Huh kiirettä!

Tämä kuukausi on yllättänyt kiireydellään täysin! Selkärangattomana otuksena olen hidastellut opintojeni opinnäytetyötä, mutta motivoivan ohjaajan kanssa siihen on laitettu vauhtia. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että keskiviikkoon mennessä sen on oltava valmiina tarkastuksiin, iiiiks! 

Olen siis viettänyt monia tunteja päivässä tietokoneen ääressä pohtien potilasohjeiden merkitystä hoitotyössä sekä omaa oppimista arvioiden. Nyt tuli kuitenkin sellainen rako, että voin pohtia omaa sekä hevosen oppimista tänne blogin puolelle!

Koska varsinkin tämä viikko on ollut raskas, on Dannin liikutus jäänyt vähälle. Yritin saada meidän luottoliikuttajaa avuksi, mutta hän oli ikäväkseni poissa kaupungista loppuviikon. No neitokainen on saanut siis lomailla. Alkuviikosta kuitenkin pääsimme hieman töihin ja tästä onkin kuvamateriaalia. Kuvista saan kiittää taas Iidaa, joka jaksaa ensin ne kuvat räpsiä ja vielä lisätä ne meidän saataville samana päivänä!

Maanantaina 4.5 juoksutin Dannin liinassa, Se liikkui hyvin ja letkeästi. Yleensä välttelen liinassa juoksuttamista, sillä en tiedä kumpi meistä loppujen lopuksi juoksee enemmän. Dannia ei nappaa kuin vähän jolkotella kun minä yritän juosta vauhtia kavioihin. Nyt kävin kuitenkin ennen tallille saapumista agrimarketissa ja ratsukenkien lisäksi mukaan lähti uusi juoksutusraippa. Tämä mahdollisti minulle löysäilyn ympyrän keskellä kun neiti kerranki teki aktiivisesti töitä.

Olimme sopineet keskiviikoksi hyppimistä kuvaajan kanssa, mutta aikataulujen vuoksi jouduimme siirtämään sen jo tiistaille. Meillä tuli kolme hyppykertaa reilun viikon sisään, mikä on mielestäni näin yhtäkkiä liikaa. Neiti jaksoi hyvin, mutta sellainen pörinäenergia ei menossa ollut mukana. Laitoimme pitkälle sivulle sarjan kahden askeleen välein. Toiselle pitkälle sivuille tuli ristikko sekä pysty. Nämä oli sijoitettu niin, että riippuen lähestymissuunnasta on joko tie esteelle lyhyt tai tie esteen jälkeen lyhyt. Meillä ulkopohje ei toimi tareeksi hyvin, jolloin tälläisillä teillä joudun sitä aktivoimaan. Näissä tilanteissa on vain pakko, joten sitä ulkopohjetta tulee myös käytettyä. Ja koska tie esteen jälkeen on lyhyt ja tiukka, on ratsastajan pakko olla heti esteen jälkeen skarppina eikä vain matkustella suoraa.

Sarjan A-osa

Kun näitä kuvia odotteli, tuntui treeniin menneen hyvin. En makoillut kaulalla ja pyrin mukaan hyppyyn. Kun kuvat sitten sai itselleen, järkytyin! Joka kuvasta löydän virheitä asennostani. Ensimmäinen ajatus oli haudata nämä kuvat bittiavaruuteen. Toisaalta ratsastus on ikuinen oppimisprosessi. Näiden kuvien avulla näen omat virheeni ja kehitysalueeni. Tästä syystä myönnyn ne täälä bloginkin puolella julkaisemaan.

Neiti hapannaama!

 Suurin virheeni: riittämätön myötäys! Esteiden kasvaessa myötäyksen merkitys korostuu. Toki tuntuma tulee pitää esteelle asti, ettei hevonen jäisi yksin juuri ennen hyppyä. Mutta Maiju kuule, kun sitten niiden käsien tulisi joustaa kaulan ylälinjaa myöten korvia kohti! Mutta ei, tämä ratsastaja pitää tiukasti kiinni 90 asteen kulmasta. Toki maanpinnassa voi kädet taas heilua missää huvittaa. Olen vakuuttunut tämän johtuvan myös riittämätöömistä tukilihaksista. Ehkä tämä pidän kädet lähellä johtuu juuri tasapainon ylläpitämisessä. Tässä päästään siis vain yhteen johtopäätökseen; liikaa liian nopeasti.

Olen oppinut korvaamaan riittämättömän myötäyksen antamalla ohjien valua sormien läpi. Alla olevassa esimerkkikuva, olkaa niin hyvä! Sitten heti alastulon jälkeen ohjat käteen ja meno jatkuu. Noh, eihän sen nyt noin pitäisi mennä.

Tässä kädet jo antavat hieman myöden, mutta ei riittävästi... 

Miten mun jalka on?!?

Ylläoleva kuva luo itselleni ristiriitaisia tunteita. Hyppy tuntui selästä käsin hyvältä, mutta kuva paljastaa mun kieroon menevät jalat. Siis miksi on niin vaikeaa hallita omaa kehoaan? Pitäisikö mun sitoa jalat, jotta varpaat osoittaisivat sinne menosuuntaan?

Niin tai näin, poniin en voi olla muutakuin tyytyväinen. Se keräsi kuvaajaltakin kehuja parantuneesta hyppytyylistä. Ja kun näitä kuvia tarkestelee niin kyllä, sehän alkaa kerätä niitä jalkojaan. Loppukesästä, riippuen kehityksestä, täytyy varmaa panssari hankkia lisäämään hevosen turvallisuutta. Siitä Danni on myös rehellinen hevonen, että yleensä se hyppää kaiken eteen ilmestyvän. Meillä oli hieman hankaluuksia tämän sarjan välien kanssa, sillä hyppäsimme toisen ratsukon kanssa samaan aikaan. Meille sopiva väli oli heille liian ahdas. Tästä syystä jouduin pyytämään Dannilta reippaampaa ja aktiivisempaa laukkaa. Silloin pelkona on että se muuttuu pitkäksi ja etuoainoisemmaksi, kun voimaa ei välttämättä ole tarpeeksi, Nyt poni jaksoi hyvin, mutta käytin ihan liikaa aikaa sen luomiseksi, jolloin keskittyminen ei ollut itse hypyissä.

Mutta tosiaan, tästä voi päätellä meidän hyppivän vielä vähän aikaa niitä pienempiä esteitä. Hienoa huomata, että Danni suoriutuu tästä korkeudesta onnistuneesti, jolloin voin nakittaa nämä iommat hypyt toiselle ratsastajalle tehtäväksi. Itse treenaan pienempiä saaden varmuutta, parannettua painopistettä ja ennen kaikkea sitä puuttuvaa myötäystä! Tämän kesän lopussa toivon meidän suorittavan 70cm ratoja. Katsotaan kuinka käy ;)

Keskiviikkona päätin, että hypyt jäävät nyt ihan pienelle lomalle ja maastoilua lisätään rutkasti. Niinpä yltyvästä tuleesta ja sateesta huolimatta varustin neidin ja suuntasin hiekkateille. Luulin Dannin olevan hieman väsynyt hyppimisestä, mutta sehän uhkui virtaa että aivan itseäni rupesi jännittämään! Pusikoissa piileskeli mörköjä ja joka kulman taakse piti vilkuilla. Muutaman kerran laukassa tuli loikkia tien toiselle puolelle ja minä sydän kurkkuun pompanneena nauroin virtaiselle nuorikolle.

Lenkin varrella oli traktori pellon kääntöhommissa ja pienen alku epäröinnin ja kyttäillyn saattelemana Danni ohitti sen hienosti. Siitä Danni onkin kiva hevonen, että pörinäeergiasta huolimatta se yleensä käyttäytyy fiksusti. Eikä mikään turha hevonen tämä yksilö ;)