Arvatkaa kauanko uusi riimu pysyy noin puhtaana ;)
Nyt sitä ollaan ihan aikuisten oikeesti 6-wee teinin äippä! Täytyy alata lisäämään ponillekkin vastuuta omasta riehumisesta. Ennen oli niin helppo sanoa, että se on vaan niin nuori vielä! No ei ole enää. Dannsuckeri sai sitten nauttia hetken harjailuista, häntäkin selvitettiin. Olisitte nähneet miten nuo korvat olivat terävästi eteenpäin kun rakensin meille "synttärikakkua"!
Voit olla varma etten aikuistu koskaan, kun näin kauan kestää!
Vaan kuinka kävi kuivahkon kakun kanssa? No ei ole vihreää voittanutta ;)
Hanki ensikerralla paremmat tarjottavat!
Kun kakkukahvit oli pois alta, lähdimme pitkälle maastolenkille!
Danni sai ottaa yhden hevoskaverin mukaan seisovaan pöytään ja mukaan valikoitui tietenkin pari vuotta vanhempi FASU!
Rauhallisesta ilmeestä huolimatta meno pellolla oli aika vauhdikasta välillä, jonka vuoksi joudumme kyllä ottamaan ensi kerralla martingaalin mukaan. Poni vei mua välillä 6-0. Mitä mun eteenpäin potkittavalle tätikuljettimelle on tapahtunut ;)
Takaisin kotiin päästyämme buffet jatkui kotonakin. Ei toki yhtä antoisana, mutta se olikin auki loppupäivän ;)
Mikä mua vaivaa? Teen keikkatyönä pelkkää yötä ja nyt on pari viikkoa lomailua ennen kesätöiden alkua. Nyt olisi ansaittu hetki nukkua pitkään! Mutta mitä teen? Herään pirteänä kello 8.00.
Oppari on nyt lähetetty kielten tarkistajille ja olo on varsin toimeton. Aika epätodellinen olo. Se valmistuu sittenkin. Mun ikuisuusprojekti saa vihdoin päätöksensä!Tämä vuosi on muutenkin ollut kasvun paikka. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni sekä enemmän vastuuta omista valinnoistani. Asiat eivät järjesty niitä vain siirtämällä. Jotenkin olen ottanut vastuun myös Dannin huonosta ratsastettavuudesta.
Kun muutama kuukausi sitten meille ehdotettiin osallistumista koulukisoihin, mietin Helppo C:n olevan meille sopiva luokka. Illalla kävin läpi ohjelman ja seuraavana päivänä varustin ponin sekä suuntasin pellolle. Sillä ratsastuskerralla koin melkoisen herätyksen. Siirtymiset? Silloin kuin huvittaa, mutta alaspäin siirtymiset onnistuivat liiankin tehokkaasti. Ympyrät? Niin mitkä ympyrät. Tuntui että hevonen oikoo minkä kerkeää ja kerran taidettiin kompuroida pahasti hevosen tasapainon pettäessä. Harjoitusravi? Samanlaista kuin laittaisi perunasäkin pomppimaan satulaan. Siis mikään ei vaan mennyt putkeen lisättyä laukkaa lukuunottamatta.
Tästä tympääntyneenä aloin vahvistamaan ponille pohkeiden merkitystä. Teimme tehtävää, jossa ensin pyydetään eteen, sitten seis. Näiden jälkeen pohkeesta siirtyminen kumpaankin sivusuuntaan. Tämän jälkeen aivan puhtaita käynti-ravisiirtymisiä. Sitten kun huvittaa-asenne kitkettiin pois. Jos hevonen ei nostanut ravia pohkeesta, pieni muistutus raipalla. Siirtymiset terävöityvät ja hevosta sai kehua paljon.
Yksi omaa ratsastutani kehittävä asia on ollut satulatta meno. Joutuu väkisinkin istumaan alas eikä jalustimille tukeutuminen ole mahdollista. Samalla se on antanut jotekin liikkumatilaa pohkeille. Ypyrällä saan tukea paljon ulkopohkeella ja tapaan siirtää sitä hieman eteen, että nimenomaan etupää olisi kontrollissa. Tämä on ehkäissyt sisäänkaatumiset todella hyvin ja hevonen on liikkunut paljon ryhdikkäämmin.
Omien vatsalihasteni käyttöönotto on parantanut vauhdin säätelyä sekä keventänyt ohjasotetta. Myös pohkeiden aktivointi on kitkenyt pois voimakkaat sivuttaisliikkeet ohjista. Tästä syystä hevonen on alannut rentoutua ja reagointikyky parantua.
Ennen humputtelin kentällä uraa pitkin ja yritin estää hevosta kaatumasta ympyrällä. Nyt voisin sanoa, että tosta hevosesta olisi vaikka mihin, kun päästäisiin valvovan silmä alle. Mutta suuren eron huomaa tuon muutaman kuukauden aikana.
Edellispäivänä päätin taas jättää satulan telineeseensä. Viikonlopun lomailun vuoksi ajattelin jumppailun olevan hyväksi ja teimmekin paljon ravissa töitä. Aloitimme käynti-ravi siirtymisillä ja tarkoituksena pitää ne terävinä. Yllätyksekseni ne onnistuivat todella hyvin ja ravi nousi voimalla uudestaan. Tämän jälkeen siirryin ympyrällä tekemään vasta- ja myötätaivutuksia käynnissä aloittaen. Kun homma sujui, jatkoi,,e ravilla. Yllätyin taas! Vastataivuuksia olemme kokeilleet aikasemmin, mutta poni hermostui niistä ja alkoi punkea apuja vastaan. Nyt ei ollut ongelmaa ja se suoritti puhtaasti pyydetyt tehtävät. Lopuksi annoin laukkailla ja ravailla pitkin ohjin ja hyppäsin alas kävelläkseni sen kanssa pitkät loppukäynnit.
Koska maanantaina keskityttiin paljon ravityöskentelyyn, päätin eilen työstää enemmän laukkaa, Tällä kertaa mukaan eksyi kuitenkin koulusatula. Herättelin hevosta ensin ravi-pysähdys-ravi siirtymisillä, jotka toimi todella hyvin. Annoin hevosen ensin laukata myötälaukkaa kumpaankin suuntaan samalla pyytäen laukkaan voimaa vauhdin sijaan. Päätavoitteenani oli työskennellä hieman vastalaukassa. Ihan vain uraa pitkin tehden todella loivat kulmat. Nostin ensin vasemman vasemassa kierroksessa ja kokorataa leikkaten vaihdoin oikeaan kierrokseen. Voitte kuvitella sitä tunnetta, kun homma oli ponille piece of cake! Siirryin ympyrälle ja tämä korvat tötterollä menee tasapainoisesti kuin vanha tekijä. Koska homma oli meille kuitenkin uutta, niin pyrin pitämään ensimmäiset kerrat lyhyinä ja kivoina hevoselle estäen väsymyksen. Tämän jälkeen tein saman oikeaan, meille vaikeampaan kierrokseen. Mutta mitä, sama meno jatkui. Välillä Danni pärski tahdissa eikä yhtään rikkoa esiintynyt. Oli melko WAU-fiilis. Tämä pieni pullaponi, joka pari kuukautta sitten kaatui ympyrällä jo myötälaukassa, tekee kuvion tasapainoisesti vastalaukassa.
Ai mikä karvanlähtöaika ;)?
Treenin jälkeen oli kiva huomata, että yleensä alakaulalle ilmestyneet hikijäljet olivatkin muutaneet ylempään osoitteeseen. Nyt on vaan tullut sellainen tunne, että mä teenkin tämän hevosen kanssa jotain oikein. Suunnitelmissa olisi pyytää valmentajaa pitämään meille pientä rääkkiä, katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan. Tänään saadaan kengät, jolloin voi hyvin mielin maastoilla eikä kivistä tarvitse niin paljon huolehtia :)
Tämä kuukausi on yllättänyt kiireydellään täysin! Selkärangattomana otuksena olen hidastellut opintojeni opinnäytetyötä, mutta motivoivan ohjaajan kanssa siihen on laitettu vauhtia. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että keskiviikkoon mennessä sen on oltava valmiina tarkastuksiin, iiiiks!
Olen siis viettänyt monia tunteja päivässä tietokoneen ääressä pohtien potilasohjeiden merkitystä hoitotyössä sekä omaa oppimista arvioiden. Nyt tuli kuitenkin sellainen rako, että voin pohtia omaa sekä hevosen oppimista tänne blogin puolelle!
Koska varsinkin tämä viikko on ollut raskas, on Dannin liikutus jäänyt vähälle. Yritin saada meidän luottoliikuttajaa avuksi, mutta hän oli ikäväkseni poissa kaupungista loppuviikon. No neitokainen on saanut siis lomailla. Alkuviikosta kuitenkin pääsimme hieman töihin ja tästä onkin kuvamateriaalia. Kuvista saan kiittää taas Iidaa, joka jaksaa ensin ne kuvat räpsiä ja vielä lisätä ne meidän saataville samana päivänä!
Maanantaina 4.5 juoksutin Dannin liinassa, Se liikkui hyvin ja letkeästi. Yleensä välttelen liinassa juoksuttamista, sillä en tiedä kumpi meistä loppujen lopuksi juoksee enemmän. Dannia ei nappaa kuin vähän jolkotella kun minä yritän juosta vauhtia kavioihin. Nyt kävin kuitenkin ennen tallille saapumista agrimarketissa ja ratsukenkien lisäksi mukaan lähti uusi juoksutusraippa. Tämä mahdollisti minulle löysäilyn ympyrän keskellä kun neiti kerranki teki aktiivisesti töitä.
Olimme sopineet keskiviikoksi hyppimistä kuvaajan kanssa, mutta aikataulujen vuoksi jouduimme siirtämään sen jo tiistaille. Meillä tuli kolme hyppykertaa reilun viikon sisään, mikä on mielestäni näin yhtäkkiä liikaa. Neiti jaksoi hyvin, mutta sellainen pörinäenergia ei menossa ollut mukana. Laitoimme pitkälle sivulle sarjan kahden askeleen välein. Toiselle pitkälle sivuille tuli ristikko sekä pysty. Nämä oli sijoitettu niin, että riippuen lähestymissuunnasta on joko tie esteelle lyhyt tai tie esteen jälkeen lyhyt. Meillä ulkopohje ei toimi tareeksi hyvin, jolloin tälläisillä teillä joudun sitä aktivoimaan. Näissä tilanteissa on vain pakko, joten sitä ulkopohjetta tulee myös käytettyä. Ja koska tie esteen jälkeen on lyhyt ja tiukka, on ratsastajan pakko olla heti esteen jälkeen skarppina eikä vain matkustella suoraa.
Sarjan A-osa
Kun näitä kuvia odotteli, tuntui treeniin menneen hyvin. En makoillut kaulalla ja pyrin mukaan hyppyyn. Kun kuvat sitten sai itselleen, järkytyin! Joka kuvasta löydän virheitä asennostani. Ensimmäinen ajatus oli haudata nämä kuvat bittiavaruuteen. Toisaalta ratsastus on ikuinen oppimisprosessi. Näiden kuvien avulla näen omat virheeni ja kehitysalueeni. Tästä syystä myönnyn ne täälä bloginkin puolella julkaisemaan.
Neiti hapannaama!
Suurin virheeni: riittämätön myötäys! Esteiden kasvaessa myötäyksen merkitys korostuu. Toki tuntuma tulee pitää esteelle asti, ettei hevonen jäisi yksin juuri ennen hyppyä. Mutta Maiju kuule, kun sitten niiden käsien tulisi joustaa kaulan ylälinjaa myöten korvia kohti! Mutta ei, tämä ratsastaja pitää tiukasti kiinni 90 asteen kulmasta. Toki maanpinnassa voi kädet taas heilua missää huvittaa. Olen vakuuttunut tämän johtuvan myös riittämätöömistä tukilihaksista. Ehkä tämä pidän kädet lähellä johtuu juuri tasapainon ylläpitämisessä. Tässä päästään siis vain yhteen johtopäätökseen; liikaa liian nopeasti.
Olen oppinut korvaamaan riittämättömän myötäyksen antamalla ohjien valua sormien läpi. Alla olevassa esimerkkikuva, olkaa niin hyvä! Sitten heti alastulon jälkeen ohjat käteen ja meno jatkuu. Noh, eihän sen nyt noin pitäisi mennä.
Tässä kädet jo antavat hieman myöden, mutta ei riittävästi...
Miten mun jalka on?!?
Ylläoleva kuva luo itselleni ristiriitaisia tunteita. Hyppy tuntui selästä käsin hyvältä, mutta kuva paljastaa mun kieroon menevät jalat. Siis miksi on niin vaikeaa hallita omaa kehoaan? Pitäisikö mun sitoa jalat, jotta varpaat osoittaisivat sinne menosuuntaan?
Niin tai näin, poniin en voi olla muutakuin tyytyväinen. Se keräsi kuvaajaltakin kehuja parantuneesta hyppytyylistä. Ja kun näitä kuvia tarkestelee niin kyllä, sehän alkaa kerätä niitä jalkojaan. Loppukesästä, riippuen kehityksestä, täytyy varmaa panssari hankkia lisäämään hevosen turvallisuutta. Siitä Danni on myös rehellinen hevonen, että yleensä se hyppää kaiken eteen ilmestyvän. Meillä oli hieman hankaluuksia tämän sarjan välien kanssa, sillä hyppäsimme toisen ratsukon kanssa samaan aikaan. Meille sopiva väli oli heille liian ahdas. Tästä syystä jouduin pyytämään Dannilta reippaampaa ja aktiivisempaa laukkaa. Silloin pelkona on että se muuttuu pitkäksi ja etuoainoisemmaksi, kun voimaa ei välttämättä ole tarpeeksi, Nyt poni jaksoi hyvin, mutta käytin ihan liikaa aikaa sen luomiseksi, jolloin keskittyminen ei ollut itse hypyissä.
Mutta tosiaan, tästä voi päätellä meidän hyppivän vielä vähän aikaa niitä pienempiä esteitä. Hienoa huomata, että Danni suoriutuu tästä korkeudesta onnistuneesti, jolloin voin nakittaa nämä iommat hypyt toiselle ratsastajalle tehtäväksi. Itse treenaan pienempiä saaden varmuutta, parannettua painopistettä ja ennen kaikkea sitä puuttuvaa myötäystä! Tämän kesän lopussa toivon meidän suorittavan 70cm ratoja. Katsotaan kuinka käy ;)
Keskiviikkona päätin, että hypyt jäävät nyt ihan pienelle lomalle ja maastoilua lisätään rutkasti. Niinpä yltyvästä tuleesta ja sateesta huolimatta varustin neidin ja suuntasin hiekkateille. Luulin Dannin olevan hieman väsynyt hyppimisestä, mutta sehän uhkui virtaa että aivan itseäni rupesi jännittämään! Pusikoissa piileskeli mörköjä ja joka kulman taakse piti vilkuilla. Muutaman kerran laukassa tuli loikkia tien toiselle puolelle ja minä sydän kurkkuun pompanneena nauroin virtaiselle nuorikolle.
Lenkin varrella oli traktori pellon kääntöhommissa ja pienen alku epäröinnin ja kyttäillyn saattelemana Danni ohitti sen hienosti. Siitä Danni onkin kiva hevonen, että pörinäeergiasta huolimatta se yleensä käyttäytyy fiksusti. Eikä mikään turha hevonen tämä yksilö ;)
Koska meidän huomiset kisasuunnitelmat näyttävät menneen uusiksi, päätin ottaa vastaan minulle aikasemmin tarjotun mahdollisuuden; GoPron testaamista. Itseltäni löytyy tuo GoPro Hero1, mutta se tilttailee ja on siitä syystä jäänyt pöydälle pölyyntymään. Onneksi tämä parempi versio toimi kuin unelma ja päästiin sen ominaisuuksista nauttimaan!
Loppukäyntejä
Tehtävänä oli kaksi estettä kolmen laukan välillä. Tällä kertaa pysrin jatkuvasti kontrolloimaan laukkaa enkä tuudittautunut ajatukseen että kyllä se osuu oikealle kohdalle. Koska itse ryhdistäydyin, niin myös hevonen tsemppasi! Lähes jokainen hyppy tuli hyvälle etäisyydelle, jolloin b-osakin sujui hyvin. Lopuksi estekorkeudet ovat pystyllä 70cm ja okserilla 80cm. Ei päässyt rimakauhu yllättämään ;)
Kaksi vuotta. En osaa sanoa onko ne olleet pitkiä vai lyhyitä vuosia.
Mutta pikku ponipallero on ollut Suomen maalla nyt 730 päivää.
Epäselvää on, osaako se vieläkään suomenkieltä... Rippunee päivästä!
Kaksi vuotta se onkin vaatinut, että nappulat alkavat löytyä. Kuten kuvasta näkyy, alkaa neiti rentoutua ja tukeutua kuolaimelle. Ja kaksi vuotta meni siihen, että aloin edes kunnolla ratsastamaan ja vaatimaan. Voimaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi pitkiä matkoja kantaa itseään, mutta hyvällä alulla mennään. Odotan jo miltä näytämme loppukesästä ;)
Anteeksi huonoa kuvanlaatua, ne on napsittu videolta!
Huomasimme, että sunnuntaina on lähikunnassa I-tason kisat. Tarkoituksena olisi ilmottautua luokkaan kaksi, joka on 50-60cm. Arvosteluna olisi A0.0, joten meidän hitaasta laukasta ei olisi haittaa. Ainut miinuspuoli on, että kisoissa on erikoisesteitä sekä värikkäitä johteita. Tästä syystä päätin rakentaa kentälle hieman pällisteltävää. Esteet pysyivät pieninä, mutta jokaisesta löytyi jotain erikoista.
Tässä on ristikko saanut koristeekseen huomioliivin sekä kartiot. Takaa löytyy laine, joka ei itsessään ole meille ollut ongelma. Yllätykseni ei näistä kumpikaan hetkauttanut neitiä, joten hyvä niin.
Tästä löytyy taas portti pelkkien tynnyreiden päältä. Hieman laitettu vielä kartioita koristamaan. Taaempana, kolmen laukka-askeleen päässä on kaksi puolikasta tynnyriä kallellaan.
Dannilta otettiin kengät pois ja pari päivää mennään kengättä. Heti selkään noustessani huomasin neidin olevan todella aktiivinen ja eteenpäin. Tallinomistajakin ihmetteli, että kylläpä tänään on varmasti kiva hypätä kun noin liikkuu. Ja olihan se! Aloitimme varsinaisesti treenit kolmella laukkapuomilla. Olin laittanut välit meidän näköjään-entisille-väleille ja niitä joutuikin pidentämään melkoisesti parin yrityskerran jälkeen. Ihan huippua kyllä! Meidän laukka on ollut liian lyhyttä normaaleille väleille, mutta nykyään ne eivät tuota enää ongelmaa.
Varsinaiset estetehtävät tulimme aluksi ympyrällä. Ensin tynnyrin yli kumpaankin suuntaan ja sitten porttia. Portti olikin meidän tämän päivän suurin mörkö. Koska sen sivuilla ei ole tolppia, on hevosen helpompi ajatella että menempä sivusta. Sain tehdä aika paljon töitä ulkopohkeella oikeassa kierroksessa, ennen kuin hypättiin este ilman venkoiluja.
Sarja, joka oli innarivälillä, ei tuottanut neidille minkäänlaista ongelmaa. Olin varautunut huomioliivin aiheuttamaan paniikkin, mutta aivan turhaan!
Tämän jälkeen tulimme koko homman ratana. Ensimmäinen kierros päätyi viimmeisellä esteellä, portilla(!!!!), mahalaskuun. Pääasia että hevonen hyppäsi esteen ja minä maastouduin vasta sen jälkeen. No ei muutakuin uutta yritystä ja selkään. Seuraava kierros menikin hyvin, laukka vaihtui oikeaan ja hommat oli hyvä jättää siihen! Aivan loistava päivä tosiaan, jopa hiekkasuuna ;)
En tiedä mikä kirjoitusinnostus on nyt iskenyt. Mahtaako hyvin rullaavalla ratsastuksella olla osaa asiaan? Tai sitten se on vain tuo auringosta saavan energian ansiota!
Olin sopinut tekeväni aamutallin. Reippaana heitin jo eilen illalla hevosille heinät valmiiksi tarhoihin, että aamulla ei tarvitsisi kuin päästää hepat pihalle. Tämä mahdollisti myös vähän pidemmät yöunet, mutta puoli kymmen aikoihin olin jo tallilla.
Itselläni on aina menossa mukana polar loop ranneke, ja tänään muistin asentaa myös sykevyön. Eihän tuossa aamutallissa paljon sykkeet nousseet, joten yhtä hyvin sen olisi voinut unohtaa. Aamupalaksi lähti mukaan vaan mandariini ja meikälläkin sopivasti tukka pystyssä ;)!
Hevosten päästyä pihalle siivosin Dannin karsinan. Meillähän on täyshoito, mutta itselleni on tärkeää tehdä itsenäisesti hevosen arkirutiineihin kuuluvia hommia. Samalla saa seurattua lannan laatua, veden juontia sekä onko hevonen steppaillut karsinassa. Koska päätin antaa neitokaiselle vapaan (tällä kertaa aidosti ansaitun), päätin rasvata hieman varusteita. Harmittaa, että meidän ratsastusvyö (jota käytän vain juoksutusvyönä) on hieman kupruuntunut. Se on edelleen joustava ja pehmeä, mutta pinta ei ole kauneinta katsottavaa.
Käsittelyyn pääsi myös meidän kaikki suitset. Naurettavaa, miten pari kuukautta sitten päätin harvenaa meidän suitsikokoelmaa. Myyntiin lähti kaikki muut paitsi jokapäiväisessä käytössä olleet sekä sidepullit. Kun meille sitten tuli musta koulusatula, tarvitsin yhdet mustat suitset. Nyt meillä on kolmet. Yhteensä naulasta löytyy viidet(!!) erilaiset suitset ja jokaisessa omat kuolaimet.
Ensimmäisenä meidän sidepullit. Hööksistä ostetut, toimiviksi havaitut. Näitä käytetään lähinnä maastoiluun sekä lenkkeilyyn kun minä juoksen vieressä. Myös käyntiköpöttelyt näillä on hyvä tehdä ja hevosen suu saa levätä. Toki nämä ovat olleet päässä vauhdikkaammasakin maastossa ja yleensä jarrut ovat toimineet. Nenään kohdistuvaa painetta saa säädeltyä pehmusteiden avulla. Meiltä löytyy horse comfortin lampaankarvapehmuste. Laadultaan nahka on vähän niin ja näin. Toki sehän voisi olla aivan hyvää, mutta itse en ole näitä varmaan tarpeeksi muistanut rasvata, sillä sisäpinta on karheaa. Saattaa johtua myös siitä, että nahka on vasikan raakanahkaa ja tästä syystä vähemmän käsiteltyä. Suitset ovat joutuneet myös melko huonoihin sääoloihin välillä, joten sekin varmasti vaikuttaa.
Seuraavana onkin meidän yhdet uusista suitsista ja päässä roikkuu kuparirolleri. Nämä suitset ovat päätyneet nyt hurjempiin maastotarkoituksiin, sillä hevonen ei pääse puremaan kiinni tähän kuolaimeen vaikka menohaluja olisikin.
Harmikseni näissä on niskalenkki tuollainen yksinkertainen ilman mitään pehmustetta. Olen aina haaveillut anatomisesti muotoillusta niskahihnasta, mutta nämä ovat siitä kaukana. Otsapanta on vaaleanpunaisilla timanteilla varustettu. Muuten suitset ovatkin perussettiä, mutta nahka notkeaa.
Nämä suitset saimme lahjoituksena tallikaverilta. Kiitos hänelle näistä! Kuolaimina on kolmipala litteällä ja kuparisella(?) keskiosalla. Nämä kuolaimet olivat meillä ennen jokapäiväisessä käytössä, mutta nyt on ollut taukoa. Näissä suitsissa niskaosa on samanlainen kuin edellisissä, mutta nahka on näissäkin aivan loistavaa.
Tässä meidän uusin hankinta, hööksin Bedford suitset! Näistä jäi eilen turpahihna tallin käytävälle, sillä se oli lisäreiän tarpeessa. Nyt on siihen kengitysnaulalla tehty reikä ja minulla jomottama peukalo. Menin sitten idioottina lyömään vasaralla peukaloon!
Näissä niskaosa on jo miellyttävämpi ja vuorattu. Me like! Kaukaa katsottuna suitset ovat tavalliset, mutta lähempää huomaa köynnösmäisen koristelun. Simppeliä ja rauhallista. Kaunista ilman blingejä tai muuta sälää. Mukana menossa roikkuu baucherit, jotka ovat olleet meillä nyt käytössä pari päivää. Liekö Dannin tasaisuus johtunut kuolainten vaihdosta? Hevoselle on mielestäni tärkeää vaihtaa tietyin väliajoin kuolainta, että kielelle tuleva paine vaihtaisi paikkaa. Baucher tuntuu myös tasaavan oman käden liikettä sekä pidän enemmän muutenkin kiinteistä kuolainrenkaista.
Viimmeisimpänä meidän arkisuitset. Tummanruskeat hööksistä ostetut suitset. Bling otsapanta on lisätty myöhemmin ja näköjään se on menettänyt jo yhde timantin. Alkuperiäisessä otsapannassa sekä turpahihnassa on krokotiilinnahka jäljitelmää. Ei minun mieleeni, mutta onneksi se on heikosti havaittavissa.
Kuolaimina on horsepowerin kolmipala, jossa keskellä on sylinteri. Nämä kuolaimet ovatkin hieman suoran kuolaimen ja kolmipalan yhdistelmä. Se joustaa, mutta pitää tuon hieman kaarevan muotonsa. Sisäpinnalla on myös kupariraitoja lisäämään syljeneritystä.
Näissä suitsissa meillä on ohjina gribbikumiohjat takaamaan hyvän pidon esteillä. Huonoja puolia siinä on se, ettei samanpituisista ohjista voi olla täysin varma, sillä ei ole pykäliä asiaa varmistamaan. Mutta muuten oikein toimivat.
Niin että kun yrittää myydä vanhoja pois, väijyy kulman takana jo uudet varusteet. Turha edes yrittää karsia varusteita ;)
Ei hemmetti! Joko te kyllästytte lukemaan mun ylistyspostauksia? Puolustuksena täytyy sanoa, että mulla on vaan hemmetin hieno hevonen! Se on vaan niin huippu... Siis mun tarpeisiin. Jollekkin se saattaisi olla vaan lihakseton raakile ;).
Tänään päätin jatkaa satulatta menoa. Poni toimi eilen niin hienosti, että siitä oli hyvä jatkaa. Mutta voihan perse, kun pakarat on kipeet! Kyllä takalistossa tuntui ikävältä, kun selkään kiipesi! Onneksi lihakset lämpenivät nopeasti.
Meille oli tullut postissa uudet suitset, hööksin Bedford aachensuitset. Kokona oli cob ja huonoksi onneksemme turpahihna oli liian kapea. Onneksi oli sen verran onnea matkassa, että saan tehtyä lisäreiän myöhemmin. Koska suitset olivat kuitenkin jo päässä, päätin jättää liian pienen turpahihnan käytävälle. Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei Danni vaadi turvan köyttämistä erilaisilla hihnoilla. Meksikolaisten käytöstä on luovuttu eivätkä yhdetkään meidän suitset sisällä alaturpahihnaa. Jos käteni käy kovaksi, on tärkeää että hevonen pystyy siitä ilmoittamaan. Yleensä tilanteet, jossa pyydän hidastamaan tai kokonaan pysähtymään, saa neidin hermostumaan suusta. Etenkin peruuttaessa.
Lämmittelin neidin joka askeleella. Laukassa jouduin hieman hermostumaan, sillä neitokaista ei huvittanut. Protestina sain pukin... Mutta hei, pysyinpä kyydissä!! Kun hevonen ryhdistäytyi, tuntui että sain jatkaa mihin eilen jäin. Koska eilinen painottui enemmän laukkaan, päätin työstää neitiä ravissa. Asiaan taisi vaikuttaa myös se, että tallikaveri ratsasti hienosti vieressä enkä kehdannut vaan rallitella pitkin kenttää.
Päätin jäädä pääty-ympyrälle. Hain hyvää asetusta ensin käynnissä. Kun Neiti vastasi rentoutuen apuihin, nostin ravin. Pyrin pitämään kädet tasaisesti tuntumalla. Käytössä oli sellaiset ohjat, joila sain varmistettua ohjien samanpituisuuden. Jo heti alkuun hevonen oli tosi kevyt edestä ja hyvin säädeltävissä pohkeilla. Sain siis kädet pitää paikallaan ja ulkopohkeella kääntää kohti sisäpohjetta. Pienillä pohjeavuilla sain suuren vasteen. Se tunne oli mahtava! Tuo hevonen ei vain ole aikasemmin toiminut noin hyvin! Oikea kierros, jossa tasapaino on huonompi, sujui hyvin. Lavat pysyivät paikoillaan eikä ennen esiintynyttä kaatumista sisälle esiintynyt. Hevonen taipui rehellisesti rungostaan.
Vasen kierros tarjosi bonuksen; hevonen rentoutui niin, että laskeutui alas kuolaimelle. Ei siis painanut kuolaimelle, vaan tuli kevyesti sitä vasten. Aina kun neiti laski päänsä, lopetin vaikuttamisen hetkeksi. Enimillään vajaan kierroksen jaksoi poni keskittyä, mutta nyt otettiin uusi askel. Lopetin hommat heti, kun ymmärsin mitä neiti minulle tarjosi. Hyvään fiilikseen tulisi aina lopettaa!
En oikein ymmärrä, miksi en ole aikasemmin keskittynyt omaan ratsastukseeni näin paljon. Koko homma vaikuttaa kuitenkin niin voimakkaasti hevosen terveyteen ja lihaskuntoon. Aina vaan on jotenkin selitellyt itselleen, että me ollaan tälläisiä puskaratsukoita. Sääli.
Meillä on vielä paljon opittävää ja koettavaa, mutta pienin askelin kohta parempaa tulevaisuutta.
