Ei ole hevosta suuhun katsominen (+video)

Aa oon aivan tohkeissani! Meillä on nyt etujaloissa talvipopot, siis kengät! Mä oon pelänny ja odottanut tätä päivää todella paljon! Mitä jos se vetää voltin kengittäessä, jos se ei vaan suostu siihen? Kesä ollaan tallattu kengättömästi ja vuoltu silloin tällöin. Vuolu oli ensimmäisellä kerralla raskasta puuhaa, mutta kerta kerralta helpottui. Kuitenkin aina välillä neiti on veivannut itseään niin taakse, että jalka on vaan vapautettava. Se voi olla aika vaarallista kengittäessä, jos naulaa ei saada kunnolla kiinni ennen kakaran veiviä. Nyt alettiin kengitys ihan niin, että nenän eteen heiniä kottareihin ja mitä tapahtui? Se seisoi tosi hienosti paikoillaan mussuttaen! Olen kyllä nääääääin ylpeä! Kyllähän kengityksen aikana riimu valahti päältä pois ja sitä piti vaihtaakkin välillä, mutta popt ovat nyt jalassa!

Totuttelimme uusiin kenkiin maastakäsin työskentelyllä. Ensiksi juoksutin hetken, mutta koska takaa puuttuu vielä (hokki)kengät, en uskaltanut liukahkolla pohjalla liikaa pyytää eteen. Muistin sitten joskus näkemäni videon, jossa hevosta pyydetään seisomaan paikallaan, sen taakse kävellään ja laitetaan liina pepun päältä toiselle puolelle. Sitten vähän painetta -> hevonen kääntyy ja tulee luokse. Innostuin tätä sitten kokeilemaan (enkä todellakaan tiedä, teinko sen oikein), mutta Dannin kanssa se toimi hyvin! Aluksi painetta sai antaa enemmän, mutta lopuksi pieni ranteen liike sai aikaan toivotun tuloksen. Alla video liikkeestä (tosin alku ei päässyt videoon mukaan).

Sitten yllätyksekseni (ja puolivahingossa) Danni "liimautui" minuun antaen kuitenkin oman tilani säilyä! Joskus meillä on ongelmana tuo oman tilan raja. Yleensä neiti haluaisi kovasti hinkata ja sitä saisi kieltää ihan reippaasti. Nyt kuitenkin Danni väistyi tieltäni, mutta seurasi tarkkaavaisesti suunnan vaihtoa. Alla video, mikä hahmottaa varmasti paremmin:

Mitä tuohon hevosen suuhun kurkkaamisen tulee; tein kyllä niin kamalan virhearvioinnin, että hävettää tajuttomasti. Käyttäydyin kuin tampio, joka ei ole hevosta ennen nähnyt. Kaverini epäili hevosellaan olevan piikkejä hampaissa... No mitä minä tein? Menin työntämään sormeni hevosen suuhun ja kulmahampaiden jyystettäväksi... Ja kyllä sattui!!!

Haava lauantaina puolituntia tapahtuneesta

Haava sunnuntai illalla, kun pääsin kotiin 

Haava nyt. Ei ole pahannäköinen, eikä onneksi edes kipeä!

Tälläiset hetken muistuttavat siitä, että ensin pitäisi miettiä ja sitten tehdä. Yleensä nämä asiat päässäni vaihtavat paikkaa. Mutta tekevälle sattuu. Ainakin on jotain, mitä muistella vanhempana :)