Pysy siinä, pidä kiinni, seuraathan vielä nämäkin askeleet? (ESTEVIDEOITA)

Kaksi vuotta. En osaa sanoa onko ne olleet pitkiä vai lyhyitä vuosia. 

Mutta pikku ponipallero on ollut Suomen maalla nyt 730 päivää.

Epäselvää on, osaako se vieläkään suomenkieltä... Rippunee päivästä! 

Kaksi vuotta se onkin vaatinut, että nappulat alkavat löytyä. Kuten kuvasta näkyy, alkaa neiti rentoutua ja tukeutua kuolaimelle. Ja kaksi vuotta meni siihen, että aloin edes kunnolla ratsastamaan ja vaatimaan. Voimaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi pitkiä matkoja kantaa itseään, mutta hyvällä alulla mennään. Odotan jo miltä näytämme loppukesästä ;)

Anteeksi huonoa kuvanlaatua, ne on napsittu videolta!

Huomasimme, että sunnuntaina on lähikunnassa I-tason kisat. Tarkoituksena olisi ilmottautua luokkaan kaksi, joka on 50-60cm. Arvosteluna olisi A0.0, joten meidän hitaasta laukasta ei olisi haittaa. Ainut miinuspuoli on, että kisoissa on erikoisesteitä sekä värikkäitä johteita. Tästä syystä päätin rakentaa kentälle hieman pällisteltävää. Esteet pysyivät pieninä, mutta jokaisesta löytyi jotain erikoista.

Tässä on ristikko saanut koristeekseen huomioliivin sekä kartiot. Takaa löytyy laine, joka ei itsessään ole meille ollut ongelma. Yllätykseni ei näistä kumpikaan hetkauttanut neitiä, joten hyvä niin. 

Tästä löytyy taas portti pelkkien tynnyreiden päältä. Hieman laitettu vielä kartioita koristamaan. Taaempana, kolmen laukka-askeleen päässä on kaksi puolikasta tynnyriä kallellaan.

Dannilta otettiin kengät pois ja pari päivää mennään kengättä. Heti selkään noustessani huomasin neidin olevan todella aktiivinen ja eteenpäin. Tallinomistajakin ihmetteli, että kylläpä tänään on varmasti kiva hypätä kun noin liikkuu. Ja olihan se! Aloitimme varsinaisesti treenit kolmella laukkapuomilla. Olin laittanut välit meidän näköjään-entisille-väleille ja niitä joutuikin pidentämään melkoisesti parin yrityskerran jälkeen. Ihan huippua kyllä! Meidän laukka on ollut liian lyhyttä normaaleille väleille, mutta nykyään ne eivät tuota enää ongelmaa. 

Varsinaiset estetehtävät tulimme aluksi ympyrällä. Ensin tynnyrin yli kumpaankin suuntaan ja sitten porttia. Portti olikin meidän tämän päivän suurin mörkö. Koska sen sivuilla ei ole tolppia, on hevosen helpompi ajatella että menempä sivusta. Sain tehdä aika paljon töitä ulkopohkeella oikeassa kierroksessa, ennen kuin hypättiin este ilman venkoiluja. 

Sarja, joka oli innarivälillä, ei tuottanut neidille minkäänlaista ongelmaa. Olin varautunut huomioliivin aiheuttamaan paniikkin, mutta aivan turhaan! 

Tämän jälkeen tulimme koko homman ratana. Ensimmäinen kierros päätyi viimmeisellä esteellä, portilla(!!!!), mahalaskuun. Pääasia että hevonen hyppäsi esteen ja minä maastouduin vasta sen jälkeen. No ei muutakuin uutta yritystä ja selkään. Seuraava kierros menikin hyvin, laukka vaihtui oikeaan ja hommat oli hyvä jättää siihen! Aivan loistava päivä tosiaan, jopa hiekkasuuna ;)

Suitsiviidakko ja my dayn tapaista!

En tiedä mikä kirjoitusinnostus on nyt iskenyt. Mahtaako hyvin rullaavalla ratsastuksella olla osaa asiaan? Tai sitten se on vain tuo auringosta saavan energian ansiota!

Olin sopinut tekeväni aamutallin. Reippaana heitin jo eilen illalla hevosille heinät valmiiksi tarhoihin, että aamulla ei tarvitsisi kuin päästää hepat pihalle. Tämä mahdollisti myös vähän pidemmät yöunet, mutta puoli kymmen aikoihin olin jo tallilla.

Itselläni on aina menossa mukana polar loop ranneke, ja tänään muistin asentaa myös sykevyön. Eihän tuossa aamutallissa paljon sykkeet nousseet, joten yhtä hyvin sen olisi voinut unohtaa. Aamupalaksi lähti mukaan vaan mandariini ja meikälläkin sopivasti tukka pystyssä ;)!

Hevosten päästyä pihalle siivosin Dannin karsinan. Meillähän on täyshoito, mutta itselleni on tärkeää tehdä itsenäisesti hevosen arkirutiineihin kuuluvia hommia. Samalla saa seurattua lannan laatua, veden juontia sekä onko hevonen steppaillut karsinassa. Koska päätin antaa neitokaiselle vapaan (tällä kertaa aidosti ansaitun), päätin rasvata hieman varusteita. Harmittaa, että meidän ratsastusvyö (jota käytän vain juoksutusvyönä) on hieman kupruuntunut. Se on edelleen joustava ja pehmeä, mutta pinta ei ole kauneinta katsottavaa.

Käsittelyyn pääsi myös meidän kaikki suitset. Naurettavaa, miten pari kuukautta sitten päätin harvenaa meidän suitsikokoelmaa. Myyntiin lähti kaikki muut paitsi jokapäiväisessä käytössä olleet sekä sidepullit. Kun meille sitten tuli musta koulusatula, tarvitsin yhdet mustat suitset. Nyt meillä on kolmet. Yhteensä naulasta löytyy viidet(!!) erilaiset suitset ja jokaisessa omat kuolaimet. 

Ensimmäisenä meidän sidepullit. Hööksistä ostetut, toimiviksi havaitut. Näitä käytetään lähinnä maastoiluun sekä lenkkeilyyn kun minä juoksen vieressä. Myös käyntiköpöttelyt näillä on hyvä tehdä ja hevosen suu saa levätä. Toki nämä ovat olleet päässä vauhdikkaammasakin maastossa ja yleensä jarrut ovat toimineet. Nenään kohdistuvaa painetta saa säädeltyä pehmusteiden avulla. Meiltä löytyy horse comfortin lampaankarvapehmuste. Laadultaan nahka on vähän niin ja näin. Toki sehän voisi olla aivan hyvää, mutta itse en ole näitä varmaan tarpeeksi muistanut rasvata, sillä sisäpinta on karheaa. Saattaa johtua myös siitä, että nahka on vasikan raakanahkaa ja tästä syystä vähemmän käsiteltyä. Suitset ovat joutuneet myös melko huonoihin sääoloihin välillä, joten sekin varmasti vaikuttaa.

Seuraavana onkin meidän yhdet uusista suitsista ja päässä roikkuu kuparirolleri. Nämä suitset ovat päätyneet nyt hurjempiin maastotarkoituksiin, sillä hevonen ei pääse puremaan kiinni tähän kuolaimeen vaikka menohaluja olisikin. 

Harmikseni näissä on niskalenkki tuollainen yksinkertainen ilman mitään pehmustetta. Olen aina haaveillut anatomisesti muotoillusta niskahihnasta, mutta nämä ovat siitä kaukana. Otsapanta on vaaleanpunaisilla timanteilla varustettu. Muuten suitset ovatkin perussettiä, mutta nahka notkeaa.

Nämä suitset saimme lahjoituksena tallikaverilta. Kiitos hänelle näistä! Kuolaimina on kolmipala litteällä ja kuparisella(?) keskiosalla. Nämä kuolaimet olivat meillä ennen jokapäiväisessä käytössä, mutta nyt on ollut taukoa. Näissä suitsissa niskaosa on samanlainen kuin edellisissä, mutta nahka on näissäkin aivan loistavaa.

Tässä meidän uusin hankinta, hööksin Bedford suitset! Näistä jäi eilen turpahihna tallin käytävälle, sillä se oli lisäreiän tarpeessa. Nyt on siihen kengitysnaulalla tehty reikä ja minulla jomottama peukalo. Menin sitten idioottina lyömään vasaralla peukaloon! 

Näissä niskaosa on jo miellyttävämpi ja vuorattu. Me like! Kaukaa katsottuna suitset ovat tavalliset, mutta lähempää huomaa köynnösmäisen koristelun. Simppeliä ja rauhallista. Kaunista ilman blingejä tai muuta sälää. Mukana menossa roikkuu baucherit, jotka ovat olleet meillä nyt käytössä pari päivää. Liekö Dannin tasaisuus johtunut kuolainten vaihdosta? Hevoselle on mielestäni tärkeää vaihtaa tietyin väliajoin kuolainta, että kielelle tuleva paine vaihtaisi paikkaa. Baucher tuntuu myös tasaavan oman käden liikettä sekä pidän enemmän muutenkin kiinteistä kuolainrenkaista.

Viimmeisimpänä meidän arkisuitset. Tummanruskeat hööksistä ostetut suitset. Bling otsapanta on lisätty myöhemmin ja näköjään se on menettänyt jo yhde timantin. Alkuperiäisessä otsapannassa sekä turpahihnassa on krokotiilinnahka jäljitelmää. Ei minun mieleeni, mutta onneksi se on heikosti havaittavissa. 

Kuolaimina on horsepowerin kolmipala, jossa keskellä on sylinteri. Nämä kuolaimet ovatkin hieman suoran kuolaimen ja kolmipalan yhdistelmä. Se joustaa, mutta pitää tuon hieman kaarevan muotonsa. Sisäpinnalla on myös kupariraitoja lisäämään syljeneritystä. 

Näissä suitsissa meillä on ohjina gribbikumiohjat takaamaan hyvän pidon esteillä. Huonoja puolia siinä on se, ettei samanpituisista ohjista voi olla täysin varma, sillä ei ole pykäliä asiaa varmistamaan. Mutta muuten oikein toimivat.

Niin että kun yrittää myydä vanhoja pois, väijyy kulman takana jo uudet varusteet. Turha edes yrittää karsia varusteita ;)

Less is more

Ei hemmetti! Joko te kyllästytte lukemaan mun ylistyspostauksia? Puolustuksena täytyy sanoa, että mulla on vaan hemmetin hieno hevonen! Se on vaan niin huippu... Siis mun tarpeisiin. Jollekkin se saattaisi olla vaan lihakseton raakile ;).

Tänään päätin jatkaa satulatta menoa. Poni toimi eilen niin hienosti, että siitä oli hyvä jatkaa. Mutta voihan perse, kun pakarat on kipeet! Kyllä takalistossa tuntui ikävältä, kun selkään kiipesi! Onneksi lihakset lämpenivät nopeasti.

Meille oli tullut postissa uudet suitset, hööksin Bedford aachensuitset. Kokona oli cob ja huonoksi onneksemme turpahihna oli liian kapea. Onneksi oli sen verran onnea matkassa, että saan tehtyä lisäreiän myöhemmin. Koska suitset olivat kuitenkin jo päässä, päätin jättää liian pienen turpahihnan käytävälle. Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei Danni vaadi turvan köyttämistä erilaisilla hihnoilla. Meksikolaisten käytöstä on luovuttu eivätkä yhdetkään meidän suitset sisällä alaturpahihnaa. Jos käteni käy kovaksi, on tärkeää että hevonen pystyy siitä ilmoittamaan. Yleensä tilanteet, jossa pyydän hidastamaan tai kokonaan pysähtymään, saa neidin hermostumaan suusta. Etenkin peruuttaessa. 

Lämmittelin neidin joka askeleella. Laukassa jouduin hieman hermostumaan, sillä neitokaista ei huvittanut. Protestina sain pukin... Mutta hei, pysyinpä kyydissä!! Kun hevonen ryhdistäytyi, tuntui että sain jatkaa mihin eilen jäin. Koska eilinen painottui enemmän laukkaan, päätin työstää neitiä ravissa. Asiaan taisi vaikuttaa myös se, että tallikaveri ratsasti hienosti vieressä enkä kehdannut vaan rallitella pitkin kenttää. 

Päätin jäädä pääty-ympyrälle. Hain hyvää asetusta ensin käynnissä. Kun Neiti vastasi rentoutuen apuihin, nostin ravin. Pyrin pitämään kädet tasaisesti tuntumalla. Käytössä oli sellaiset ohjat, joila sain varmistettua ohjien samanpituisuuden. Jo heti alkuun hevonen oli tosi kevyt edestä ja hyvin säädeltävissä pohkeilla. Sain siis kädet pitää paikallaan ja ulkopohkeella kääntää kohti sisäpohjetta. Pienillä pohjeavuilla sain suuren vasteen. Se tunne oli mahtava! Tuo hevonen ei vain ole aikasemmin toiminut noin hyvin! Oikea kierros, jossa tasapaino on huonompi, sujui hyvin. Lavat pysyivät paikoillaan eikä ennen esiintynyttä kaatumista sisälle esiintynyt. Hevonen taipui rehellisesti rungostaan.

Vasen kierros tarjosi bonuksen; hevonen rentoutui niin, että laskeutui alas kuolaimelle. Ei siis painanut kuolaimelle, vaan tuli kevyesti sitä vasten. Aina kun neiti laski päänsä, lopetin vaikuttamisen hetkeksi. Enimillään vajaan kierroksen jaksoi poni keskittyä, mutta nyt otettiin uusi askel. Lopetin hommat heti, kun ymmärsin mitä neiti minulle tarjosi. Hyvään fiilikseen tulisi aina lopettaa!

En oikein ymmärrä, miksi en ole aikasemmin keskittynyt omaan ratsastukseeni näin paljon. Koko homma vaikuttaa kuitenkin niin voimakkaasti hevosen terveyteen ja lihaskuntoon. Aina vaan on jotenkin selitellyt itselleen, että me ollaan tälläisiä puskaratsukoita. Sääli.

Meillä on vielä paljon opittävää ja koettavaa, mutta pienin askelin kohta parempaa tulevaisuutta. 

Mamma on taas niin syvällinen, että yök!

Keep calm and feel the flow

Nyt tekisi mieli hehkuttaa omaa ponipalleroa maasta taivaisiin! Mutta älkää huoliko, tiedän tämän tunteen olevan vain väliaikaista ;). Mutta siis voihan mahtavuus, kuinka hyvin meillä tänään synkkasi!

Mutta säästetään tämän päivän hehkutusta hetkeksi ja edetään aikajärjestyksessä. Niinkin kauas mennään taaksepäin, kuin eiliseen. Nimittäin tämä tunnollinen laiska hevosenomistaja meinasi antaa poninsa viettää ansaittua... Kröhöm... vapaapäivää. Mutta koska puhelimen ruudulle ilmestyi tallikaverilta viesti ratsastusseuran toivossa, olihan se raahauduttava tallille päin!

Tallilla odottikin kaksi pikkuestettä; ristikko pitkällä sivulla ja pieni pysty toisella. Kun meidän kisahevoset olivat saaneet ratsastusvarusteet päälle ja ratsukot lämmitelleet, aloitimme treenit puomitehtävällä. Laukkaympyrällä tulimme yhtä puomia ja yrityksenä saada hevosta kääntymään paremmin pelkillä pohkeilla. Kun homma alkoi olemaan edes vähän hanskassa, aloimme lähestymään esteitä ensin yksittäin ja lopuksi pienenä ratana.

"Tiesiks mamma, että tällänen jatkuva selfieiden
räpsiminen kertoo itserakkaasta luonteesta?!?
Niin noloo!

Mikäköhän siinä on, että meille heikomassa laukassa, eli oikeassa, lähestymiset menevät täysin nappiin? Askeleet vaan tulevat luonnostaan oikeille kohdilleen. Mutta kun vahvemalla laukalla lähestytään, tulee ylityksistä mitä ihmeellisempiä. Saimme yleisöltä aika makeita nauruja. "Miten se nyt tolleen taas?". Vastaus oli joko liian lähelle tai liian kauas. Voisiko ongelma olla se, että luotan liikaa parempaan kierrokseen, jolloin en keskity tarpeeksi laukan säätelyyn? Ja nyt kun laukasta alettiin puhua, on pakko hehkuttaa kuitenkin kehittynyttä laukkaa. Se on saanut voimaa sekä nostot olevat terävöityneet. Hevonen ei enää "kaadu" vaan nimenomaan nostaa laukan! 

Mutta tähän päivään... Täydelliseen päivään. Se tunne, kun hevonen toimii paremmin satulatta ja oma tasapaino kestää työskentelyn joka askellajissa! Olin päättänyt jo eilen, että tänään jää satula telineeseen. Ihan rento porskuttelu eteenpäin, sillä ilman satulaa en ole pystynyt paljoa vaatimaan. Enemmän keskittyminen on kiinnittynyt selässä pysymiseen, varsinkin laukassa. Mutta tänään oli meno erilaista. Jo alkuraveissa pyysin eteenpäin vievää tempoa ja pikkuhiljaa terävämpiä kulmia sekä parempaa asetusta pääty-ympyröillä. Tarkoituksena oli saada lavat kunnolla mukaan ja alkukomennuksen jälkeen hevonen alkoikin toimia. 

Uskokaa pois, kyllä mun poni hymyilee,
varsinkin kun korvia kääntää tällee
nätisti hörölle ;)

Huutelin aina tehtävää vaihtaessani että kun en äsken tippunut, niin nyt tipun varmasti. Mutta toisin kävi ja rohkaistuin pyytämään aina vain enemmän. Hyvää nostoa, kunnon kulmia, parempia ympyröitä. Tuntuu uskomattomalta, että pystyin näin tekemään. Siis aivan oikeasti, kun miettii miten olen joutunut joskus kauhukahvaan takertumaan laukassa jo satulalla ratsastaessa. Oikea laukka, joka on meille jo normaalistikkin haasteellinen, alkoi toimia älyttömän hyvin ja omasta mielestä ponikaan ei mennyt totutun pitkänä, vaan tuli ryhdikkäämmäksi. Peräänannosta on kuitenkin turha puhua, ei sillä ole voimia siihen enkä osaa edes sitä siltä vaatia. Jos joskus oikeasti opettelisi ratsastamaan?

Lopuksi annoin ponskin ravailla pitkin ohjin ja yritin tehdä ravi-käynti siirtymisiä pelkällä istunnalla ohjat kaulalla pomppien. Ei nyt mennyt aivan kuin strömsössä. Joko avut eivät olleet tarpeeksi selvät tai ponilla oli pitkät piuhat. Tai ehkä molempia ;)

Tässä oikeaoppinen ratsastusasento; ryhti, kyynärkulma, hevonen kulkee
ylämäkeen jne. Jep jep ;)

Tälläisistä fiiliksistä pitää nauttia täysin rinnoin. Tämän takia tähän lajiin tuhlaa aikaa, rahaa, hikeä ja kyyneliä. Paljon se ottaa, enemmän se antaa. Harvemmin sitä harrastaa näin tiiviisti rakkaan ystävän kanssa!

Idänihme

Ai aioks ostaa hevosen Virosta?!? 

Muka vaan videon perusteella?

Miksi sä 5-vuotiaan ostat?

Älä nyt tyhmä osta hevosta ilman ellin tarkistusta...



Jos me osallistuttaisiin mallikouluun,
kun poseeraus on kunnossa?

Haha! Kaikkee sitä kuuli ystäviltä, kun menin tuon tamman ostamaan. Ja huomatkaa, että kerroin hevosen olevan muka 5-vuotias. Oikeestihan hevonen oli vasta kolme! En uskaltanut vain kaverille asian todellista puolta sanoa ennenkuin tamma oli asustanut meillä jo hetken!

Nämä vanhat kommentit tuli mieleen, kun pari päivää sitten ratsastin tallinomistajan kanssa samaan aikaan kentällä. Olimme juuri lopettaneet estetreenit ja olin todella ylpeä mun pikkuisesta. Puhuttiin sitten Dannin kehityksestä, kuinka läskipallosta onkin tullut oiva harrastekaveri. Ja tästä läskipallosta edes jonkinmoinen ratsastaja. Illemmalla jatkoimme keskustelua ja nauroimme, kuinka tämä virolainen pelkäsi kaikkea yllättävää ja tästä kiitoksena heitti mut aina maistelemaan kentän pohjaa.

Niin, Danni on mulla tämän kuun lopussa ollut kaksi vuotta. 27.4 tarkalleen.  Mitä kaikkea me ollaankaan yhdessä koettu, niin hyvässä kuin pahassakin. Kulunut viikko on antanut mulle niin paljon. Kuinka mahtavaa oli mennä kaksi vapaapäivää viettäneellä tammalla ilman satulaa sateiselle maastoretkelle. Hevosen kastunut selkä liimasi onneksi ratsastajan tiukasti ponin selkään. Rintarinnan saatiin toisen ratsukon kanssa ravailla ja tasapainotella.

Mä tässä nyt vähän kökötän, jos toi yks tajuis tarjota jotain palkkiotakin..

 

Toki eihän se elämä täysin ruusuilla tanssimista ole. Kevään mittaan huomasin kuinka paljon minun selässä matkustaminen onkin vaikuttanut meidän yhteistyön sujuvuuteen. Kun pyydän esimerkiksi laukan, nostaa neitokainen sen sitten vaikka seuraavalla kierroksella. Aivan, ne siirtymiset. Niin yksinkertainen asia, vai onko sittenkään? Nyt ollaan sitten näihin keskitytty. Miten paljon hevonen onkaan muuttunut lyhyessä ajassa, kun olen uskaltanut (ja vaan viittinyt) vaatia. Homma on vaatinut sen, että kummatkin poistuisivat omilta mukavuusalueiltaan.

Lenkkeily on enemmän puskaratsukoiden mieleen ;)

 

Siirtymisien lisäksi huomio on kiinnittynyt askellajien sisäisiin siirtymisiin. Kuten myös kokoamisasteeseen. Enää ei laukata pitkänä sitä vauhtia kun ponia sattuu kiinnostaan. Eikä ratsastajakaan istu selässä vaan lihakset leväten. Kun olen istunnalla vaatinut rauhallisempaa laukkaa, mutta pohkeilla kuitenkin eteenpäin antamatta Dannin lässähtää pitkäksi, ollaan saatu tosi kivoja pätkiä. 





Me muka tehtiin jotain töitäkin... Pyh, säheltämistä sekin oli!

...Mutta silti oon kyllä ansainnu palkkion!

Mutta kuten tiedetään, kaikki opitaan kantapään kautta; myös maltin säilyttäminen. Ei liikaa kerralla, eihän? No nyt kun kuitenkin on tullut raskaampi pätkä ratsastuksessa, joten hieroja on tilattu lihashuoltoa suorittamaan. Nyt mennäänkin hetki ilman satulaa, maastoillaan ja vähän jumpataan esteillä.

Sähköshokkeja

Niin tylsää että aivan haukotuttaa!

Mutta onhan tää ihan jees...

Nyt kun päästiin takaisin aiheeseen esteet, niin pakko kerrata vähän maanantain treenejä; pitkällä sivulla oli ensin puomi - laukka-askel - pysty - askel - okseri. Älyttömän kiva tehtävä, joka jäi muistiin Jari Sneckin valmennusta seuratessa. 

Aluksi tultiin puomin yli ravissa ja vasta pystyn jälkeen hevonen sai nostaa laukan. No Dannillehan tämä sopi mainiosti. Se ei ole sitä hevostyyppiä, jota pitäisi rauhoitella esteen nähdessään. Pystyn ja okserin väli pidettiin tarkoituksella melko lyhyenä, sillä Danni tapaa hypätä kaukaa. Näin se joutui hyppäämään lähempää estettä ja hypyn kaari sekä selän käyttö parani. Laakahypyt ovat olleet aina meidän tavaramerkki!

Suomen kevät! Yhtenä päivänä hypit, seuraavana katselet lumikinoksia ;)
 

Ponin kanssa on vaan niin ihana harrastaa! Esteitä, jotain kouluvääntöä muistuttavaa sekä maastoilua ilman satulaa... Mitä tahansa! Tälläisen idänihmeen minä ostin Virosta, pelkän videon perusteella, kolmivuotiaana sekä ilman ellin tarkastusta ;) Teinpä suuren mokan! 

Sirkuksen taikaa...

...tai sitten ei!

Eilen eksyttiin ystävieni kanssa sirkustelttaan. Sirkus Florentino oli saapunut kaupunkiin viihdyttämään lapsia ja vähän isompiakin. Olin yllättynyt, miten pienellä porukalla saadaan aikaan vajaan kahden tunnin esitys.

Positiivisena kokemusena jäivät mieleen voimistelijat, jotka roikkuivat köysien, silkkikankaan sekä tangon varassa. Siinä riitti taitoa ja kehonhllintaa. Ei-niin-positiivisena kokemuksena jäikin sirkuksen "eläintenkouluttaja", joka esitteli papukaijojen älykkyytä, hevosten taitoja sekä koirien yhteistyötä.

Noh, en tiedä oliko jokaisella eläimellä eilen auktoriteettiongelma vai oliko kyse huonosti toteutetusta kouluttamisesta, sillä kouluttajan väkinäisen hymyn alta paljastui melkoinen hermostuneisuus. Papukaijat lentelivät kuka mihinkin, että joutui niitä jopa vähän jahtaamaan. Kakadu ei tajunnut jumppatelineestä mitään, saatika että sen olisi pitänyt sillä suorittaa tehtäviä. 

Iso koiralauma voi olla vaikea hallita, myönnän. Mutta eihän se koirien ohjelmanumero mennyt myöskään aivan nappiin. Luulisi, että esityksen sekavuudesta ei voi syyttää harjoituksen puutetta? Kun pelkistää esityksestä pois musiikin, hienon rekvisiitan, valot, yleisön ja kouluttajan hienot eleet, jää miettimään mitä ne koirat loppujenlopuksi tekivätkään? Istuivat, menivät makamaan, istuivat takatassuilla ja antoivat tassua. Kyllähän siinä vähän hypittiinkin. Luulisi tälläisten tehtävien olevan hallussa ja ne tapahtuvat kuin kellon lyönti, mutta... Niitä seuratessa tuli mieleen Danni; mä nyt kuljen vähän missä lystää ja teen pyydetyt tehtävät kun sattuu huvittamaan. 

Mutta suurin pettymys tuli toista hevosta seuratessa. Totaalinen turn off! Tirehtööri kuulutti lavalle hienon ja korkeastikoulutetun hevosen tämä samainen kouluttaja selässään. Siinä sitten esiteltiin hieman ravia. Pian vaikeustaso nousi, sillä vuorossa oli passage. Suu auki ja korvat niskassa hevonen suoritti tätä vajaan kolmasosan ringistä. Hetken kouluttaja yritti säheltää jotain ja jatkoi onneksi normaalissa ravissa. Pian nousikin hevosen etukintut espanjalaisen käynnin mukaan. Kumpa ne jalat olisivatkin olleet ainut nouseva asia, mutta samaan tahtiin nousivat ratsastajan kädet. Aivan älyttömän suurieleisesti yritti tämä koutsi ylläpitää käyntiä ja hänen jalkansa kaivoivat vuorotellen hvosen kainaloissa. Todellista sirkuksen taikaa!

Ihmisten taputtaessa tuli kyllä niin surkea fiilis hevosta kohtaan. Myöhemmin kerroin tästä kaverilleni, joista toinen tokaisi hevosen varmasti tottuneen tähän. Mutta sehän siinä onkin niin perseestä. Päivästä toiseen tämä mahtava kouluttaja esittelee "korkeastikoulutettua" eläintä suusta repien ja raipalla napautellen. 

Onhan se aivan loogista, että näin erilaisia eläimiä kouluttava ei voi olla pro jokaisessa. Se, että joku koira nyt ei halua kuunnella ohjaajaa on kuitenkin eri tasolla kuin hevonen, joka ei ymmärrä saamiaan apujaan ja tästä syystä joutuu sietämään kovakouraisuutta. Rentoutunut ja motivaatiota puhkunutta hevosta ei sillä lavalla nähty.

Mutta olihan sielä onneksi toinenkin hevonen esittelemässä vähän erilaisia taitojaan. Kaunis irlannin cob oli päässyt esiintymään ilman ratsastajaa. Tämä olikin ihanasti tehtävistään ajan tasalla sekä ymmärsi avut. Mutta kyllähän tätäkin esityksestä peilautui kömpelyys, sillä ohjemassa mukana olleen koiran olisi pitänyt hypätä tämän ic:n selkään. No niinhän siinä kävi, ettei ponnisus riittänyt ja koira valui pitkin hevosen kylkiä takaisin maanpinnalle. Kouluttajakin voisi hieman laskeutua sieltä pilvien päältä miettimään, miksi ne kaikki eläimet kärsii tästä auktoriteettiongelmasta ;)