Tämän viikon tiistaina meidän SuperKoutsi hypytti meitä taas. Yhteensä kaksi estettä; puomi - pysty sekä puomi - laukka-askel - pysty - puomi. Ensimmäinen oli suhteellisen hellpo, mutta jälkimmäistä emme saaneet vain sovitettua askeliimme... Kinkkinen tehtävä. Puomi - pysty oli paljon helpompi lähestyä ja lopuksi este nousiki taas ennätyskorkeuksiin! Meidän yksi valmentaja tapa sanoa, ett' lehmäkin hyppää metrin, mutta millä tyylillä. Silti olen supertyytyväinen omaan lehmääni, joka hyppäsi 60cm puhtaasti ja tyylikkäästi! Vielä kun saisi rutiinia, niin olisin iloinen.
Jotenkin tämän blogin kirjottaminen on ärsyttävää; mulla on paljon ideoita mistä kertoa, mutta kun pääsen koneen ääreen... unohdan ne kaikki!! Toisaalta tämä antaa myös paljon. Joskus on vaikea hahmottaa kehitystä. Paljon pieniä muutoksia tapahtuu, joita ei edes huomaa. Tänään luin vanhoja postauksiani ja tajusin kuinka paljon me kummatkin olemme kehittyneet! Sen vuoksi minä kirjoitan, tämä on kuin tallipäiväkirja (jota olin liian laiska kirjoittamaan).
Eilinen päivä oli vähintäänkin mielenkiintoinen! Lähdimme hakemaan parille tytölle tilastohevosta ylläpitoon läheltä Ypäjää. Meno matka oli hilpeää ja aika kului joutuisasti. Emme eksyneet kertaakaan ja kahden aikoihin pääsimme kohteeseen. Kun tytöt päättivät ottaa ponin matkaansa, alkoi monen tunnin ajomatka takaisin. Tankkasimme puolessa välissä ja tiesimme luulimme dieselin riittävän kotiin asti... No eihän se riittänyt; 60km Vaasaan ja bensavalo syttyi... Siitä 200m ja auto sammui! Ei mikään paras tunne klo 23.00 vesisaateessa, poni kyydissä. Onneksi oli rauhallisesti reissaava kaveri! Viereisessä (ja ainoassa) talossa näkyi valot ja ei muuta kun oven taakse koputtelemaan. Mahtoi olla yllätys talon asukeille meidän kyläily. Onneksi he auttoivat meidät asemalle hakemaan menovettä autoon. Mutta eihän se auto kuitenkaan käynnistynyt noin vain, kun dieseli oli...... Silloin meinasi epätoivo iskeä! Puolen tunnin ja erilaisten käänteiden kautta autosi starttasi kuin taikaiskusta! Silloin oli iloisempi kuin hetkeen! Loppu matka sujui onneksi ilman kommeluksia ja poni pääsi uuteen kotiinsa.
Tänään teimme puomitreeniä Iran kanssa ja itselle jäi todella hyvä fiilis! Enemmän puomeja siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!