Aamuvirkku

Mikä mua vaivaa? Teen keikkatyönä pelkkää yötä ja nyt on pari viikkoa lomailua ennen kesätöiden alkua. Nyt olisi ansaittu hetki nukkua pitkään! Mutta mitä teen? Herään pirteänä kello 8.00.

Oppari on nyt lähetetty kielten tarkistajille ja olo on varsin toimeton. Aika epätodellinen olo. Se valmistuu sittenkin. Mun ikuisuusprojekti saa vihdoin päätöksensä!Tämä vuosi on muutenkin ollut kasvun paikka. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni sekä enemmän vastuuta omista valinnoistani. Asiat eivät järjesty niitä vain siirtämällä. Jotenkin olen ottanut vastuun myös Dannin huonosta ratsastettavuudesta. 

Kun muutama kuukausi sitten meille ehdotettiin osallistumista koulukisoihin, mietin Helppo C:n olevan meille sopiva luokka. Illalla kävin läpi ohjelman ja seuraavana päivänä varustin ponin sekä suuntasin pellolle. Sillä ratsastuskerralla koin melkoisen herätyksen. Siirtymiset? Silloin kuin huvittaa, mutta alaspäin siirtymiset onnistuivat liiankin tehokkaasti. Ympyrät? Niin mitkä ympyrät. Tuntui että hevonen oikoo minkä kerkeää ja kerran taidettiin kompuroida pahasti hevosen tasapainon pettäessä. Harjoitusravi? Samanlaista kuin laittaisi perunasäkin pomppimaan satulaan. Siis mikään ei vaan mennyt putkeen lisättyä laukkaa lukuunottamatta. 

Tästä tympääntyneenä aloin vahvistamaan ponille pohkeiden merkitystä. Teimme tehtävää, jossa ensin pyydetään eteen, sitten seis. Näiden jälkeen pohkeesta siirtyminen kumpaankin sivusuuntaan. Tämän jälkeen aivan puhtaita käynti-ravisiirtymisiä. Sitten kun huvittaa-asenne kitkettiin pois. Jos hevonen ei nostanut ravia pohkeesta, pieni muistutus raipalla. Siirtymiset terävöityvät ja hevosta sai kehua paljon.

Yksi omaa ratsastutani kehittävä asia on ollut satulatta meno. Joutuu väkisinkin istumaan alas eikä jalustimille tukeutuminen ole mahdollista. Samalla se on antanut jotekin liikkumatilaa pohkeille. Ypyrällä saan tukea paljon ulkopohkeella ja tapaan siirtää sitä hieman eteen, että nimenomaan etupää olisi kontrollissa. Tämä on ehkäissyt sisäänkaatumiset todella hyvin ja hevonen on liikkunut paljon ryhdikkäämmin. 

Omien vatsalihasteni käyttöönotto on parantanut vauhdin säätelyä sekä keventänyt ohjasotetta. Myös pohkeiden aktivointi on kitkenyt pois voimakkaat sivuttaisliikkeet ohjista. Tästä syystä hevonen on alannut rentoutua ja reagointikyky parantua.

Ennen humputtelin kentällä uraa pitkin ja yritin estää hevosta kaatumasta ympyrällä. Nyt voisin sanoa, että tosta hevosesta olisi vaikka mihin, kun päästäisiin valvovan silmä alle. Mutta suuren eron huomaa tuon muutaman kuukauden aikana.

Edellispäivänä päätin taas jättää satulan telineeseensä. Viikonlopun lomailun vuoksi ajattelin jumppailun olevan hyväksi ja teimmekin paljon ravissa töitä. Aloitimme käynti-ravi siirtymisillä ja tarkoituksena pitää ne terävinä. Yllätyksekseni ne onnistuivat todella hyvin ja ravi nousi voimalla uudestaan. Tämän jälkeen siirryin ympyrällä tekemään vasta- ja myötätaivutuksia käynnissä aloittaen. Kun homma sujui, jatkoi,,e ravilla. Yllätyin taas! Vastataivuuksia olemme kokeilleet aikasemmin, mutta poni hermostui niistä ja alkoi punkea apuja vastaan. Nyt ei ollut ongelmaa ja se suoritti puhtaasti pyydetyt tehtävät. Lopuksi annoin laukkailla ja ravailla pitkin ohjin ja hyppäsin alas kävelläkseni sen kanssa pitkät loppukäynnit.

Koska maanantaina keskityttiin paljon ravityöskentelyyn, päätin eilen työstää enemmän laukkaa, Tällä kertaa mukaan eksyi kuitenkin koulusatula. Herättelin hevosta ensin ravi-pysähdys-ravi siirtymisillä, jotka toimi todella hyvin. Annoin hevosen ensin laukata myötälaukkaa kumpaankin suuntaan samalla pyytäen laukkaan voimaa vauhdin sijaan. Päätavoitteenani oli työskennellä hieman vastalaukassa. Ihan vain uraa pitkin tehden todella loivat kulmat. Nostin ensin vasemman vasemassa kierroksessa ja kokorataa leikkaten vaihdoin oikeaan kierrokseen. Voitte kuvitella sitä tunnetta, kun homma oli ponille piece of cake! Siirryin ympyrälle ja tämä korvat tötterollä menee tasapainoisesti kuin vanha tekijä. Koska homma oli meille kuitenkin uutta, niin pyrin pitämään ensimmäiset kerrat lyhyinä ja kivoina hevoselle estäen väsymyksen. Tämän jälkeen tein saman oikeaan, meille vaikeampaan kierrokseen. Mutta mitä, sama meno jatkui. Välillä Danni pärski tahdissa eikä yhtään rikkoa esiintynyt. Oli melko WAU-fiilis. Tämä pieni pullaponi, joka pari kuukautta sitten kaatui ympyrällä jo myötälaukassa, tekee kuvion tasapainoisesti vastalaukassa.

Ai mikä karvanlähtöaika ;)?

Treenin jälkeen oli kiva huomata, että yleensä alakaulalle ilmestyneet hikijäljet olivatkin muutaneet ylempään osoitteeseen. Nyt on vaan tullut sellainen tunne, että mä teenkin tämän hevosen kanssa jotain oikein. Suunnitelmissa olisi pyytää valmentajaa pitämään meille pientä rääkkiä, katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan. Tänään saadaan kengät, jolloin voi hyvin mielin maastoilla eikä kivistä tarvitse niin paljon huolehtia :)