Yli esteiden!

Eilen tallitalkoot kutsuivat heppatytöt koolle ehostamaan esteitä ja siivoamaan pihaa. Sitä ennen kävin siskon Dannin ja Pomon kanssa lenkillä pellolla ja rapisutin kaikkea mahdollista. Se oli varsinaista siedätyshoitoa! Haluan siitä kuitenkin täysin maastovarman ja tästä syystä yrtän totuttaa sen kaikkeen. Onneksi se on tuossa iässä, että oppii paljon uutta! Eilen saimme myös ensimmäistä kertaa putsata takakaviot! 

Talkoissa meni noin viisi tuntia yhdessä hujauksessa! Aika rientää kun on hauskaa. Silti saimme paljon aikaan; korjasimme esteitä huomisia kisoja varten. Muurit saivat uuden maalipinnan ja mattoeste uuden kankaan. Huomiseksi olemme suunnitelleet myös vesiesteen kumiankkoineen! Myös tallin ympäristöä siistittiin ja kenttä lanattiin ihanan pehmeäksi. Iltatallikin meni hetkessä kun se tehtiin porukalla! Lopuksi grillasimme makkaraa ja höpötimme vaikka mitä! Meillä on vaan huippu talliporukka <3!

AHKERAT!

Tänään oltiin Helin kanssa jo klo 7.00 reissussa ja käytiin vähän shoppailemassa. Olin ajatellut olevani klo 11.00 tallilla, mutta sen sijaan ajoin pihaan vasta vähän yli yksi. Vähän siinä sitten nautittiin auringosta ja hei! Mulle tuli ruskeusrajat!! Niin se kesä vaan tulee tulojaan. Rakastan myös, kun nurmikko alkaa vihertämään. Tulisi nyt vain nuo puiden lehdet! Päätimme laittaa kentälle muutaman puomin pitkille sivuille ja ylitellä niitä huvin vuoksi. Ennen kuin huomasinkaan, "hypimme" ristikkoja! Siis minä! Siis kolmannella kerralla Dannin selässä! Jollekin se saattaa tuntua mitättömältä. Mutta mulle se oli suuri saavutus. Kaikki ne tappelut ja vaikeudet Taran kanssa. Ne on laittanut itsetunnon aika nollille. Eikä joidenkin "kavereiden" puheet ole auttanut asiaa. Mun täytyy siinäkin kasvattaa paksumpi nahka. Dannin kanssa saan varmasti huomata oman työni tuloksen. Mä luulen, että meillä on nyt jo parempi luottamus, kuin ikinä sain Taran kanssa luotua. Mä saan huomata, että mä pystyn siihen!

Lopuksi käytiin vielä kävelemässä maastossa... maastakäsin tietenkin. Nyt edes takaa yllättävät ampparit ei ole niin pelottavia. Ihana huomata, miten noin suuri eläin voi noin sokeasti luottaa ihmiseen. Tahdon olla vaan sen luottamuksen arvoinen.

Elämäni hevoset 1/4: Hupin Hurmuri

Sain yhtäkkiä näin aamutuimaan idean, että voisin koota blogiini itselleni tärkeimmät hevosystävät. Päätin, että Dannista en kirjoita, koska tämä blogi pyörii muutenkin sen ympärillä. Vai mitä mieltä olette, haluaisitteko kuulla jotain erityistä siitä? Mietin hetken, otanko Taran mukaan, koska siitä lötyy oma esittely. Mutta ajattelin kerätä siihen sellaisia asioita, mistä se piti/ ei pitänyt, ja miksi päädyin sen silloin ostamaan. Mutta pitemmittä puheitta, tästä se alkaa!

Hupin Hurmuri

Suomenhevonen

24.4.1998

Ruuna

Oli keväinen päivä ja kaarsin juuri autollani pihaan, kun kaverini pyöräili koulusta kotiinsa. Hän tuli moikkaamaan ja kertomaan, että eräs talliltaan etsii hevoselleen vuokraajaa. Siinä elämän tilanteessa vuokrasin jo yhtä lv-ruunaa Ramboa ( Rambo Assassin), mutta olisi kiva saada touhata toisenkin hevosen kanssa. Niinpä päädyin kokeilemaan tätä Hurmuria.

Siihen aikaan tämä suokki oli kova viemään ja sillä käytettiin eräänlaista vahvaa narua estämään pään nostamisen. Silti Hurmurilla oli kova tahto kääntyä takaisin kotiin. Myös kielen heitto kuolaimen päälle oli yksi Hurpan ärsyttävistä puolista. Se onnistui siinä aina, vaikka kuolaimessa käytettiinkin kuolankumia. Muuten herra oli mukava ratsastaa; sillä oli kivat askellajit, jotka nousivat pienillä avuilla. Laukkakin nousi vaikka peruutuksesta.

Ensimmäisenä kesänä aloitimme harjoittelemaan esteitä, mutta eihän se hyvin mennyt! Hurmuri tähtäsi puomin päälle vetäen kaikki alas.Myös vauhti loppui kesken ja hyppäsimme suurin piirtein käynnistä. Koko kesä yritettiin hinkata esteitä, vaikka tulos oli aina heikko. Seuraavana keväänä menimme estevalmennukseen läheiselle maneesille, jossa Hurmurin esteinto syttyi. Sen jälkeen esteet alkoivat sujua myös koto puolessa. Tyyli oli vielä vapaa, mutta se oli kummankin mielestä kivaa.

Todella nopeasti Hurmurista oli tullut tärkeä itselleni. Se oli kuin nalle, jonka halusin viedä kotiini. Arvostin myös paljon sitä, miten vapaasti sain touhata sen kanssa. Pari vuotta meni kuin siivillä! Tässä se oli, minun tuleva hevoseni! Juttelin aina välillä Hurmurin omistajan kanssa, että jos herra joduttaisiin myymään, olisin minä se ostaja. No kaikki tietää miten siinä kävi.

Hurmurista tuli varsin moniponi; sillä onnistui kaikki! Ilman satulaa, esteitä, maastoja, ajamista ja koulua! Mitä vain saatoin kuvitella. Eräänä syksyisenä päivänä sain puhelinsoiton eräältä tallitutulta. Hän oli vaikeiden päätösten edessä, sillä hän oli luopumassa hevosestaan. Minun tuli päättää, että otanko hänen hevosensa ylläpitoon, vai meneekö se kuoppaan. Niinpä Hurmurin vuokraus raukesi ja alkoi uusi elämä Cindyn kanssa. Mutta se onkin seuraava elämäni hevonen. Tässä vielä kuvia Hurmurista!

Pyörällä ajava ampiainen

Aamupäivästä mulla oli jotenkin niin kettuuntunut olo! Mua otti muiden mielipiteet päähän... jopa ne sanomatta jääneet. Aivan kuin tietyt ihmiset toivoisivat mun mokaavan tämän nuoren hevosen kaiken puolisen koulutuksen. He varmasti odottavat minun ilmoittavan, että epäonnistuin tässäkin... Mikään ei ole heidän mielestään hyvin ja minkä tahansa hevosen hankkisin, se ei olisi roskakasaa arvokkaampi. Se on niin turhauttavaa! 

Mutta kaikki tälläinen paska unohtui, kun pääsin tallille. Sielä saa purkaa omia tunteitaan, ilman että niitä käytettäisiin hyväksi. Ei ole arvostelua vaan suoraa faktaa, miten asiat ovat. Danni vaikutti myös huonotuuliseslta jo kuin vain näin sen tarhassa. Sitä piti vähän vikitellä portille, mutta kyllä se sieltä lompsi. Olisiko tarhakaveri kiusannut liikaa?

Heli lupasi tulla mun kanssa kävelemään tielle, että Danni tottuisi maastoihin. Marika tarjosi omaa hevostaan vetohevoseksi, että siihen voisi tarvittaessa turvautua. Ei muutakun possujunalla liikenteeseen ja miten hyvin se menikään! Vähän vaan nautittiin maisemista eikä trailerit, moottoripyörät tai normaalitkaan pyörät saaneet neitiä hätkähtymään, mutta sitten se tuli! Ampiainen pyörän päällä! Tai siis kelta-musta pukuinen mies pyöränsä päällä. Se tuli niin salakavalsti ja hiljaa. Rajansa kaikella! Kun tästä järkytyksestä oli päästy yli, meni loppu matka hienosti.

Kenttää lanattiin traktorilla, kun tulimme pihaan. Marika nappasi hevosensa ja meni kentälle heittelemään kiviä. Seurasimme Dannin kanssa perässä... Ja siis se traktori pyöri sielä vielä! Reipas tyttö. Huomaa, miten ulkomailla ( Heliä lainaten) hevosia ei ole kasvatettu kuplamuovissa. Olenkin vähän pohtinut, että miksi (nimen omaan Viron tuonteja) väheksytään? Sielä hevosia on mielestäni kasvatettu kunniotuksella, mutta myös kurilla. Ei silitellä vain kaulaa ja hyssytellä, kun hevonen yrittää purra.

Kun kenttä oli möyhitty ihanan pehmeäksi, päästin Dannin vielä irtona juoksemaan. Ja olenko vielä ylistänyt sen ihania askellajeja? Olen tainnut ainakin mainaista. Kun menimme takaisin sisälle, ajattelin nostella taas takajalkoja. Huomaa, että tasapaino on parempi, kun oikealta puolelta nostetaan. Vasen jalka nostaessa heiluu ja huojuu niin paljon, että parempi pysyä vain poissa alta. Mutta hyvä siitä tulee! Se on jo nyt mulle timantti. Se on Daphne <3!

Etkö sä tajua, että tänään ei ole hyvä päivä!

Aamuratsastelua ja hyvää fiilistä!

Mulla oli vähän asiointia vanhalle tallille ja olin kysynyt, jos saisin tutun hevosta tänään lainata. Mentiin Millan kanssa heti aamusta radalle juoksemaan, koska kenttä oli yhtä mutapaskaa routakuoppineen. Ei siis yhtään houkutteleva! Oli ihana laukata pitkästä aikaa kunnolla! Taralla laukkailut jäi vähäiseen ja Dannin kanssa en ole vielä selästä laukannut. Tarvittaisiin sopivampi satula ensin. Vaikka allani ollut suokki onkin toiminut ratsuna vasta vähemmän aikaa, on sen laukka ihanan pyöreää. Sielä on kiva istua, vaikka sai istua kunnolla alas, etten kippaisi eteen. Lopuksi kiersin pienen maastolenkin loppukäynneiksi. Vaikka taivaalta sataa tihuutti, ei se haitannut mieltä yhtään!

Ratsastelun jälkeen kömmin takaisin vällyjen alle ja odotin, että pesukone olisi pyörinyt. Kotona palloilun jälkeen lähdin omalle tallille ja Danni odottelikin ihmettellen vieressä ajavaa traktoria. Se ei kuitenkaan ollut pelottava, vaan enemmänkin kiinnostava. Laitoin neidin käytävällä valmiiksi ja en voi kuin ihmetellä, miten nätisti se antaa etujalat nostaa! Kentällä juoksutin vapaapäivien pörinät pois ja ajattelin meneväni pellolla Juhan taluttamana. Päätinkuitenkin mennä kentällä ja neiti käyttätyi todella mallikkaasti <3! Se käyttäytyi rauhallisesti ja oli suustaan kevyempi. Silti tuntumaa piti vähän moittia. Lopuksi kävimme kiertämässä pellon narun perässä. Olo oli kuin aloittelijalla.

Käytävällä nostelin myös takajalkoja, mikä ei ollut yhtään kivaa. Heti, kun tuli parin sekunnin potkimaton nosto, niin jalka alas! Pitää vain jaksaa yritteliäästi joka päivä, mutta hyvään alkuun taas päästiin. Että tuon hömpän kanssa on ihana touhata, kun se rakastaa hellimistä. Ei ole paikkaa, mihin ei saisi koskea... paitsi korvat. Niiden silittely kutittaa!

Meillä on tallilla helatorstaina harjoitusestekisat ja odotan niitä innolla! Itse en luonnollisesti niihin osallistu, mutta en ole ikinä ollut mukana tällaisessa toiminnassa. Vielä kun on saanut oman vastuualueensa. Jeeee! Jos sitä sitten kesällä seurakisoihin?

Miu miut esittäytyy!

Koska mulla on älyttömän tylsää (LUE: mun pitäisi siivota kämppäni loppuun), ajattelin listata myös meidän kehräysjengin. Joten tässä meidän tassukkaat:

CH Fin* Hellraisers Arctic Dragon
Maine Coon
Uros
Syntynyt 22.4.2008
i. CH S* Vinstagårders Jagr
e. PR FIN* Bea
Oma

Artturi, mamman rakas juustovaras. Oranssi salama, kun ruokapussi rapisee. Tätä kissaa voisi kuvata yhden ihmisen rakkaana. Minun ei tarvitse olla yksin, kun syön, käyn vessassa, suihkussa... Saunaan herra ei ole kuitenkaan seurannut vielä. Osaa antaa tassua ja istua käskystä. uinka moni muu kissa osaa saman?

Artturin kanssa olemme kiertäneet näyttelyitä liikaakin. Herra olisi yhtä ulkomaista sertiä vailla kansainvälinen muotovalio. Tyydymme siis suomen muotovalioon.

CH S* Vinstagårders Jagr
Maine Coon
Uros
Syntynyt 7.4.2007

Tämä herra on ikuinen "huomaa monut"-kissa. Jeti tuli talouteemme keväällä -12 ja oli jäädäkseen. Joku fiksumpi saattoikin huomata, että Jeti on Artturin isä. Varmaan tästä syystä herrat tappelee usein?

Myös Jeti on kiertänyt paljon näyttelyitä ja on Artturin lisäksi suomen muotovalio. Tänä keväänä halusimme pojat näyttelyihin, mutta mielestäni ne saavat jäädä eläkkeelle, kun kastraattejakin kummatkin on.

Vinski
Kotikissa
Narttu
Syntynyt 15.6.2001
Oma

Tiedättekö, kun sanotaan kissan omistavan 9 henkeä? Vinskin kohdalla se pitää paikkansa! Tämä neiti on ollut kadoksissa 3 viikkoa ja palanut takaisin erittäin huonossa kunnossa. Sitä on ammuttu ja se on ollut lähellä lopetusta syömislakon seurauksena. Se on myös tullut karkumatkoiltaan usein ontuvana ym. Mutta tällä hetkellä elämä hymyilee.

Myös Vinskin kanssa kävimme kerran kotikissa näyttelyissä ja mukana tuli ruusuke! Tulikohan Vinski kolmanneksi ja sai vielä tsemppipalkintojakin. 

Myy
Kotikissa
Narttu
Syntynyt 15.6.2001
Oma

Tämä neiti on varsinainen prinsessa! Myyn tassuihin ei saa koskea ja vain paras ruoka käy! Myy rakastaa huomiota, mutta ottaa nokkiinsa helposti. Arvon tunteva rouva siis! Myy on onneksi selvinnyt ilman kissanäyttelyitä aran luonteensa puolesta. Kotipuolessa se ei arka kuitenkaan ole, päin vastoin! Kuvan kaunis neiti siis kyseessä.

Aurinko armas ja esiin työntyvät ruohonkorret

Tänään tallilla taas treenattin esteitä ja lähdin kentän laidalle unelmoimaan! Mä olen oppinut niin tavattoman paljon noiden treenejen seuraamisella. Vanhalla tallilla tapasin hypää pystyä ja korotin sitä. Nämä estetehtävät ovat kaikkea muuta! On innaria, sarjaa, tiukkoja kaarteita ja erikoisesteitä. Estekorkeudet eivät ole edes päätä huimaavia, mutta itse tehtävät tekevät niistä niin haastavat. Esteet eivät olekkaan sitä, että mennään laukkaa päin estettä, hevonen ponnistaa (miten sattuu), itse noustaan jalustimille ja esteen jälkeen yritetään hinautua takaisin satulaan. En voi edes kylliksi ylistää, mikä lottovoitto itselle kyseinen talli on ollut!

Hyppimisen loppupuolella hain Dannin tarhasta. Se on muuten saanut tarhakaverin! Joka pompottaa sitä riittävästi, mutta kyllä ruutia virolaisellakin on ;). Eipähän tarvitse miettiä, että hevonen tylsistyisi yksin tarhaillessaan. Tänään sain putsata reippaasti Dannin kavioita, mutta takajalkoihin en ole vielä koskenut. Ajattelin aloittaa niiden harjoittelun alkuviikosa, kun etujalat nousee jo niin hienosti! 

Ensin kävimme käppäilemässä pellolla, missä ajattelin huomenna ratsastaa. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja neiti yritti näykkiä sänkipellon heinää. Sitten lähdimme käymään pyörätiellä ja voi sitä pörinää taas! Danni ei pelännyt autoja, moottoripyöriä, skoottereita tai pyöriä, mutta itse uusi paikka oli jännittävä. Pyörittiin siinä noin vartin verran ja huomenna aion toistaa myös tämän. Pikkuhiljaa edetään siitä pidemmälle.

Näyttää, kuin päässä olisi hirveästi vempaimia, mutta suitset + nahkariimu kuitenkin vain.

Lopuksi käytiin vielä tyttöjen kanssa syöttelemässä heppoja, kun vihreitä ruoholäiskiä on alkanut ilmestymään. Nam ajatteli Danni ja suu kävi. Se ei vaan tahtonen ymmärtää, miten vhreimmät ruohot saa nyhdettyä, kun typerä rakennus oli tiellä! Oppia ikä kaikki, ehkä loppukesästä sitten?.

Huomaatte varmasti, miten "vaikea" nuo vihreimmät oli poimia?

Tähän lopuksi ajattelin näyttää vielä vähän blogin kävijätilastoja. Tämähän ei ole kauaa ollut olemassa, saattikka näkyvillä, joten ihan mukavasti on porukkaa käynyt! Kommentteja olisi tosin kiva saada, mutta pikakäynnitkin on aina tervetulleita :)!

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla!

Vappufiilinkiä ja siskottelua

Vappuilta meni mukavasti hyvässä seurassa grillaten ja saunoen! Maailmaa parannettiin ja uusia suunnitelmia tehtiin. Keskiviikkona Dannin liikutus jäi juoksutukseski ja teimme puomitehtäviä. Puomi ylitettiin ravi + laukka ja neiti ei ollut moksiskaan! Puomia ei sen kummemmin ihmetelty vaan ylitse mentiin. Pari kertaa saimme väitellä suunnasta, mutta tyytyväinen fiilis jäi.

Vapputori jäi kokonaan väliin tallin (ja krapulan) vuoksi. Mutta vappua päätettiin viettää tallilla ja sieltä suuntasimme syömään raippaluodon sillan viereiseen ravintolaan syömään. Nam! Samalla käytiin vähän kiertelemässä ympäri Vaasaa autolla.

Torstaina tein samantyyppisiä tehtävää liinassa ja ympyrän idea on alkanut valjeta Dannille. Nyt pitää vähän tauttottaa tuota liinausta, sillä liika on liikaa. Tein loppukäynnit selästä käsn. En uskaltaut enenpää, sillä oli yksin tallilla ja allani nuosi sekä vielä uusi hevonen. Taivaalla töllötti ihana aurinko ja Dannikin näytti nauttivan siitä. Käytävällä hoidettaessa neiti on ihanan paikallaan ja selvästi tykkää läheisyydestä. Jalat nousevat yhä kevyemmin, mutta mikään kiitosherkku ei neidille kelpaa! Omena, näkkäri, heppakarkit ym on yök yök! 

Tämä päivä olikin neidin ensimmäinen virallinen vapaa ja itsellä on outo olo. Ajattelin "parantaa parisuhdetta" ja pitää itsekkin vapaan ja tuntuu, kuin jotain olisi unohtanut! Viimme yön olin siskolla yötä ja tänään ostin uudet kiilakorkonilkkurit Seinäjoelta. Ne on aika nam! Tänään kävimme sitten mokillämme katsomassa, joskos jäät olisivat lähteneet pois mereltä, ja kyllä! Meri vain kimmelsi edessä!

KUVIA MÖKILTÄ:

Tässä meidän rakas laituri on vielä hengissä! Nyt arkk on lähes kokonaan alta pois.