Elämäni hevoset 2/4: Cindy Lee

Elämäni hevoset 1/4: Hupin Hurmuri

Cindy Lee

Amerikkalainen lämminverinen

23.6.2001-21.9.2012

Tamma

Cindy oli minulle tuttu jo silloin, kun hoidin Hurmuria, sillä hevoset majailivat samalla tallilla. Ratsasrin neidillä aina välillä ja kaverini kävi sitä liikuttelemassa. Silloin neiti oli tinttainen, joka ei halunnut kulkea johtohevosena.  Mutta sen suurempaa tuttavuutta ei meidän välillä ollut.

Syyskuussa 2011 Cindyn omistaja soitti ja pyysi ottamaan neidin ylläpitoon, kun hän ei sitä pystynyt pitämään. Viikon mietintätauon jälkeen neiti olikin puoliksi minun ja toisen naisen kanssa. Ensimmäinen kunnon ratsastuskerta oli kauhea! Itku silmässä yritin pysyä kyydissä loputtomissa laukannosto yrityksissä, koska pukkeja sateli sallittua enemmän. Silloin mietin, että mihin minä olinkaan Hurmurin vaihtanut! Seuraavana päivänä Cindyn vuokraaja tuli kanssani kentälle ja nevoi, miten neitiä kannattaisi ratsastaa. Ja niin laukatkin nousi ilman mitään protestointia kumpaankin suuntaan. Nuo päivät olivat ikimuistoisia! Sitä tunnetta, kun tamma olikin kiva ratsastaa!

Cindy oli persoonaltaan  värikäs! En tiedä miten sitä muuten kuvailisi. Hieman tinttainen ja jääräpää, kuten minä, mutta samalla kultainen. Sen hellyyden osoitukset eivät olleet helposti huomattavia, mutta ei ne jääneet epäselväsksikään. Jo se, että se tuli laitumella vastaan, laittoi hymyn naamalle. Puhumattakaan siitä, kun se hirnahti tervehdykseksi ja laukkasi portille vastaan! Nimittäin niitä päiviä (ja varsinkin tiettyjä ihmisä kohtaan) oli, että laitumella juostiin paskarundia tamman perässä. 

Vaikka Cindy olikin vain ylläpidossa, ja jaettu kahdelle ihmiselle (oikeastaan kolmelle, sillä meillä oli myös tamman vanha vuokraaja) tuntui neiti omalta. Sen kanssa tunsi suurta yhteenkuuluvuutta. Vuosi meni nopeasti, jonka aikana maastoilimme paljon ja onnistuttiin jopa murtamaan minulta ensimmäinen luu; nimittäin kylkiluu! Myös esteet tulivat kuvioihin. Hyppäimme maksimissaan 60cm, mutta tamman kanssa oli kiva harrastaa. Ajattelin aina, että siitä tulisi vielä estetykki! 

Elämä kuitenkin osaa heittää kaine päälaelleen, kun on liian onnellinen... Cindy loukkasi kentällä jalkansa ja muuttui kolmijalkaiseksi. Parissa päivässä ontuminen oli kuitenkin ohi ja luulin sitä kaviopaiseeksi, sillä nitä oli alkanut tallillamme esiintymään hälyyttävän paljon. Viikon Cindyn jalka oli kunnossa, mutta pian liikkuminen muuttui taas epäpuhtaaksi... Klinikka-aikaa alettiin soittamaan. Kohtalona oli vtj etummaisen koukistajajänteen revähdys... Ei se mitään ajattelin! Jos muut eivät halua pitää Cindyä, otan sen itselleni ja kuntoutuan sen. Teen vaikka enemmän keikkaa maksaakseni tallivuokran. No kuten kaikki tietää, ei Cindy minulle jäänyt. Tamman omistaja teki lopettamispäätöksen, mikä oli kaikista paras ratkaisu! Neiti ei koskaan olisi pysynyt rauhassa laitumella vaadittua aikaa ja jalka olisi pamahtunut uudestaan.

Cindy oli ollut meillä tasan vuoden ja yhden päivän, kun se pääsi vihreämmille laitumille laukkamaan. Kävin sitä aamulla harjaamssa ja jätin sen syömään laitumelle viimmeisimmät ruohonkortensa kavereidensa kanssa. Kaikki meni rauhallisesti ja Cindy nukahti rakkaidensa valvonnassa. 

Suurin osa kuvista (C) Maaria K.

Pikku Myy hyppää taivaisiin!

Eilen Danni sai kokeilla ensimmäistä kertaa irtohypytystä. Laitoimme pitkälle sivulle puomi - pysty - laukka-askel - pysty - puomi. Mukana oli kaksi muuta hevosta neidin lisäksi ja tätähän se sitten alkoi protestoimaan. Mua harmittaa, että se on noin potkuherkkä (ainakin vielä). Jos toinen hevonen erehtyi tulemaan liian lähelle, tamma päätti pannuttaa... Tämä tarkoittaa siis sitä, että mun kauan odottamani laidunkausi jää Dannin kohdalta kokematta. Laitan sille jonkun pienemmän aitauksen sitten, koska muiden sekaan sitä ei uskalla päästää tappelemaan. Huoh... 

Onnistuimme kuitenkin hypyttämään kaikkia kolmea heppaa yhdessä, mutta vauhti yltyi niin huimaksi, että kaikki keskittyminen jalkoihin katosi esteillä ja yritettiin vaan räpiköidä läpi. Tästä syystä laitoimme jokaisen hyppimään lopuksi yksin ja olisikohan Dannin estekorkeus ollu maks 60cm lopuksi, Mutta tosi kiva hyppytyyli sillä on! Se hyppää yli eikä kyttäile tai epäröi, se myös varoo jalkojansa ja miettii, mihin ne asettaa. Selvästi teitää, mitä esteillä tulee tehdä; liitää yli! 

Koska Dansucker on nykyään yksin tarhaamassa, ole ajatellut hankkivani sille jonkun virikkeen. Se tapasi ennen heitellä tyhjää ämpäriä ympäriämpäri, joten hevospallo sille saattaisi sopia. Sain lainaksi kokeilla sellasita, mutta se pelkää sitä! Miten ihmeessä sillä voisi leikkiä? Jos Danni nyt sattuisi kuitenkin ymmärtämään sen idean, ajattelin hankkia täältä jotakin Horsepro. Tuossa on paljon vaihtoehtoja.

Tuossa videossa näkyy, miten pelottava pallo oli!

Ja niin viikko vaihtui vaan uuteen

Kääk! Onpas ollut "pitkä" aika, kun viimmeksi olen postaillut. Mähän sanoin, että tämä kirjoitusinto laantuu kyllä muutamassa viikossa! Perjntaina, valmennuksen jälkeisenä päivänä, ratsastin Danin kevyesti sileällä. Tein myös muutaman laukannoston, ja yllätykseni se nostaa helpommin oikeaan. Johtuisiko huonommasta tasapainosta, vai onko tämä vain sen parempi suunta? Liinan päässä vahvemmalta vaikuttaa vasen kierros. Tiedä häntä.

Viikonlopun vietin meidän mökillä nauttien auringosta... vähän liikaakin! Selkä paloi melko mallikkaasti, mutta hei; en mun pitänyt palaa! Purettiin isän ja Juhan kanssa meidän 60-luvulla rakennettu laituri ja surku kävi. Se on kuitenkin aina ollut siinä kököttämässä. Tosin viimme vuodet aika huonolla hapella. Kävimme myös uimassa ja paistoimme muurinpohjalättyjä, NAM!

Eikö näytä hyvältä!

Sunnuntaina tulin takaisin kotiin ja juoksutin Dannia ensin hetken sivuohjilla, jotta painetta olisi kokoajan suuhun. Sen jälkeen riisuin kaiken ylimääräisen ja rakensin pienen ristikon, jota yliteltiin kumpaankin suuntaan. Reipas tyttö, ei kieltänyt. Pari kertaa omasta ohjausmokasta pääsi ohittamaan, mutta muuten meni hienosti! 

Tämä viikko onkin mennyt reilusti; eilen syöttelin pitkän ajan vihreetä ja Danni sai totutella kaikenlaiseen hälinään myös kauempana tarhasta. Lopuksi menimme uittamaan hevosia läheiselle lammelle. Menimme kuitenkin kopin kanssa, sillä ratsain sinne menisi ratsastaa reipas tunti + uitto + takaisin ratsastus. Tänään tulimme jo kello kymmenneksi tallille, rakensimme pari estetehtävää ja itselleni puomiviuhkan. Puomien väli oli 1,5m ja tarkoitus oli tulla vain sitä ravissa. Tämän jälkeen itse kiitin Dannia ja vein sen hetkeksi karsinaan ja lähdin kuvaamaan maastoesterataa, kun tytöt siellä päästelivät menemään. Kaiken tämän reenailun jälkeen lähdimme taas uittamaan hevosia ja ai että ne tykkäsivät. Mutta mikään ei voittanut sitä piehtarointia uimisen jälkeen! Danni menee muuten tosi reippaasti koppiin. Kun se Helsingistä haettiin, se käveli hiukan epäröiden mun perässä nätisti. Nyt se tulee jo todella reippaasti perässä ilman huolen häivää. Purussa se tahtoo katsoa taakse, minne pitäisi peruuttaa. Viimmeistään lastaussillalla se pyrkii kääntymään. Mutta mielummin niin, että sille tulisi huonoja kokemuksia jos peruuttaakin ohi lastaussillan.

Elämä on laiffii!

Hei mitäs mieltä olette Dannista nyt, onko tapahtunut muutosta? Ainakin omaan silmään on tamma kiinteytynyt! Kuvat ei ole parhaimmat, mutta kelvatkoon!

Ja tässä vielä video meidän maastoesteistä!

Huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa..

Ah mikä ihana viikko! Päätin ottaa irti arjesta ja vietin alkuviikon Kurikassa tekemättä niin yhtään mitään. Tiukkaa meinasi tehdä. Mistä tuollainen johtuu? Kiireisinä päivinä sitä toivoo yhtä hengähdystaukoa. Sellaista hetkeä, että voisi nostaa jalat ylös ja sulkea silmät. Mutta kun on lupa rentoutua, olla vaan, rupeaa ahdistamaan. Ei tiedä miten olisi ja vatkaa vain jalkoja. Yrittää olla hirveän tuottelias. Taisin tehdä yhdessä päivässä miljoona banneria omaan ja muiden blogeihin, mutta mikään ei ollut hyvä! Nyt blogini bannerina "komeilee" tuollainen kökkö tekele. Mutta siitä syytän kuvien vähäisyyttä. Siitä se varmasti johtuu!

Eilen kun pääsin takasin kotiin, kiiruhdin tallille. Sielä voi jotenkin luvan kanssa olla rauhassa, vaikka ei toimettomana seisoisikaan. Juoksutin Danin (yllätys yllätys) aluksi ja nousin selkään. Teimme todella rennon  treenin; ravia ja pääty-ympyröitä. Lopuksi kävimme tutustumassa tallimme "maastoesterataan"! Kyllä, luitte oikein! Yhtä peltoa kiertää hyväkuntoinen traktoritie ja siihen ahkerat tytöt on tehnyt neljän esteen radan. Sitä on myöhemmin kiva hypätä! Toisen hevosen lähes häntää haistellen oli turvallista kävellä näiden esteiden ohi. Edes tuulessa liehuva muovieste ei neitiä hetkauttanut!

Tänään meillä olikin ensimmäinen valmennus! Ja vieläpä "estevalkka". Eihän esteiden korkeus ylittänyt 40cm, mutta nuorelle hevoselle sellaiset ovatkin sopivan korkuisia. Mutta mitä teki Danni, kun niitä piti ylitellä? No meni kuuliaisesti yli! Ei siis minkään moista hätää. Tässä vähän palautetta, mitä saatiin:

+ Rohkea nuori

+ Juuri sopivan kokoinen ja luonteinen mulle

+ Kiva peli harrasteluun ja kisoihin

+ Reipas

- Välillä hidas (HUOM! olematta laiska)

Joten raippa mukaan jatkossa vahvistamaan apuja. Lopuksi teimme laukannostoja, ja toisella nostolla saimme jatkettua koko pitkän sivun! Oi että sen laukkaa; kuin istuisi keinuhevosen selässä. Täytyy opetella istumaan taaemmas ja laskemaan kantapäät alas. Kumpaankin suuntaan nousi laukat hienosti ja minä olin onnesta soikeana! Jatkoon saimme vinkiksi treenata puomeja 3x/vko. Näin saa tasapainoa ja sujuvuutta lisää. Ei kai siinä, Suunnitelmasta toteutukseen! Myös laukka tulee meidän jokapäiväiseen työskentelyyn.

Mulla on muuten nyt uusi kypärä! Vanha oli enemmän asuste kuin suoja. Sillä on koettu vaikka minkälaisia ilmalentoja ja maisteltu mitä erilaisia pohjia. Tämä uusi on GPA titium extreme, jollaista ei tiettävästi edes suomen kaupoissa myydä? Extreme eroaa tavallisesta titiumista vedenpitävällä, kumimaisella mattapinnalla, joka on loistava valinta esim kenttäratsastajalle tai ratsastajalle, joilla ei ole maneesia käytössään. No kenttäratsastaja en ole (vielä), mutta maneesia ei meiltä löydy. Tässä vielä pari netistä napattua kuvaa!

Epäonnistumisia

Jokainen hevosen selässä kåynyt tietää varmasti, ettei ratsastus ole ruusuilla tanssimista! Selasin tietokoneen vanhoja kuvia ja löysin muutaman huonon kuvan Hurmuri-ajoilta. Yritin selata vähän uudempiakin, mutta en löytänyt mitään julkaisukelpoista. Tässä kuitenkin muutama:

En tiedä edes miksi tässä tipuin. Kielto? Noo, maahan kuitenkin tultiin!

Haha! Ainut kuva, jossa maistelen maata

... Mutta koko juttu vain naurtti. Kuvaajalle piti näyttää vähän keskimmäistä sormea!

Seuraavalla hypyllä tuli kielto, mutta selässä pysyttiin.

Tämä kuva vaan oli jotenkin hauska! Jopa tarkennus mennyt pieleen..

Ensimmäisiä hyppyjä Hurmurin kanssa. Pitäisikö antaa jo tyylipisteitä?

Whop!

Ja pudotus!

Kisat, laukannostot ja maastoilua

Nämä päivät ovat menneet niin kiiruussa, että ei ole kerennyt tännekkään päivittelemään. Torstaina SiRun kisat vietettiin sateisissa merkeissä. Kuitenkin kenttä pysyi hyppykunnossa ja kaikki luokat saatiin vedettyä jonkinmoisella kunnialla läpi.  Tässä rata:

1. Pysty
2. Muuri
3. Pysty
4. Laine
5. Vesi
6. Matto
7. Portti
8. Pysty

Siinä esteet. En voi laittaa kuvia noista, kun ei löydy usb-piuhaa kännykälle. Eli aika paljon oli erikoisesteitä, mutta hyvä niitä on olla jo harjoituskisoissa, sillä niihin törmää myös muissa kisoissa takuuvarmasti! Kisoihin ei voi lähteä sillä mielellä että kaikki tiet ovat suoria ja esteet peruspuomeja. Mielestäni on ainakin kiva mennä erikoisesteitä. Ne mittaavat ratsukon luottamussuhteen. Jos ratsastajan ja hevosen välillä on kitkaa, näkyy se hevoselle oudoissa tilanteissa. 

Lauantaina kummityttö tuli mun kanssa tallille tervehtimään Dania. Oli kuulemma kiva hevonen ja näytti samalta kuin Tara... Nooo, onhan ne saman värisiä! Yritin opettaa Dannille luoksetuloa vihellyksestä. Päästin sen vapaaksi kentälle ja laitoin juoksemaan. Sen älkeen paine pois ja aloin viheltämään. Tätä sai toistaa melkoisesti! Välillä se tuli luokseni laukaten, mutta usein belgialainen hurmuri oli kiinnostavampi. Silloin paine taas päälle ja uusi yritys. Kyllä se pikkuhiljaa alkoi saada hajun, mitä ajoin takaa. Silti en voi sanoa sen oppineen sitä. Harjoitusta vaan lisää!

Tämän jälkeen kävin varustamassa Danin ja hyppäsin selkään. Tehtiin ravissa kummankin puolen pääty-ympyröitä ja yritin pienillä avuilla saada sen kuuntelemaan. Pikku hiljaa alkoi tuntua, että tänään voisi kokeilla laukkaa! Jotenkin tuli vaan sellainen tunne. Sitä ei voi oikeen sanoin kuvailla. Tähän asti ravityöskentely on riittänyt, mutta ehkä se alkoi tuntua piece of cake. Mene ja tiedä. Kuitenkin tarkoituksena ravata päätyyn ja nostaa kulmassa. Ensimmäisellä yrityksellä Danni lähti nostamaan, mutta laukkasi enemmänkin paikallaan. Otin liikaa kiinni yllätyksestä. Mulle tuntui että se olisi pukittanut, vaikka todellisuudessa se nosti normaalin laukan. Sen jälkeen saimme yrittää monta kulmaa nostaa, mutta turhaan. Kun viimmein saimme muutaman laukka-askeleen, vaihdoin suuntaa. Oikeaan toimi paremmin. Johtuisiko siitä, että tasapaino tähän suuntaan huonompi -> nostaa herkemmin kurveissa? Jotenkin sen laukan ylöspöin suuntautuva liike on vaikea istua. Se ottaa takajalat niin reippaasti alle, että se tuntuu pukeilta. Ei muutakun kauhukahvasta kiinni! 

Mietin, että aikasemmin ratsastamani hevoset ovat suunnanneet laukan eteenpäin, vaikka ovatkin olleet ratsun alkuja. Sitten muistin yhden suokin viimme keväältä! Sen kanssa ei oltu laukkailtu ja ympyrällä yritin ajaa sitä ravista laukkaan. Kun se nosti, tuntui se itselle pukittelulta. Olin 100% varma, että se olisi pukittanut. Mutta kaverini vieressä kertoi sen nostaneen laukan ihan normaalisti. Silloin en sitä sen jälkeen ajatellut, mutta nyt se tuli mieleen. Tänä päivänä hevonen nostaa suhteellisen sulavasti laukan ja siinä on hyvä istua. Laukka on todella pyöreää, kun menisi keinuhevosella. Toivottavasti Danni omistaa yhtä voimakkaan laukan. 

Täksi päiväksi sovimme Marikan kanssa, että menisimme ensimmäistä kertaa maastoon selästä käsin. Pakkasimme taskuihin hiukan juotavaa ja lähdimme samoamaan pitkin peltoja. Eteen tuli pieniä ojia, joita piti sitten ylitellä hyppien. Hih, se oli hauskaa! Sitten eteen tulikin suurempi puro ja sitä Danni ei suostunut millään ylittämään (pitää palata myöhemmin liinan kanssa kokeilemaan). Jouduttiin lopuksi kiertämään pidempi matka. Löysimme erittäin hyvä ja vihreän pysähdyspaikan ja hevoset saivat napostella hetken. Tälläinen oli itselle uutta, sillä aikasemmin olemme käyneet lenkillä eikä sen pahemmin pysähdelty. Teimme myös suunnitelmia parin viikon taakse, saas nähdä toteutuuko ne. Pääsimme ensimmäiseltä maastolenkiltä ehjin nahoin ja kyllä mulla on reipas tyttö! Tästä on hyvä jatkaa.

Tauko

Mun rakkaudet <3

Yli esteiden!

Eilen tallitalkoot kutsuivat heppatytöt koolle ehostamaan esteitä ja siivoamaan pihaa. Sitä ennen kävin siskon Dannin ja Pomon kanssa lenkillä pellolla ja rapisutin kaikkea mahdollista. Se oli varsinaista siedätyshoitoa! Haluan siitä kuitenkin täysin maastovarman ja tästä syystä yrtän totuttaa sen kaikkeen. Onneksi se on tuossa iässä, että oppii paljon uutta! Eilen saimme myös ensimmäistä kertaa putsata takakaviot! 

Talkoissa meni noin viisi tuntia yhdessä hujauksessa! Aika rientää kun on hauskaa. Silti saimme paljon aikaan; korjasimme esteitä huomisia kisoja varten. Muurit saivat uuden maalipinnan ja mattoeste uuden kankaan. Huomiseksi olemme suunnitelleet myös vesiesteen kumiankkoineen! Myös tallin ympäristöä siistittiin ja kenttä lanattiin ihanan pehmeäksi. Iltatallikin meni hetkessä kun se tehtiin porukalla! Lopuksi grillasimme makkaraa ja höpötimme vaikka mitä! Meillä on vaan huippu talliporukka <3!

AHKERAT!

Tänään oltiin Helin kanssa jo klo 7.00 reissussa ja käytiin vähän shoppailemassa. Olin ajatellut olevani klo 11.00 tallilla, mutta sen sijaan ajoin pihaan vasta vähän yli yksi. Vähän siinä sitten nautittiin auringosta ja hei! Mulle tuli ruskeusrajat!! Niin se kesä vaan tulee tulojaan. Rakastan myös, kun nurmikko alkaa vihertämään. Tulisi nyt vain nuo puiden lehdet! Päätimme laittaa kentälle muutaman puomin pitkille sivuille ja ylitellä niitä huvin vuoksi. Ennen kuin huomasinkaan, "hypimme" ristikkoja! Siis minä! Siis kolmannella kerralla Dannin selässä! Jollekin se saattaa tuntua mitättömältä. Mutta mulle se oli suuri saavutus. Kaikki ne tappelut ja vaikeudet Taran kanssa. Ne on laittanut itsetunnon aika nollille. Eikä joidenkin "kavereiden" puheet ole auttanut asiaa. Mun täytyy siinäkin kasvattaa paksumpi nahka. Dannin kanssa saan varmasti huomata oman työni tuloksen. Mä luulen, että meillä on nyt jo parempi luottamus, kuin ikinä sain Taran kanssa luotua. Mä saan huomata, että mä pystyn siihen!

Lopuksi käytiin vielä kävelemässä maastossa... maastakäsin tietenkin. Nyt edes takaa yllättävät ampparit ei ole niin pelottavia. Ihana huomata, miten noin suuri eläin voi noin sokeasti luottaa ihmiseen. Tahdon olla vaan sen luottamuksen arvoinen.

Elämäni hevoset 1/4: Hupin Hurmuri

Sain yhtäkkiä näin aamutuimaan idean, että voisin koota blogiini itselleni tärkeimmät hevosystävät. Päätin, että Dannista en kirjoita, koska tämä blogi pyörii muutenkin sen ympärillä. Vai mitä mieltä olette, haluaisitteko kuulla jotain erityistä siitä? Mietin hetken, otanko Taran mukaan, koska siitä lötyy oma esittely. Mutta ajattelin kerätä siihen sellaisia asioita, mistä se piti/ ei pitänyt, ja miksi päädyin sen silloin ostamaan. Mutta pitemmittä puheitta, tästä se alkaa!

Hupin Hurmuri

Suomenhevonen

24.4.1998

Ruuna

Oli keväinen päivä ja kaarsin juuri autollani pihaan, kun kaverini pyöräili koulusta kotiinsa. Hän tuli moikkaamaan ja kertomaan, että eräs talliltaan etsii hevoselleen vuokraajaa. Siinä elämän tilanteessa vuokrasin jo yhtä lv-ruunaa Ramboa ( Rambo Assassin), mutta olisi kiva saada touhata toisenkin hevosen kanssa. Niinpä päädyin kokeilemaan tätä Hurmuria.

Siihen aikaan tämä suokki oli kova viemään ja sillä käytettiin eräänlaista vahvaa narua estämään pään nostamisen. Silti Hurmurilla oli kova tahto kääntyä takaisin kotiin. Myös kielen heitto kuolaimen päälle oli yksi Hurpan ärsyttävistä puolista. Se onnistui siinä aina, vaikka kuolaimessa käytettiinkin kuolankumia. Muuten herra oli mukava ratsastaa; sillä oli kivat askellajit, jotka nousivat pienillä avuilla. Laukkakin nousi vaikka peruutuksesta.

Ensimmäisenä kesänä aloitimme harjoittelemaan esteitä, mutta eihän se hyvin mennyt! Hurmuri tähtäsi puomin päälle vetäen kaikki alas.Myös vauhti loppui kesken ja hyppäsimme suurin piirtein käynnistä. Koko kesä yritettiin hinkata esteitä, vaikka tulos oli aina heikko. Seuraavana keväänä menimme estevalmennukseen läheiselle maneesille, jossa Hurmurin esteinto syttyi. Sen jälkeen esteet alkoivat sujua myös koto puolessa. Tyyli oli vielä vapaa, mutta se oli kummankin mielestä kivaa.

Todella nopeasti Hurmurista oli tullut tärkeä itselleni. Se oli kuin nalle, jonka halusin viedä kotiini. Arvostin myös paljon sitä, miten vapaasti sain touhata sen kanssa. Pari vuotta meni kuin siivillä! Tässä se oli, minun tuleva hevoseni! Juttelin aina välillä Hurmurin omistajan kanssa, että jos herra joduttaisiin myymään, olisin minä se ostaja. No kaikki tietää miten siinä kävi.

Hurmurista tuli varsin moniponi; sillä onnistui kaikki! Ilman satulaa, esteitä, maastoja, ajamista ja koulua! Mitä vain saatoin kuvitella. Eräänä syksyisenä päivänä sain puhelinsoiton eräältä tallitutulta. Hän oli vaikeiden päätösten edessä, sillä hän oli luopumassa hevosestaan. Minun tuli päättää, että otanko hänen hevosensa ylläpitoon, vai meneekö se kuoppaan. Niinpä Hurmurin vuokraus raukesi ja alkoi uusi elämä Cindyn kanssa. Mutta se onkin seuraava elämäni hevonen. Tässä vielä kuvia Hurmurista!

Pyörällä ajava ampiainen

Aamupäivästä mulla oli jotenkin niin kettuuntunut olo! Mua otti muiden mielipiteet päähän... jopa ne sanomatta jääneet. Aivan kuin tietyt ihmiset toivoisivat mun mokaavan tämän nuoren hevosen kaiken puolisen koulutuksen. He varmasti odottavat minun ilmoittavan, että epäonnistuin tässäkin... Mikään ei ole heidän mielestään hyvin ja minkä tahansa hevosen hankkisin, se ei olisi roskakasaa arvokkaampi. Se on niin turhauttavaa! 

Mutta kaikki tälläinen paska unohtui, kun pääsin tallille. Sielä saa purkaa omia tunteitaan, ilman että niitä käytettäisiin hyväksi. Ei ole arvostelua vaan suoraa faktaa, miten asiat ovat. Danni vaikutti myös huonotuuliseslta jo kuin vain näin sen tarhassa. Sitä piti vähän vikitellä portille, mutta kyllä se sieltä lompsi. Olisiko tarhakaveri kiusannut liikaa?

Heli lupasi tulla mun kanssa kävelemään tielle, että Danni tottuisi maastoihin. Marika tarjosi omaa hevostaan vetohevoseksi, että siihen voisi tarvittaessa turvautua. Ei muutakun possujunalla liikenteeseen ja miten hyvin se menikään! Vähän vaan nautittiin maisemista eikä trailerit, moottoripyörät tai normaalitkaan pyörät saaneet neitiä hätkähtymään, mutta sitten se tuli! Ampiainen pyörän päällä! Tai siis kelta-musta pukuinen mies pyöränsä päällä. Se tuli niin salakavalsti ja hiljaa. Rajansa kaikella! Kun tästä järkytyksestä oli päästy yli, meni loppu matka hienosti.

Kenttää lanattiin traktorilla, kun tulimme pihaan. Marika nappasi hevosensa ja meni kentälle heittelemään kiviä. Seurasimme Dannin kanssa perässä... Ja siis se traktori pyöri sielä vielä! Reipas tyttö. Huomaa, miten ulkomailla ( Heliä lainaten) hevosia ei ole kasvatettu kuplamuovissa. Olenkin vähän pohtinut, että miksi (nimen omaan Viron tuonteja) väheksytään? Sielä hevosia on mielestäni kasvatettu kunniotuksella, mutta myös kurilla. Ei silitellä vain kaulaa ja hyssytellä, kun hevonen yrittää purra.

Kun kenttä oli möyhitty ihanan pehmeäksi, päästin Dannin vielä irtona juoksemaan. Ja olenko vielä ylistänyt sen ihania askellajeja? Olen tainnut ainakin mainaista. Kun menimme takaisin sisälle, ajattelin nostella taas takajalkoja. Huomaa, että tasapaino on parempi, kun oikealta puolelta nostetaan. Vasen jalka nostaessa heiluu ja huojuu niin paljon, että parempi pysyä vain poissa alta. Mutta hyvä siitä tulee! Se on jo nyt mulle timantti. Se on Daphne <3!

Etkö sä tajua, että tänään ei ole hyvä päivä!

Aamuratsastelua ja hyvää fiilistä!

Mulla oli vähän asiointia vanhalle tallille ja olin kysynyt, jos saisin tutun hevosta tänään lainata. Mentiin Millan kanssa heti aamusta radalle juoksemaan, koska kenttä oli yhtä mutapaskaa routakuoppineen. Ei siis yhtään houkutteleva! Oli ihana laukata pitkästä aikaa kunnolla! Taralla laukkailut jäi vähäiseen ja Dannin kanssa en ole vielä selästä laukannut. Tarvittaisiin sopivampi satula ensin. Vaikka allani ollut suokki onkin toiminut ratsuna vasta vähemmän aikaa, on sen laukka ihanan pyöreää. Sielä on kiva istua, vaikka sai istua kunnolla alas, etten kippaisi eteen. Lopuksi kiersin pienen maastolenkin loppukäynneiksi. Vaikka taivaalta sataa tihuutti, ei se haitannut mieltä yhtään!

Ratsastelun jälkeen kömmin takaisin vällyjen alle ja odotin, että pesukone olisi pyörinyt. Kotona palloilun jälkeen lähdin omalle tallille ja Danni odottelikin ihmettellen vieressä ajavaa traktoria. Se ei kuitenkaan ollut pelottava, vaan enemmänkin kiinnostava. Laitoin neidin käytävällä valmiiksi ja en voi kuin ihmetellä, miten nätisti se antaa etujalat nostaa! Kentällä juoksutin vapaapäivien pörinät pois ja ajattelin meneväni pellolla Juhan taluttamana. Päätinkuitenkin mennä kentällä ja neiti käyttätyi todella mallikkaasti <3! Se käyttäytyi rauhallisesti ja oli suustaan kevyempi. Silti tuntumaa piti vähän moittia. Lopuksi kävimme kiertämässä pellon narun perässä. Olo oli kuin aloittelijalla.

Käytävällä nostelin myös takajalkoja, mikä ei ollut yhtään kivaa. Heti, kun tuli parin sekunnin potkimaton nosto, niin jalka alas! Pitää vain jaksaa yritteliäästi joka päivä, mutta hyvään alkuun taas päästiin. Että tuon hömpän kanssa on ihana touhata, kun se rakastaa hellimistä. Ei ole paikkaa, mihin ei saisi koskea... paitsi korvat. Niiden silittely kutittaa!

Meillä on tallilla helatorstaina harjoitusestekisat ja odotan niitä innolla! Itse en luonnollisesti niihin osallistu, mutta en ole ikinä ollut mukana tällaisessa toiminnassa. Vielä kun on saanut oman vastuualueensa. Jeeee! Jos sitä sitten kesällä seurakisoihin?