Takin kääntö

Pahoittelen kuvien huonoa laatua

Mä oon ollut aika kauhuissani tajutessani, että oon kääntänyt kelkan täysin väärinpäin. En tiedä mitä kummaa on tapahtunut, mutta tämä esteiden nimiin vannonut puskaratsastaja on tainnut hurahtaa kouluratsastukseen! 

Mä en ymmärrä, miten ihminen, joka piti uraa kiertämistä tuuppailuna on nyt yhtäkkiä tajunnut tämän lajin hienouden. Motivaationi ratsastusta kohtaan on pysynyt vielä todella korkealla. Mietin usein vapaa-ajalla, mitä tehtäviä toteuttaisin Dannin kanssa. Ja miten heikkouksia saisi hiottua paremmiksi. Olen kehittänyt itselleni pinnaa, sillä kaikki ei tapahdu hetkessä. Jos hevonen ei vastaa avuille, ei siitä tule provosoitua. Uusi pyyntö kunnes tulee toivottu reaktio.

Meillä oli perjantaina taas koulutunti. Kolmas tämän valmentajan kanssa. Vaikka en ole tunnilla aina kokenut sitä ahaa-elämystä, on se auttanut pitkän ajan kanssa. Tästä syystä en käy tunneilla viikottain (toki siihen vaikuttaa myös taloudellinen elementti).Ratsastajana tarvitsen aikaa korjatakseni aikaisemmat toimintamallini, eivätkä ne tapahdu hetkessä, yhden tunnin aikana.

Tunnin alussa lämmittelimme itsenäisesti läpi kaikki askellajit. Aloittaessamme hommat kysyi valmentaja, olenko noudattanut hänen ohjettaan ratsastaa ilman jalustimia... No en ollut. Siitä huolimatta kertoi valmentaja istuntani parantuneen paljon. Joten jotain olin tehnyt varmasti oikein! Ja kyllä se tuntui myös hienolta kuulla. Tavallaan kun tunti ei kerennyt vielä alkaa eikä nappulat olleet löytyneet, niin silti sai positiivista palautetta näinkin isosta asiasta kuin istunta.

Päivän teemaksi valitsimme väistöt. Pitkällä sivulla teimme lyhyen väistätyksen kolmesti ja suoristus tuli tehdä pätkien välissä. Myös piti ennakoida, että hevosen ehtii suoristaa ennen kulmaa. Ideana oli, ettei poikitus olisi suuri ja liioteltu. Alussa käytimme maneesin laitaa väistöjen tukena. Huomasimme kuitenkin Dannin (ja minun) väistättävän paremmin ilman seinän tukea, sillä silloin jouduin käyttämään paremmin ulkoapuja tukena. . Käynnissä väistöt sujuvat hyvin siihen nähden, paljonko niitä treeneissä käytämme. 

Väistöjen lisäksi pyrimme ratsastamaan hevosen pohkeiden ympäri. Dannilla on tapana vasemmassa kierroksessa laukassa tunkea ulkolavalla ulospäin pohjetta vasten, jolloin ulkopohje ei toimi kääntävänä apuna. Oikeassa taas ongelma on saada hevonen kuuntelemaan sisäpohjetta. Koska Danni ei kuuntele sisäpohjetta, kaatuu se ympyrällä ja ympyrän koko pienenee. Työn alla on saada hevonen takaisin uralle. Tästä syystä treenattiin etupään hallintaa sekä tasapainoa. Työskentelyn edetessä oli hienoa huomata, kuinka teräviä ja tasapainoisia kulmia saimmekaan aikaiseksi.

Tämän jälkeen palasimme väistöihin. Tehtävä oli sama kuin alussa, mutta askellajina oli ravi. Tässä kohtaa hyödynsimme kokoajan seinän tukea, sillä väistöt ravissa on neidille uusi juttu. Aluksi oli todella vaikea saada hommaa pyörimään. Danni himmasi käyntiin, kun ei voinut seinänkään läpi juosta. Eri lähestymistapojen myötä löytyi se meille sopiva tapa ja Dannikin hoksasi vähän homman ideaa. Hevosesta huomasi kuitenkin, että väsy alkoi painaa eikä keskittyminen ollut enää parasta.

Lopuksi tsekkasimme vielä laukannostot käynnistä kumpaankin suuntaan, sillä viimme tunnilla oikea ei tahtonut edes nousta ravista. Oli kiva näyttää, että kyllä poni on kehittynyt ja töitä on paiskottu. Tässä vaiheessa taisi väsy myös yllättää itseni. En valmistellut laukkaa kunnolla ja tästä syystä saattoi nousta vastalaukka. Valmistelut ovat juuri se juttu, johon minun tulisi kiinnittää huomiota. Jos en anna hevoselle teräviä apuja, niin miksi ihmeessä se osaisi toteuttaa haluamani tehtävät? Täsmällisyyteen tulee siis kiinnittää huomiota, kuten myös apujen oikeaan ajoittamiseen. Hyvä esimerkki on raippa, jota tulisi pitää vaakatasossa reiden päällä. Minä pidän sitä pystysuorassa ja kun tulisi tarve hevosen muistutukselle, on tilanne ohi ennenkuin raippa koskettaa takalistoa. Valmentaja joutui usein muistuttamaan asiasta. Kerran ei mennyt kuin kolme raviaskelta ja juuri oikeaan asentoon korjattu raippa valahti taas maata kohti... Jepp jepp!

Mutta tunnista jäi älyttömän hyvä fiilis. Tajusi, että mehän ollaan oikeesti edistytty ja tehtävien vaikeustasoa voi pikkuhiljaa nostaa. Minun tulee vaatia enemmän sekä itseltäni ja hevoseltani. Käykö tässä vielä niin, että me aletaan aivan tosissanne harrastamaan tätä dressagea ;)?