Kuvapommi syksyn karkeloista!

Mikä mahtaa olla syksyn odotetuin juttu (näin heppaihmisen mielestä)? No tietenkin sänkipelto! Hevosista lähtee räjähtävää energiaa ja jarrut jätetään talliin. Vedet valuu silmistä, mutta pakko vain nauraa.

Meillä on aivan tallin tuntumassa tarpeeksi pitkä kiihdytysrata. Varsinkin tallille päin vauhtia tuntuu riittävän, mistäköhän johtuu? Ei ainakaan sielä odottavista heinistä ;) Nähtiinpähän sitä ensimmäiset ilopukitkin, tosin onneksi olin vain sivussa seuraajana! Onneksi kukaan ei tietääkseni ole päässyt vielä tuntemaan sänkipellon "suloista" syleilyä. Mutta turha tästä sen paremmin on tehdä analyysia. Kaikki teitävät, että pellolla mennään lujaa!

Jarrut katosi, mutta hauskaa oli!

Oon ollut huolissani jo aika kauan Dannin lihoamisesta - tai siitä ettei se
lihoa! Mutta pari viikkoa on tehnyt ihmeitä ja maha on pyöristynyt.
Ensin kyytiä saivat satuloissa olleet romaanit ja
nyt on edessä satulan kaarien vaihdot... onneksi on winteckit!

Tallin esittelyä ja laukkavideota

Oikein itseäkin ihmetyttää, kuinka postaustahti on muuttunut parista kuukaudesta vaan yhteen päivään. Mutta nyt vain tuntuu olevan niin paljon kerrottavaa!

Ajattelin hieman kertoa tallistamme. Löytäessäni tallin kotisivut tajusin, että sieltä löytyykin kattavasti tietoa asiasta kiinostuneille. Asumme siis Pohjanlaukka oy:n tallilla. Kotisivuille pääset tästä CLICK!

Kuitenkin jos surffailu tuola sivustolla ei innosta, 

niin voisin laittaa pari kuvaa joita nappailin yksi päivä:

Tallille mahtuu 40 hevosta ja karsinat on jaettu kahdelle käytävälle.
Kuvassa meidän käytävä.

Kummankin käytävän ratsastajille on huoneet varustettuna omalla lukollisella kaapilla.

Pesupaikkoja on kaksi ja sivussa voi nähdä pala pakkopilttuuta. Danni ei oikein ole vielä sujut
pesupaikan kanssa. Ei, sitä ei innosta tämä homma.

Yhdessä karsinassa säilytämme Ainon kanssa heinäpusseja,
heiniä ja muuta yhtä "tärkeää" ;)

Kurkistus rehuhuoneeseen, jossa jokaisella hepalla omat laatikot

Tänään suuntasimme maneesiin ratsastelemaan ja turha varmaan sanoa neidin olleen energinen. On kyllä niin hauska ja helpottava muutos, miten hevoselle onkin kasvanut tuota eteenpäin pyrkimysta. Menimme sitten helppo c-kouluohjelman läpi päähänpistosta. Aino antoi kommentteja ja oli hauska huomata että eihän tuo poni hassumpi ollut. Laukassa vaan tahtoi kaahtottaa. 

Tästä suivaantuneena päätin ratsastaa laukkaa paremmaksi. Lähdin kokoamaan hevosta ja kappas, sehän toimi! Pitkänä kirahvina jolkotellut muuttuikin keinuhevoseksi. Vitsit mikä tunne kun hevonen aktivoi takajalkoja! Paremmasta pätkästä ei ole videokuvaa, mutta lopuksi Ainon lopetettua saatiin pätkä videolle. Tässä olkaapa hyvä:

Paljonhan meillä (tai siis itselläni) on tekemistä, mutta mielestäni kivalla polulla ollaan :)

Ensimmäinen viikko check!

Oho, selvittiin ensimmäisestä viikosta ja vieläpä ilman sakkoja! Näköjään se sottapyttykin oppii keräämään jälkensä niin halutessaan. Aikaa tuhlautuu kuitenkin yllättävän paljon kun vain "käväisee" tallilla. Mistä lie johtuu? Itse tallihommiin kuluu kuitenkin vain se puolisen tuntia. 

No oikeastaan kun miettii, en ole vielä vain "käväissyt" sielä, sillä joka kerralla Danni on saanut liikettä niveliin. Ajattelinkin kirjoittaa meidän viikon ohjelman.

Maanantai sisälsi liikutusta maasta käsin. Koska neiti oli vaikeasti hallittava tallissa, laitoin sille suitset miten sattuu päähän ja kiirehdin ulos. Kentällä käveltiin vain ja vastailtiin Catin huhuiluihin. En edes yrittänyt viedä neitiä takaisin talliin, vaan riisuin suitset pois tarhassa. 

Tiistaina siskoni tuli kanssani tallille moikkaamaan Dannia. Hieman rauhoittumista oli havaittavissa tallissa sekä suojat sain jo laitettua jalkoihin. Juoksutin neidin nopeasti kentällä,mutta minä taisin juosta hevosta enemmän. 

Keskiviikkona nousin selkään, vaikka olin päättänyt maanantaina  jäädä ainakin viikoksi maan kamaralle. Lähdimme Johannan kanssa maastoon heti aamusta. Olin vähän huolissani, sillä reitiksi valikoitui meille varsin tutut maastot. Näissä maisemissa liikuimme paljon vanhalta tallilta ja mietin miten se vaikuttaisi hevoseen näin heti muuton jälkeen. Lenkillä lähenimme jatkuvasti vanhaa talliamme. Käännyimme takaisin nykytallille päin kilometri ennen vanhaa tallia. Mutta mitä tekee neitokaiseni, kun teimme U-käännöksen? Toisin kuin ajattelin, se kiihdytti tahtia ja puhkui energiaa. Kun otimme laukkapätkän, oli lähtö kuin pommi. Hevonen pomppi hetken paikoillaan innostuksesta ja ampaisi eteenpäin. Kyllä, sillä oli energiaa! En oikein ymmärrä, miten Danni hoksasi ettei mennä enää vanhaan kotiin. Jotenkin luulisi, että hevonen pyrkii paikkaan, jossa se vietti yli kaksi vuotta.

Vajaa vuosi meni, että pääsimme taas yhdessä maastoon <3

Torstaina tutustuimme maneesiin. Samaan aikaan yhdellä ratsukolla oli valmennus, joten pyrin sellaisiin tehtäviin ettemme olisi tiellä. Lämmittelyt pitkin uraa sekä pääty-ympyröitä. Danni on ollut aivan älyttömän vauhdikas eikä sitä ole pahemmin tarvinnut "potkia" eteenpäin. Vauhti kuitenkin syö paljon tasapainoa joka näkyy varsinkin kaarevilla urilla. Yritin tasapainottaa menoa hieman puolipidätteillä ja ne alkoivat menemään läpi hevosen purettua liiat energiat. Jotain hyvää eteenpäinpyrkimyksestä oli; me tehtiin ensimmäiset oikean laukan nostot käynnistä!! Jos tätä blogia on yhtään seurannut, tietää että meidän mörkö on oikea laukka. Se on heikompaa ja Danni nostaisi niin paljon mieluummin vasemman.

Kun kävimme pari kk(?) sitten ensimmäisellä koulutunnilla, oli työn alla saada Dannilla nostettua oikeaa laukkaa harjoitusravista. Seuraavan tunnin alussa opettaja kysyi, että joko nousee oikea käynnistä. Minä nauroin että ei todellakaan, mutta ravista nousee lähes aina. Mutta mitäs me ollaan neidin kanssa opittu; kyllä se nousee jo käynnistä. Ja ilman sitä puskemista mitä nostot aikasemmin oli. Hauska ajatella mitä vain kaksikin koulutuntia voikaan saada aikaan. Tuona päivänä tunsin kyllä ylpeyttä tammastani!

Niin väsynyt kaveri että aivan simmut menee kiinni

Mutta perjantaina sainkin niellä ylpeyteni itseäni kohtaan. Olimme päättäneet parin ratsukon kanssa ottaa hieman hyppyjä alle.  Pitkillä sivuilla oli yhdet riskitkot ja lävistäjällä okseri, jota lähestyttiin vasemmassa laukassa ja jatkettiin oikeaa.

Itse ristikot menivät hyvin. Danni imi hyvin alun jälkeen niille sekä jatkoi reippaasti ylitettyään ne. Vauhti kiihtyi etenkin maneesin ovea päin mentäessä ;). Mutta se okseri.... Se oli aivan minimaalinen, mutta jotenkin se sai oman itseluottamuksen aivan nollille. En patistanut Dannia kunnolla esteelle, jolloin se laski raviin ennen ponnistusta sekä esteen jälkeen pyrki vasemmalle, vaikka tarkoitus ja luonnollinen tie oli oikealle. Kerran pääsi jopa maistelemaan maneesin turve/kumirouhepohjaa. Muuten onnistunut laskeutuminen, mutta johonkin käsivarsi otti osumaa ja on nyt sininen. Jep jep, osaan toki ratsastaa... Danni yritti myös tehdä sitä, että laskee esteen jälkeen raviin ja tekee äkkikäännöksen "paikallaan". Tämä on suht uusi temppu, jota se tekee joskus minun menetettyä tasapainon. Saimme tulla muutamaan otteeseen okserin rämpien yli ja yhden onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme. Ja ettei Danni tottuisi että on vain yksi este, jatkoin aina okserin jälkeen ristikolle, jolle hypyt olivat teräviä ja ponnistuspaikat onnistuneita. Hyppelyistä jäi ristiriitainen olo; tempo ja lähestymiset ristikoille olivat loistavat, mutta okseri tuotti harmia. Kyse oli n. 40cm korkeudesta, mutta en vain saanut suoritettua tehtävää. Danni pyrki esteen jälkeen maneesin ovelle päin ja puski ulkopohjetta vasten. Myös oma tasapaino katosi kun emme päässeet hyvässä rytmissä esteelle. Summa summarum, ei se estekorkeus, vaan ratsastustaito ja tehtävät (tässä kohtaa lapsen tasoiset tehtävät). Lisää treeniä ja itseluottamusta kummallekin!

Neiti alkaa olemaan nätisti käytävällä

Lauantaina juoksutin Dannin maneesissa ilman apuohjia. Selkään laitoin w-healing loimen, sillä sen teho paranee liikkuessa. Kepeät oli neitokaisen jalat sekä sitä oli ilo katsella. Danni juoksi mielellään. Olimme maneesin perällä ympyrällä ja se ulko-ovi veti puoleensa edelleen. Saimme keskustella varsinkin laukassa, että ympyrää tässä tehdään, ei mitään ovaalin muotoista uraa. Luulen että ratsain saa ulkopohjetta ruveta ratsastamaan paremmin läpi. Juoksuttaessakin huomasi kuinka "poikittaminen" söi vauhtia kun ulkolapa puskee ulos kaulan ollessa kuitenkin kääntyneenä sisälle. Loppua kohden aloimme olla samalla linjalla siitä, että ympyrä on ihan hyvä.

Koska viikkoon oli mahtunut monipuolista tekemistä, vietti Danni sunnuntaina ansaittua vapaapäiväänsä. Samoin minä sain pitää tallivapaan päivän. Tälläiset vapaat ei itselle ole jatkossa enää itsestäänselvyys, kun karsinan siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen arkeeni. Mutta tähän asti olen nauttinut tallilla touhaamisesta :) Huomenna olisikin luvassa vähän dressagea... Ainakin kuvitelmissa :D

Mietteitä maneesitallin muottiin änkemisestä

Olen aika sotkuinen persoona. Unohtelen tavaroitani sinne sekä tänne. Seuraavana päivänä etsin niitä hiki hatussa. Kuka niitä on lainannut. Ja kappas, omilta jäljiltä ne löytyy. Miten tälläinen ihminen on löytänyt tiensä talliyhteisöön, jossa siivottomuudesta saa muistutuksia ja sakkoja? Kohtalon ivaa?

Naureskelimme Ainon kanssa (puoli)vitsillä, että montako sakkoa onnistumme keräämään ensimmäisen viikon aikana. Naurun takana oli kuitenkin kolkko epäilys. Niin Maiju, montako? No voin ilokseni ja huojentuneena ilmoittaa saldoni olevan nolla jo neljän päivän jälkeen! Olen innokkaana tarttunut harjan varteen ja suunnitellut sellaista selkään kiinnitettävää automaattiharjaa, joka puhdistaisi kaikki jälkeni perässäni. Mutta ennen sellaisen rakentamista nypin käsinkin silmään pistävät heinänkorret. Okei, ampuu ehkä hieman yli, mutta siellä on vain joka paikassa niin ihanan siistiä!

Toinen pelottava epäilys oli ratsastusvuorot. Miten ison tallin ratsukot onnistuvat jakamaan kentän ja maneesin? Millaiseen ruuhkaan joudumme päivittäin? Neljän päivän otos ei kerro paljon, mutta antaa suuntaa: kenttä on ammottanut tyhjyyttään ja tänään maneesissa oli yksi ratsukko minun lisäkseni. Kyseisellä naisella oli juuri yksityistunti alkamassa ja sen tajutessani pahoittelin änkemistäni maneesiin. Vastauksena tuli että ei mitään hätää, ole täällä vain. Jos jokainen varaisi maneesin/kentän täysin omaan käyttöön kotivalmentajien aikana, ei muut pääsisi ollenkaan ratsastamaan. Kiva huomata, ettei sormea nostettu osoittamaan ovea, vaan mahduimme hyvin kummatkin treenaamaan. En muutenkaan tiedä mihin kaikki ihmiset katoavat, sillä parkkipaikalla on oikein autolauma mutta tilaa ratsastukselle on kyllä. Ainakaan ei voi valittaa ;)

Ratsastus on tunnetusti varusteurheilua, joten millainen on tallimme etiketti vaatetuksen suhteen? Onko HV Polo riittävä, tuleeko jaloista löytyä eskadronin pintelit patjoineen? Voin ketoa olevani sen verran pihi, etten uhraa HV Polojani talliolosuhteisiin. Ne ovat niitä parempia vaatteita jopa arkipäivisin. Myöskään "eskaa" ei meiltä löydy. Omat housuni ovat HKM:n sekä hevosen varusteista löytyy winteckiä sekä Claridge Housea. Huopina meillä toki on estesatulassa HV Polo ja koulusatulassa Euro-Staria. Joten vähän pitää kuitenkin rehennellä!

Mites sitten hevosen ruokinta? Oman mielikuvani mukaan ison tallin ihmiset syöttävät hevosilleen monesta eri purkista. Mitallisen sitä ja toisen tätä. Myös heinät pussitetaan grammalleen. Muiden hevosten ruokavalioon en ole pahemmin tutustunut, mutta Danni saa tällä hetkellä päivässä yhteensä 2l kauraa, desin kivennäistä, 2 mitallista valkosipulia ja 4ml E-vitamiinia. Joten ei mitään erikoista puuroa noista aineksista vielä synny. Mutta sen verran tarkemmaksi olen tullut, että ostin kalavaa'an jolla mitata heinät. Edellisessä postauksessa kerroin hevosen saaneen vahingossa 20kg heinää päivässä, joten vaaka oli ihan tervetullut lisä meidän päiviin. Ennen ajattelin heinien punnitsemisen olevan turhaa ajanhukkaa, mutta se kestääkin vain muutaman sekunnin. Ne on ne ennakkoluulot...

Porukka on tallilla mukavaa sekä talliyhteisössä painotetaan hyvää tiedonkulkua. Erikoisjutuista tulee ilmoittaa ja muiden mielipiteet ottaa huomioon. Minä-asenteella ei pisteitä saa. Tärkeimpänä elementtinä viihtyvyydessä on kuitenkin ne tärkeimmät ihmiset. Ne, jotka jakavat sen talliarjen ja toimivat tarvittaessa apukäsinä. Ystävät ovat myös hevoselämän suola <3

Ihanat Julle, Johanna ja Danni! 

Tartuinpa taas talikkoon

Motivaation puutos? Mitä se on? Ei ole sellaista vieraillut täällä pariin päivään! Päin vastoin, kämmentä kihelmöi odotus päästä talikon varteen. Voi kun ihminen voi nauttia siivoamisesta, heinien pussittamisesta sekä tarhan vesiastian täytöstä (okei, tähän hommaan tarvitsee vain letkun vetämistä ja hanan aukaisua). Dannikin vaikuttaa tyytyväiseltä, ainakin niin kauan kuin kaveri Cati on vieressä.

Sisko kävi moikkaamassa perheen lellikkiä <3

Niin, koska Danni ja Cati jakavat vierekkäiset karsinat sekä tarhat, ovat ne kiintyneet toisiinsa yhä enemmän. Niiden huomaa turvautuvan toistensa seuraan ja erillään ollessaan alkaa huuto ja hermostuneisuus. Eilen hain Dannin ensimmäistä kertaa talliin ilman Catia ja sen käytös yllätti täysin. Hirnuntaa ja levotonta sivuttaisliikettä karsinassa. Jopa karsinan seinä sai osuman. Ihme että onnistuin edes suitset saamaan vikurin päähän. Kentälle päästyämme oli Cati vauhkona tarhassa huutaen Dannin perään. Danni puolestaan vastaili sille mutta jaksoi keskittyä kävelemään perässäni.  Tänään oli tilanne onneksi rauhallisempi. Nyt onnistui jo harjaus ja suojien laitto sekä karsinan seinätkn rauhassa. Vaikka tiesin neidin olevan täynnä energiaa, ei se juoksuttaessa tullut esiin. En tiedä kumpi meistä juoksi enemmän. Veikkaan että minä.

En usko Dannin vielä juovan automaattiastiasta, sillä se juo päivän aikana lähes koko astian

 

Nyt kun olemme saaneet itse päättää hevostemme heinämäärät, on ne menneet vähän hullutteluksi. Koska käytössämme ei ole ollut vaakaa, olemme vain tunkeneet pussit täyteen. Aluksi ajattelin Dannille heinämääräksi 3-2-2-3kg. Tänään kävin sitten hakemassa kalavaa'an ja totuus oli hieman eri: 5-5-5-5 eli 20kg päivässä :o! Ei ihme että kummallakin tammalla oli heinää yllin kyllin sisälle päästessään. Hups! En olekaan ennen nähnyt Dannin jättäneen heinät rauhaan tarhassa ;) 

Eilen taisi vielä heinää mahtua masuun, sillä sitä oli illalla noin "vähän" jäljellä :D

Maalaistallilta maneesitallille

Sitähän täälä tapahtui. Valmistautumista muuttoon. Ja vieläpä hyvin erilaiseseen talliympäristöön. Jo hetken on päässäni pyörinyt ajatus, että Dannin kanssa tarvittaisiin jotain muutosta. Kun vanhan tallin toiminta muuttui täysihoidosta kylmätalliksi, oli meidän aika avata uusi sivu elämässä. Kuin sattuman kaupalla oli läheinen maneesitalli vaihtanut omistajaa ja vapaita karsinapaikkoja löytyi. Käynti ihan vaan kaverin seuraksi (tarkoituksena ei ollut alunperin sinne muuttaa) ja yksi karsina oli meille varattu. Joko oli todella hyvät myyntipuheet tai meille vain sattui todellinen onni!

Pian varauken jälkeen oli Dannille ostettu pinkit ruoka-astiat, ämpäri, siivousvälineitä sekä aivan uudet raipat. Kävin myös hööksissä pyörähtämässä ja bongasin todellisia löytöjä; suitset lähtivät ulosheittohintaan eivätkä ne olleet ainoat kauppakassissa. Ostoslistalle päätyi vhän suurempiakin hankintoja; turvetta, 11 pyöröpaalia sekä kauraa. Tänään täytyy kipaista Agrista vielä mineraalit.

Voitte siis kuvitella, että ne kolme viikkoa kasinapaikan varauksesta kuluivat hyvin hitaasti, mutta sisälsivät paljon aivotyöskentelyä. Mitä me tarvitaan ja mitä ei. Siivoillessani vanhalta tallilta meidän romuja tajusin, paljonko voikin vajaassa kolmessa vuodessa kerääntyä tavaraa. Loimia löytyy vaikka mitä mallia, kuten myös suojia. Sitten onkin ihmeellisiä jalustinkumeja, hoitoaineita sekä laatikon pohjalle levinnyt suolapurkki. Nyt nämä tavarat ovat kansoittaneet autotallin sekä bemarin takaloosterin. Loimet ovat asuneet autossa jo kaksi viikkoa odottaen että pääsisin mattorantaan... No en ole päässyt ;)

Itse muuttopäivä oli melkoisen kiirus! Saarikauden päättäjäiset olivat houkutelleet meidät mökille, kuten joka vuosi. Raketit ja valkoviini sopivat hienosti yhteen, mutta niistä nauttiminen oli vaikeaa sillä odotin vain sunnuntaita. Kuin viimmein pääsin kotiin vaihtamaan tallikamat sekä lastaamaan uudet rojut matkaan, oli suuntana kolmen vuoden ajan ollut koti. Innostus kupli vatsassa. Tavaraa kertyi autoon yllättävän paljon, vaikka luulin keränneeni suurimman osan tavaroistani jo aikaisemmin. Kun kamat olivat kasassa, ystävämme ajoi auton uudelle tallille ja me reippaat tytöt ratsastimme huimat neljä kilometriä uuteen kotiin. Matka meni madellen, sillä neitokaiset halusivat nauttia luonnon tarjoamasta vehreydestä ennen syksyn tuloa. 

Yksin emme joutuneet kohtaamaan tuntematona,
sillä tallikamut Aino&Cati tulivat karsinanaapureiksi!

Eivät hepat tienneet lähtevänsä viimmeisen kerran tutun tallin pihasta. Enkä sitä tajunnut itsekään. Uuden tallin pihapiiri aiheutti hieman kummastusta puluparvineen, mutta suhteellisen rauhallisesti neiti jäi tutkimaan uutta yksiötään. Suurena huolen aiheena on, oppiiko minun kaikkea epäilevä otus juomaan automaattivesiastiasta? Täytyy sitä porkkanoilla lahjoa. Tunnin ajan laittelimme tavaroita paikoilleen minne mahtui ja täytimme hevosiemme tulevien tarhojen juomakipot. Lopuksi toivotimme otuksille hyvät yöt ja pääsimme lähtemään tyytyväisinä kotiin. 

Se että Aino tammansa kanssa pysyy meidän heppaelämässä, myös eräs toinen tärkeä ihminen palaa siihen. Vuosi sitten meidän tallilta muuttaneet Johanna ja Julle saapuivat myös tänään samalle tallille. Kun Johanna ja Julle lähti viimme syksynä uusiin seikkailuihin, en uskonut meidän heppojen törmäävän. Mutta miten kävi? Nyt kaksoset Danni ja Julle asustavat vastakkain nähden toisensa jatkuvasti. Ihanaa! Tämä taitaa olla se meidän kaipaama uusi suunta!

~Ei mitään kiiltokuvia~

Estekuvia kuukauden takaa.

Ihan sellaisina kuin ne on.

Onnistumisineen ja... no... epäonnistumisineen.

Koska sitä oppisi ratsastamaan?

Kaikki kuvat (c) Iida R.

Ensin oli innostusta kirjoittaa meidän estetunnista, muttei ollut kuvia. Kun sai kuvat, oli innostus tiessään. Nyt kuitenkin härkää sarvista (vai hevosta korvista?) postausta tulemaan. Kuvat ovat noin kuukauden takaa, kun pienen hyppytauon jälkeen päätimme ylittää rämpiä esteiden läpi. 

Danni on ollut todella erilainen ratsastaa. Se on alkanut tukeutumaan kuolaimelle. Vielä se tahtoo välillä mennä kuolaimen alle, mutta silloin on yritettävä ratsastaa sitä pohkeella eteen. Huomioikaa sana yritettävä. Aina se ei onnistu. Eikä toki ole voimaakaan kantaa itseään pitkiä pätkiä. Mutta eiköhän se luotiviiva löydy ajan mittaan ;)

Esteinä oli kahden askeleen sarja, jota edelsi kolme laukkapuomia hieman kaarevalla uralla. Korkeus ei ollut päätähuimaava, mutta nosti kyllä pulssia tauon jäkeen :D. Jouduin tekemään paljon töitä saadakseni aktiivisen laukan. Jos sellaisen onnistui hetkeksi löytämään, katosi se kaarteessa tai viimmeistään ennen sarjan b-osaa. Ehkä ne on hetkiä kun minusta tulee löysä ja hevonen seuraa esimerkkiä. Sitten mietitään kun hevonen ei toimi. 

Sipsutuslaukan ansiosta jäätiin liian kauaksi 

Seuraavalla kierroksella päädyttiin ylimääräiseen puoliaskeleeseen...

Vähän vauhtia hakemaan

Ja tullaan tekemään lähempää tuttavuutta puomien kanssa

Ja lopuksi päädytään alkuperäiseen suunnitelmaan; mitä kauempaa, sen parempi!

Eli lähestymiset menivät aivan plörinäksi. Liian kaukaa.... liian lähelle. Helppoahan olisi ollut siirtää puomeja lähemmäksi, mutta harvemmin kisoissa lähdetään välejä muuttamaan kun mun poni ei osaa (eli ratsastaja on aloittelija tasoa). Niinpä me vain yritettiin pärjätä vallitsevissa olosuhteissa!

Välillä löytyi se optimaalinen ponnistuspaikka

Ja taas paluu alkuperiäiseen suunnitelmaan ;) 

Jossain välissä oli pakko niellä ylpeys ja muuttaa tehtävää. Kolmesta laukkapuomista tuli yksi apupuomi. Tämän ansiosta saatiin paremmin lähestymisiä. Se helpotti muutenkin hyppyjä. Nämä kuvat eivät kerro sitä faktaa, että Dannilla on tapana alastulossa vetää pää maata kohden. Niin voimakkaasti, että minulta menee joko ohjat kädestä tai niistä kiinni pitäen menen hevosen mukana eteen. Penkkiin pääseminen kestää sekä ponin että ratsastajan kerätessä itseään. Tätä yritettiin tällä tunnilla kitkeä pois. Toimivaa taktiikkaa ei löytynyt, mutta estettä ennen päätä nostavalla ranneliikkeellä saatiin koko hevosen etupää ylemmäs. 

Niin tai näin, ihan iloinen sai olla pienen tauon jälkeen. Hevonen muisti vielä että esteillä nostellaan jalkoja tyylistä välittämättä ;)