joka ei tajunnut pysähtyä tai edes hidastaa tahtia, vaan lähti suoraan sanotttuna meidän perään. No onneksi aura teki U-käännöksen jossain välissä, että mekin pääsimme kääntymään takaisin tallin suuntaan. Mutta mitä päättää hevoset? laukkasuoralla laukkaa!!! Tästä kaarteessa innostuneena minun rakas pullani laittoi mutkat suoriksi ja hyppäsi lumen peittämään ojaan. Hämmästyneenä alkoi sitten pukittelu ja hypättini takaisin tielle ja vastakkaiseen ojaan. No sinne päättyi mun tie, mutta Dannin vapaus alkoi!
Aluksi neiti riehui viereisellä pellolla mutta lähti pian puolestaan ajamaan lumiauraa takaa. Minä selkä kipuillen yritän laittaa tassua toisen eteen, jos hyvän onnen sattuessa Danni olisikin pysähtynyt. Nojäljistä päätellen oli aura ohitetttu uusien ojien poikki pellolla rallaten. Jossain vaiheessa tavoitin itse pysähtyneen "hirviön", jonka kuski kertoi neitokaiseni jatkaneen matkaansa reippaalla tahdilla kohti liikennöityä tietä.
Mä olin tuohon asti elätellyt toivoa, että Danni olisi auran kohdalla tehnyt uukkarin, mutta toivo siitä katosi. Onneksi tavoitin tiellä asuvan hevosnaisen, joka kertoi Dannin juosseen heidän hevostensa suojaan kun olivat maastoon lähdössä. Minä sitten loppumatkan sain keskittyä itseeni. Mihin sattuu? Pyörryttääkö? Koska selkäkipu oli silloin ainokaiseni, nuokin matkalta meidän menossa rikkoutuneet ohjat ja kuulinkin meitä huhuilevan naisen.
Sain pikaraportin ennenkuin näin edes hevostani. Muuten ok, jalassa paljon vuotava haava. Vieraan ihmisen karsinassa sitä sitten poniparka hyöri. Hetken sain haavaa katsella, mutta vej näytti olevan vammajalka.Vasta kotona koko haava löytyi; kantapallossa pitk viiltohaava. Tod.näk. hokista . Myös toinen etukenkä ja takasuojat olivat lähteneet omille reiteilleen. Muuten heppa näytti olevan ok.
Mutta ne kauhukuvat mitä ihminen näkee epätietoisen silmissään: hevonen juoksee pimeästä autotielle eikä kuljettaja kerkeä sitä huomata. Ja vaikka huomaisi, on juurisatanut lumipeite liian liukas äkkijarrutuksillle. Siinä se rakkain olisi tuulilasissa hengettömänä... Tai pahempaa! Hengissä, kituen, anoen...
Onni onnettomuudesta. Ell oli tulossa muutenkin rokottamaan hevoset, joten samalla se katsoi jalan. Siisti haava, vaatii usean putsauksen per vrk, mutta tikkejä hankala laittaa ja olisivat vain haitaksi.Kun hevonen oli saanut tsekkauksen sekä rokotteen, aloin miettimään itseäni ja koko stressi purkautui. Samallal alkoi myös heikotus ja päätin lähteä käymään päivystyksessä. Myös murtunut kypärä kieli kovasta iskusta..
Kuitenkin olen jo kotona, mit nyt vähän kävin refleksejäni näyttämässä. Mutta mielummin esittelen polvieni ojennuksia kuin makaisin himassa huonossa jamassa :)
 |
| Näpsippä vielä lisää kuvia, niin saat närhen munat lenkillä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!