Idänihme

Ai aioks ostaa hevosen Virosta?!? 

Muka vaan videon perusteella?

Miksi sä 5-vuotiaan ostat?

Älä nyt tyhmä osta hevosta ilman ellin tarkistusta...



Jos me osallistuttaisiin mallikouluun,
kun poseeraus on kunnossa?

Haha! Kaikkee sitä kuuli ystäviltä, kun menin tuon tamman ostamaan. Ja huomatkaa, että kerroin hevosen olevan muka 5-vuotias. Oikeestihan hevonen oli vasta kolme! En uskaltanut vain kaverille asian todellista puolta sanoa ennenkuin tamma oli asustanut meillä jo hetken!

Nämä vanhat kommentit tuli mieleen, kun pari päivää sitten ratsastin tallinomistajan kanssa samaan aikaan kentällä. Olimme juuri lopettaneet estetreenit ja olin todella ylpeä mun pikkuisesta. Puhuttiin sitten Dannin kehityksestä, kuinka läskipallosta onkin tullut oiva harrastekaveri. Ja tästä läskipallosta edes jonkinmoinen ratsastaja. Illemmalla jatkoimme keskustelua ja nauroimme, kuinka tämä virolainen pelkäsi kaikkea yllättävää ja tästä kiitoksena heitti mut aina maistelemaan kentän pohjaa.

Niin, Danni on mulla tämän kuun lopussa ollut kaksi vuotta. 27.4 tarkalleen.  Mitä kaikkea me ollaankaan yhdessä koettu, niin hyvässä kuin pahassakin. Kulunut viikko on antanut mulle niin paljon. Kuinka mahtavaa oli mennä kaksi vapaapäivää viettäneellä tammalla ilman satulaa sateiselle maastoretkelle. Hevosen kastunut selkä liimasi onneksi ratsastajan tiukasti ponin selkään. Rintarinnan saatiin toisen ratsukon kanssa ravailla ja tasapainotella.

Mä tässä nyt vähän kökötän, jos toi yks tajuis tarjota jotain palkkiotakin..

 

Toki eihän se elämä täysin ruusuilla tanssimista ole. Kevään mittaan huomasin kuinka paljon minun selässä matkustaminen onkin vaikuttanut meidän yhteistyön sujuvuuteen. Kun pyydän esimerkiksi laukan, nostaa neitokainen sen sitten vaikka seuraavalla kierroksella. Aivan, ne siirtymiset. Niin yksinkertainen asia, vai onko sittenkään? Nyt ollaan sitten näihin keskitytty. Miten paljon hevonen onkaan muuttunut lyhyessä ajassa, kun olen uskaltanut (ja vaan viittinyt) vaatia. Homma on vaatinut sen, että kummatkin poistuisivat omilta mukavuusalueiltaan.

Lenkkeily on enemmän puskaratsukoiden mieleen ;)

 

Siirtymisien lisäksi huomio on kiinnittynyt askellajien sisäisiin siirtymisiin. Kuten myös kokoamisasteeseen. Enää ei laukata pitkänä sitä vauhtia kun ponia sattuu kiinnostaan. Eikä ratsastajakaan istu selässä vaan lihakset leväten. Kun olen istunnalla vaatinut rauhallisempaa laukkaa, mutta pohkeilla kuitenkin eteenpäin antamatta Dannin lässähtää pitkäksi, ollaan saatu tosi kivoja pätkiä. 





Me muka tehtiin jotain töitäkin... Pyh, säheltämistä sekin oli!

...Mutta silti oon kyllä ansainnu palkkion!

Mutta kuten tiedetään, kaikki opitaan kantapään kautta; myös maltin säilyttäminen. Ei liikaa kerralla, eihän? No nyt kun kuitenkin on tullut raskaampi pätkä ratsastuksessa, joten hieroja on tilattu lihashuoltoa suorittamaan. Nyt mennäänkin hetki ilman satulaa, maastoillaan ja vähän jumpataan esteillä.

Sähköshokkeja

Niin tylsää että aivan haukotuttaa!

Mutta onhan tää ihan jees...

Nyt kun päästiin takaisin aiheeseen esteet, niin pakko kerrata vähän maanantain treenejä; pitkällä sivulla oli ensin puomi - laukka-askel - pysty - askel - okseri. Älyttömän kiva tehtävä, joka jäi muistiin Jari Sneckin valmennusta seuratessa. 

Aluksi tultiin puomin yli ravissa ja vasta pystyn jälkeen hevonen sai nostaa laukan. No Dannillehan tämä sopi mainiosti. Se ei ole sitä hevostyyppiä, jota pitäisi rauhoitella esteen nähdessään. Pystyn ja okserin väli pidettiin tarkoituksella melko lyhyenä, sillä Danni tapaa hypätä kaukaa. Näin se joutui hyppäämään lähempää estettä ja hypyn kaari sekä selän käyttö parani. Laakahypyt ovat olleet aina meidän tavaramerkki!

Suomen kevät! Yhtenä päivänä hypit, seuraavana katselet lumikinoksia ;)
 

Ponin kanssa on vaan niin ihana harrastaa! Esteitä, jotain kouluvääntöä muistuttavaa sekä maastoilua ilman satulaa... Mitä tahansa! Tälläisen idänihmeen minä ostin Virosta, pelkän videon perusteella, kolmivuotiaana sekä ilman ellin tarkastusta ;) Teinpä suuren mokan!