Virtapiikki

"Millanen sun hevonen on?"

"Tämä mun hevonen on melko rauhallinen tapaus... Meen yleensä ihan pitkin ohjin kaikissa askellajeissa."

Pomppuponi maastossa...

... Ja hapannaama maaston jälkeen.

Ja kuinkas sitten kävikään? Juuri kun olin päässyt kehumaan fiksua nuortani, esittelee se maastossa pukkisarjoja ja heittää jarrut metsäniityn laitaan. Mihin niitä tarvii? Hyvä ettei vedetty yhtä lenkkeilijää koirineen kumoon, kun neiti keräs vauhtia kavioidensa alle. Eilen myös oli melko vauhdikas hevonen allani, kun pimeässä käytiin maastoilemassa. Milloin lätäköt olivat pelottavia, puhumattakaan talojen aidoista. Tähän väliin pitää kyllä mainita, että rekat tai muut kulkuneuvot eivät onneksi kierroksia nostattaneet! Onko muiden ponit pöllöileet? Tuntuu, että pakkaset sekä huonot pohjat keräsivät Danniin patoutunutta energiaa, joka pyrkii purkautumaan nyt teiden ollessa sulat. Mun tehtävä lienee vain pitää kiinni ja nauttia kyydistä. 

"Enskaaaaaaaa!!....

.... Missä sä oleeeet?"

Että tällästä neitokaiseni arkeen; maastoilua sekä ilottelua. Pari irtokenkää on lennellyt, mutta ne ovat löytäneet onneksi itsensä takaisin kavioon hyvinkin nopeasti. Hah, tuli muuten mieleen, että vaikka tuo poni onkin vähän nyt pelleillyt, käyttäyty se esimerkillisesti eräänä päivänä. Olimme kaverini kanssa maastoillessa, kun toinen hevonen kompastui ja ratsastaja sai maistella pellon reunaa. No tästähän tämä irti päässyt villihevonen paineli pitkin "preerioita" menemään, mutta Danni pysyi hanskassa hienosti. Hetken se tärisi ja mietti pitäisikö lähteä perään. Onneksi ei lähtenyt! Toinenkin hevonen saatiin kiinni, ennenkuin se kerkesi isolle tielle. Meinaan että huonosti olisi voinut käydä. 

Poni mettäaukealla loppukäyntejä.
Klippaus nöyttöis olevan edessä...

"Haha! Karkasinpa tarhasta!"
Siinä se hömppä sitten hetken
syöpötteli omalla luvalla.

erilaiset ratsastuspohjat ovat pyörineet paljonkin mun päässä. Oon kuullut hieman marinaa, että on niin märkää, liukasta, kurasta... Suomen säät on nyt vaan vähän tälläisiä. Mieletäni kaikki tälläisetkin ongelmat on aika pitkälle ratkaistu oikeanlaisella liikunnalla sekä kengityksellä. Hokeilla pärjää aika pitkälle noillakin pohjilla. Joskus vain sääolot tuntuvat olevan tekosyy olla lähtemättä itse ulos. Oon nyt paljon Dannin kanssa yrittänyt mennä erilaisilla pohjilla. Hieno huomata, että poni joka kiersi ennen lammikot turvallisen matkan päästä, ylittää ne mukisematta. Oli ne sitten sulia tai jäällä peitettyjä. Hakkuualueella tulee myös välillä pyörittyä sekä kiipeiltyä erästä mäkeä ylös ja alas. Saa pitää oikein kunnolla harjasta kiinni neidin ponnistaessa ylöspäin. Kumpä täälä pohjanmaalla olisi vain enemmän sekä pidempiä rinteitä, joita kavuta. Olisi niin loistavaa treeniä!

"No on tää omakin tarha ihan ok, kunhan on ruokaa!"

Mitä mä tekisin ilman omaa hömppää?