Tällä viikolla on taas sattunut ja tapahtunut! Myös hevosettomassa elämässä. Dannin kanssa olemme ottaneet askeleen eteenpäin kohti maastoilua, siskoni kävi ensimmäistä kertaa neidin selässä, eilen olimme puomi/innari tunnilla ja sain taas lisää syitä vaipua itsesääliin sekä olen ollut leikkaussalissa instrumenttihoitaja muutaman kerran!
Ystäväni Taru tuli siskonsa kanssa moikkaamaan meitä tallille ja lähdettiin yhdessä lenkille, minä selässä narun päässä. Aluksi oli olo kuin aloittelijalla, mutta matkan varrella tuli muutama hetki, jolloin olin iloinen narun päässä roikkuvasta Tarusta! Lähes koko retki meni hienosti, mutta lehtipuhallin ja tien vieressä laiduntavat vieraat hevoset aiheutti päänvaivaa Dannin suurissa aivoissa. Koska puhallinhan olisi voinut imeä pienen ponin sisuksiinsa, muiden hevosten kanssa olisi ollut vain kiva temmeltää. Siitä saan olla iloinen, ettei autot (edes isot rekat) näytä tammaa hetkauttavan.
Mitä tuohon itsesääliin tulee, niin epätoivo itseeni alkaa iskeä yhä useammin! Naurettavaa, lapsellista marinaa, mutta en voi asialle yhtään mitään!! Ärsyttää, etten voi tarjota Dannille niin hyvää koulutusta, kun sen taidoillaan pystyisi suorittamaan. Musta alkaa tuntua, etten kehity enään (varsinkaan esteillä), vaan toistan samat typerät virheet kerrasta toiseen... miksi? Virheistä oppii - mutta mitä jos ei? Mun pitäisi näääääääääin paljon parantaa perusratsastusta sekä luottaa poniin paljon enemmän, mutta ei.... Ratsastuksesta on tullut suorittamista, pelkkää tavoitteiden saavuttamista. Tästä syystä haluan nyt ja heti tammasta maastovarman, koska se tasapainottaisi meidän kummankin menoa ja hermoja. Kun puskaratsastaja ei ole lähes puoleen vuoteen maastoillut kunnolla, niin ihmekkään kun epätoivo iskee... ja kovaa!
 |
| Maastoilua parhaillaan; et tiedä minne olet menossa, etkä ainakaan mstä olet tulossa! |
Mutta se itsesäälistä, koska se ei ainakaan parane vain rypemällä! Olen siis viimmeisessä työharjoittelussa Vaasan keskussairaalan päiväkirurgisella osastolla ja olen päässyt mukaan leikkauksiin ja oppinut hieman toimimaan instrumenttihoitajana. Vaativaa hommaa, etten sanoisi! Jotenkin ei osaa tajuta, että hei! Tätä hommaa voisin tehdä ihan aikuisten oikeasti. Saas nähdä mihin elämä vie mennessään. Nyt olen kuitenkin pari päivää sairaslomalla, kiitos ihanan, joka syksyisen flunssan! Mutta onpahan aikaa päivittää tätäkin ;)
 |
| Tätä tammaa on älyttömän ikävä <3 |
27.10. meillä on harjoitusestekisat ja itse ilmottauduin taas puomiluokkaan. Meillä on niiiiiin paljon treenattavaa vielä esteillä, etten voisi millään kuvitella osallistuvani edes 50cm luokkaan. 40cm voisi mennä, mutta parempi pelata varman päälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!