Oho, selvittiin ensimmäisestä viikosta ja vieläpä ilman sakkoja! Näköjään se sottapyttykin oppii keräämään jälkensä niin halutessaan. Aikaa tuhlautuu kuitenkin yllättävän paljon kun vain "käväisee" tallilla. Mistä lie johtuu? Itse tallihommiin kuluu kuitenkin vain se puolisen tuntia.
No oikeastaan kun miettii, en ole vielä vain "käväissyt" sielä, sillä joka kerralla Danni on saanut liikettä niveliin. Ajattelinkin kirjoittaa meidän viikon ohjelman.
Maanantai sisälsi liikutusta maasta käsin. Koska neiti oli vaikeasti hallittava tallissa, laitoin sille suitset miten sattuu päähän ja kiirehdin ulos. Kentällä käveltiin vain ja vastailtiin Catin huhuiluihin. En edes yrittänyt viedä neitiä takaisin talliin, vaan riisuin suitset pois tarhassa.
Tiistaina siskoni tuli kanssani tallille moikkaamaan Dannia. Hieman rauhoittumista oli havaittavissa tallissa sekä suojat sain jo laitettua jalkoihin. Juoksutin neidin nopeasti kentällä,mutta minä taisin juosta hevosta enemmän.
Keskiviikkona nousin selkään, vaikka olin päättänyt maanantaina jäädä ainakin viikoksi maan kamaralle. Lähdimme Johannan kanssa maastoon heti aamusta. Olin vähän huolissani, sillä reitiksi valikoitui meille varsin tutut maastot. Näissä maisemissa liikuimme paljon vanhalta tallilta ja mietin miten se vaikuttaisi hevoseen näin heti muuton jälkeen. Lenkillä lähenimme jatkuvasti vanhaa talliamme. Käännyimme takaisin nykytallille päin kilometri ennen vanhaa tallia. Mutta mitä tekee neitokaiseni, kun teimme U-käännöksen? Toisin kuin ajattelin, se kiihdytti tahtia ja puhkui energiaa. Kun otimme laukkapätkän, oli lähtö kuin pommi. Hevonen pomppi hetken paikoillaan innostuksesta ja ampaisi eteenpäin. Kyllä, sillä oli energiaa! En oikein ymmärrä, miten Danni hoksasi ettei mennä enää vanhaan kotiin. Jotenkin luulisi, että hevonen pyrkii paikkaan, jossa se vietti yli kaksi vuotta.
 |
| Vajaa vuosi meni, että pääsimme taas yhdessä maastoon <3 |
Torstaina tutustuimme maneesiin. Samaan aikaan yhdellä ratsukolla oli valmennus, joten pyrin sellaisiin tehtäviin ettemme olisi tiellä. Lämmittelyt pitkin uraa sekä pääty-ympyröitä. Danni on ollut aivan älyttömän vauhdikas eikä sitä ole pahemmin tarvinnut "potkia" eteenpäin. Vauhti kuitenkin syö paljon tasapainoa joka näkyy varsinkin kaarevilla urilla. Yritin tasapainottaa menoa hieman puolipidätteillä ja ne alkoivat menemään läpi hevosen purettua liiat energiat. Jotain hyvää eteenpäinpyrkimyksestä oli; me tehtiin ensimmäiset oikean laukan nostot käynnistä!! Jos tätä blogia on yhtään seurannut, tietää että meidän mörkö on oikea laukka. Se on heikompaa ja Danni nostaisi niin paljon mieluummin vasemman.
Kun kävimme pari kk(?) sitten ensimmäisellä koulutunnilla, oli työn alla saada Dannilla nostettua oikeaa laukkaa harjoitusravista. Seuraavan tunnin alussa opettaja kysyi, että joko nousee oikea käynnistä. Minä nauroin että ei todellakaan, mutta ravista nousee lähes aina. Mutta mitäs me ollaan neidin kanssa opittu; kyllä se nousee jo käynnistä. Ja ilman sitä puskemista mitä nostot aikasemmin oli. Hauska ajatella mitä vain kaksikin koulutuntia voikaan saada aikaan. Tuona päivänä tunsin kyllä ylpeyttä tammastani!
Mutta perjantaina sainkin niellä ylpeyteni itseäni kohtaan. Olimme päättäneet parin ratsukon kanssa ottaa hieman hyppyjä alle. Pitkillä sivuilla oli yhdet riskitkot ja lävistäjällä okseri, jota lähestyttiin vasemmassa laukassa ja jatkettiin oikeaa.
Itse ristikot menivät hyvin. Danni imi hyvin alun jälkeen niille sekä jatkoi reippaasti ylitettyään ne. Vauhti kiihtyi etenkin maneesin ovea päin mentäessä ;). Mutta se okseri.... Se oli aivan minimaalinen, mutta jotenkin se sai oman itseluottamuksen aivan nollille. En patistanut Dannia kunnolla esteelle, jolloin se laski raviin ennen ponnistusta sekä esteen jälkeen pyrki vasemmalle, vaikka tarkoitus ja luonnollinen tie oli oikealle. Kerran pääsi jopa maistelemaan maneesin turve/kumirouhepohjaa. Muuten onnistunut laskeutuminen, mutta johonkin käsivarsi otti osumaa ja on nyt sininen. Jep jep, osaan toki ratsastaa... Danni yritti myös tehdä sitä, että laskee esteen jälkeen raviin ja tekee äkkikäännöksen "paikallaan". Tämä on suht uusi temppu, jota se tekee joskus minun menetettyä tasapainon. Saimme tulla muutamaan otteeseen okserin rämpien yli ja yhden onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme. Ja ettei Danni tottuisi että on vain yksi este, jatkoin aina okserin jälkeen ristikolle, jolle hypyt olivat teräviä ja ponnistuspaikat onnistuneita. Hyppelyistä jäi ristiriitainen olo; tempo ja lähestymiset ristikoille olivat loistavat, mutta okseri tuotti harmia. Kyse oli n. 40cm korkeudesta, mutta en vain saanut suoritettua tehtävää. Danni pyrki esteen jälkeen maneesin ovelle päin ja puski ulkopohjetta vasten. Myös oma tasapaino katosi kun emme päässeet hyvässä rytmissä esteelle. Summa summarum, ei se estekorkeus, vaan ratsastustaito ja tehtävät (tässä kohtaa lapsen tasoiset tehtävät). Lisää treeniä ja itseluottamusta kummallekin!
Lauantaina juoksutin Dannin maneesissa ilman apuohjia. Selkään laitoin w-healing loimen, sillä sen teho paranee liikkuessa. Kepeät oli neitokaisen jalat sekä sitä oli ilo katsella. Danni juoksi mielellään. Olimme maneesin perällä ympyrällä ja se ulko-ovi veti puoleensa edelleen. Saimme keskustella varsinkin laukassa, että ympyrää tässä tehdään, ei mitään ovaalin muotoista uraa. Luulen että ratsain saa ulkopohjetta ruveta ratsastamaan paremmin läpi. Juoksuttaessakin huomasi kuinka "poikittaminen" söi vauhtia kun ulkolapa puskee ulos kaulan ollessa kuitenkin kääntyneenä sisälle. Loppua kohden aloimme olla samalla linjalla siitä, että ympyrä on ihan hyvä.
Koska viikkoon oli mahtunut monipuolista tekemistä, vietti Danni sunnuntaina ansaittua vapaapäiväänsä. Samoin minä sain pitää tallivapaan päivän. Tälläiset vapaat ei itselle ole jatkossa enää itsestäänselvyys, kun karsinan siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen arkeeni. Mutta tähän asti olen nauttinut tallilla touhaamisesta :) Huomenna olisikin luvassa vähän dressagea... Ainakin kuvitelmissa :D
Kun kävimme pari kk(?) sitten ensimmäisellä koulutunnilla, oli työn alla saada Dannilla nostettua oikeaa laukkaa harjoitusravista. Seuraavan tunnin alussa opettaja kysyi, että joko nousee oikea käynnistä. Minä nauroin että ei todellakaan, mutta ravista nousee lähes aina. Mutta mitäs me ollaan neidin kanssa opittu; kyllä se nousee jo käynnistä. Ja ilman sitä puskemista mitä nostot aikasemmin oli. Hauska ajatella mitä vain kaksikin koulutuntia voikaan saada aikaan. Tuona päivänä tunsin kyllä ylpeyttä tammastani!
 |
| Niin väsynyt kaveri että aivan simmut menee kiinni |
Mutta perjantaina sainkin niellä ylpeyteni itseäni kohtaan. Olimme päättäneet parin ratsukon kanssa ottaa hieman hyppyjä alle. Pitkillä sivuilla oli yhdet riskitkot ja lävistäjällä okseri, jota lähestyttiin vasemmassa laukassa ja jatkettiin oikeaa.
Itse ristikot menivät hyvin. Danni imi hyvin alun jälkeen niille sekä jatkoi reippaasti ylitettyään ne. Vauhti kiihtyi etenkin maneesin ovea päin mentäessä ;). Mutta se okseri.... Se oli aivan minimaalinen, mutta jotenkin se sai oman itseluottamuksen aivan nollille. En patistanut Dannia kunnolla esteelle, jolloin se laski raviin ennen ponnistusta sekä esteen jälkeen pyrki vasemmalle, vaikka tarkoitus ja luonnollinen tie oli oikealle. Kerran pääsi jopa maistelemaan maneesin turve/kumirouhepohjaa. Muuten onnistunut laskeutuminen, mutta johonkin käsivarsi otti osumaa ja on nyt sininen. Jep jep, osaan toki ratsastaa... Danni yritti myös tehdä sitä, että laskee esteen jälkeen raviin ja tekee äkkikäännöksen "paikallaan". Tämä on suht uusi temppu, jota se tekee joskus minun menetettyä tasapainon. Saimme tulla muutamaan otteeseen okserin rämpien yli ja yhden onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme. Ja ettei Danni tottuisi että on vain yksi este, jatkoin aina okserin jälkeen ristikolle, jolle hypyt olivat teräviä ja ponnistuspaikat onnistuneita. Hyppelyistä jäi ristiriitainen olo; tempo ja lähestymiset ristikoille olivat loistavat, mutta okseri tuotti harmia. Kyse oli n. 40cm korkeudesta, mutta en vain saanut suoritettua tehtävää. Danni pyrki esteen jälkeen maneesin ovelle päin ja puski ulkopohjetta vasten. Myös oma tasapaino katosi kun emme päässeet hyvässä rytmissä esteelle. Summa summarum, ei se estekorkeus, vaan ratsastustaito ja tehtävät (tässä kohtaa lapsen tasoiset tehtävät). Lisää treeniä ja itseluottamusta kummallekin!
 |
| Neiti alkaa olemaan nätisti käytävällä |
Lauantaina juoksutin Dannin maneesissa ilman apuohjia. Selkään laitoin w-healing loimen, sillä sen teho paranee liikkuessa. Kepeät oli neitokaisen jalat sekä sitä oli ilo katsella. Danni juoksi mielellään. Olimme maneesin perällä ympyrällä ja se ulko-ovi veti puoleensa edelleen. Saimme keskustella varsinkin laukassa, että ympyrää tässä tehdään, ei mitään ovaalin muotoista uraa. Luulen että ratsain saa ulkopohjetta ruveta ratsastamaan paremmin läpi. Juoksuttaessakin huomasi kuinka "poikittaminen" söi vauhtia kun ulkolapa puskee ulos kaulan ollessa kuitenkin kääntyneenä sisälle. Loppua kohden aloimme olla samalla linjalla siitä, että ympyrä on ihan hyvä.
Koska viikkoon oli mahtunut monipuolista tekemistä, vietti Danni sunnuntaina ansaittua vapaapäiväänsä. Samoin minä sain pitää tallivapaan päivän. Tälläiset vapaat ei itselle ole jatkossa enää itsestäänselvyys, kun karsinan siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen arkeeni. Mutta tähän asti olen nauttinut tallilla touhaamisesta :) Huomenna olisikin luvassa vähän dressagea... Ainakin kuvitelmissa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!