Ei se vanhuus lähellä oo, joten ei tuu meist viel liitokavioo

Jotenkin olen ajatellut, että kouluratsastus alkaa tuntua mielenkiintoiselta, kun ikää alkaa karttumaan. Syntyy rimakauhu ja itsesuojeluvaisto alkaa heräämään. Myös vauhdin hurma menettää merkityksensä jättäen tilaa kasvavalle perfektionistille. 

Edellisessä treenipostauksessa kerroin kouluratsastuksen ihmeellisen maailman avautuneen minulle. Olin valmis jättämään puomit pölyyntymään kentän laidalle. Esteet olivat muuttuneet suureksi möröksi ja tuuppailu oli pakopaikka tästä ongelmasta. Jostain syystä viimme kerran estetreenit ovat jääneet vaivamaan. Miten emme päässeet edes 40cm okserin yli hyvässä temmossa ja yhteistyössä. Mikään ei vain toiminut. Silloiset treenit eivät ole jättäneet ajatuksiani rauhaan, joten oli aika ottaa revanssi.

Päätimme yli kahden viikon tauon jälkeen pystyttää lävistäjällä ongelmia tuottaneen okserin tilalle ristikon. Sellaisen esteen, että ajatuksen saa suunnata täysin tempoon, oikeaan tiehen ja yleensäkin ratsastukseen. Toisen laitoimme vastakkaiseen kulmaan (yllä kuvassa). Näin saimme pienen tehtävän, jonka hahmottaa varmasti paremmin alla olevasta videosta.

Verryttelyssä Danni oli hyvin eteen ja annoinkin sen laukassa kaahottaa vapaasti. Itse esteitä tulimme ensin ravissa ja kun sai varmistuksen, että hevonen on tulossa esteen jälkeenkin kanssani samaan suuntaan, uskalsi vaihtaa askellajin laukkaan sekä korkeutta nostaa. Olen nyt opetellut sinnikkäästi istumaan alas penkkiin kunnes hevonen itse ponnistaa. Toisin sanoen yritän malttaa vaikka oikea ponnistuspaikka olisikin hukassa. Toisin kuin tulisi tehdä, näen oikean/väärän ponnistuspaikan vasta askeleen ennen sitä. Siinä ajassa ei kerkeä paljoa asiaan vaikuttamaan. Tämän olen korvannut eteenpäin ratsastuksella, sillä jos hevonen hoksaa minun epätoivoisesti etsivän sitä optimaalisinta kohtaa, alkaa se itsekkin epäröidä. Täytyy siis vähän juksata että homma on hanskassa. 

Koska itse istun alas rauhassa odottaen hyppyä, myös Danni on uskaliaampi menemään lähemmäs estettä. Tämän avulla hypyt ovat tasapainoisia ja teräviä. Yllä on kaksi videota. Yksittäisessä esteessä (alempi video) ponnistuspaikka on hyvä ja myös hevonen pysyy tasapainossa alastulossa. Videossa, jossa on kahden esteen tehtävä, on ensimmäinen hyppy hyvä, mutta toisessa paikka hukassa. Tällöin alastulossa vetää Danni päänsä alas ja ohjat pois kädestäni. 

Mutta kaiken kaikkiaan edelliskerran pohjanoteeraukseen verrattuna olin aivan fiiliksissä tämän päivän treeneistä! Danni oli älyttömän hyvä ja laukat ovat vahvistuneet. Se hoksasi vaihtaa oikean laukan aina esteen jälkeen ja tempo jatkui sellaisena, että olisi voinut edetä uudelle tehtävälle. On mulla vaan super heppa <3

Muistoissa

Cindy Lee

23.6.2001-29.9.2012

Välillä sitä miettii, voiko tamman pois menosta olla jo kolme vuotta. Toisaalta taas kulunut aika tuntuu ikuisuudelta. Tätä hienoa hevosta en tule unohtamaan. Sille on varattu ikuisesti paikka sydämessäni. 

Takin kääntö

Pahoittelen kuvien huonoa laatua

Mä oon ollut aika kauhuissani tajutessani, että oon kääntänyt kelkan täysin väärinpäin. En tiedä mitä kummaa on tapahtunut, mutta tämä esteiden nimiin vannonut puskaratsastaja on tainnut hurahtaa kouluratsastukseen! 

Mä en ymmärrä, miten ihminen, joka piti uraa kiertämistä tuuppailuna on nyt yhtäkkiä tajunnut tämän lajin hienouden. Motivaationi ratsastusta kohtaan on pysynyt vielä todella korkealla. Mietin usein vapaa-ajalla, mitä tehtäviä toteuttaisin Dannin kanssa. Ja miten heikkouksia saisi hiottua paremmiksi. Olen kehittänyt itselleni pinnaa, sillä kaikki ei tapahdu hetkessä. Jos hevonen ei vastaa avuille, ei siitä tule provosoitua. Uusi pyyntö kunnes tulee toivottu reaktio.

Meillä oli perjantaina taas koulutunti. Kolmas tämän valmentajan kanssa. Vaikka en ole tunnilla aina kokenut sitä ahaa-elämystä, on se auttanut pitkän ajan kanssa. Tästä syystä en käy tunneilla viikottain (toki siihen vaikuttaa myös taloudellinen elementti).Ratsastajana tarvitsen aikaa korjatakseni aikaisemmat toimintamallini, eivätkä ne tapahdu hetkessä, yhden tunnin aikana.

Tunnin alussa lämmittelimme itsenäisesti läpi kaikki askellajit. Aloittaessamme hommat kysyi valmentaja, olenko noudattanut hänen ohjettaan ratsastaa ilman jalustimia... No en ollut. Siitä huolimatta kertoi valmentaja istuntani parantuneen paljon. Joten jotain olin tehnyt varmasti oikein! Ja kyllä se tuntui myös hienolta kuulla. Tavallaan kun tunti ei kerennyt vielä alkaa eikä nappulat olleet löytyneet, niin silti sai positiivista palautetta näinkin isosta asiasta kuin istunta.

Päivän teemaksi valitsimme väistöt. Pitkällä sivulla teimme lyhyen väistätyksen kolmesti ja suoristus tuli tehdä pätkien välissä. Myös piti ennakoida, että hevosen ehtii suoristaa ennen kulmaa. Ideana oli, ettei poikitus olisi suuri ja liioteltu. Alussa käytimme maneesin laitaa väistöjen tukena. Huomasimme kuitenkin Dannin (ja minun) väistättävän paremmin ilman seinän tukea, sillä silloin jouduin käyttämään paremmin ulkoapuja tukena. . Käynnissä väistöt sujuvat hyvin siihen nähden, paljonko niitä treeneissä käytämme. 

Väistöjen lisäksi pyrimme ratsastamaan hevosen pohkeiden ympäri. Dannilla on tapana vasemmassa kierroksessa laukassa tunkea ulkolavalla ulospäin pohjetta vasten, jolloin ulkopohje ei toimi kääntävänä apuna. Oikeassa taas ongelma on saada hevonen kuuntelemaan sisäpohjetta. Koska Danni ei kuuntele sisäpohjetta, kaatuu se ympyrällä ja ympyrän koko pienenee. Työn alla on saada hevonen takaisin uralle. Tästä syystä treenattiin etupään hallintaa sekä tasapainoa. Työskentelyn edetessä oli hienoa huomata, kuinka teräviä ja tasapainoisia kulmia saimmekaan aikaiseksi.

Tämän jälkeen palasimme väistöihin. Tehtävä oli sama kuin alussa, mutta askellajina oli ravi. Tässä kohtaa hyödynsimme kokoajan seinän tukea, sillä väistöt ravissa on neidille uusi juttu. Aluksi oli todella vaikea saada hommaa pyörimään. Danni himmasi käyntiin, kun ei voinut seinänkään läpi juosta. Eri lähestymistapojen myötä löytyi se meille sopiva tapa ja Dannikin hoksasi vähän homman ideaa. Hevosesta huomasi kuitenkin, että väsy alkoi painaa eikä keskittyminen ollut enää parasta.

Lopuksi tsekkasimme vielä laukannostot käynnistä kumpaankin suuntaan, sillä viimme tunnilla oikea ei tahtonut edes nousta ravista. Oli kiva näyttää, että kyllä poni on kehittynyt ja töitä on paiskottu. Tässä vaiheessa taisi väsy myös yllättää itseni. En valmistellut laukkaa kunnolla ja tästä syystä saattoi nousta vastalaukka. Valmistelut ovat juuri se juttu, johon minun tulisi kiinnittää huomiota. Jos en anna hevoselle teräviä apuja, niin miksi ihmeessä se osaisi toteuttaa haluamani tehtävät? Täsmällisyyteen tulee siis kiinnittää huomiota, kuten myös apujen oikeaan ajoittamiseen. Hyvä esimerkki on raippa, jota tulisi pitää vaakatasossa reiden päällä. Minä pidän sitä pystysuorassa ja kun tulisi tarve hevosen muistutukselle, on tilanne ohi ennenkuin raippa koskettaa takalistoa. Valmentaja joutui usein muistuttamaan asiasta. Kerran ei mennyt kuin kolme raviaskelta ja juuri oikeaan asentoon korjattu raippa valahti taas maata kohti... Jepp jepp!

Mutta tunnista jäi älyttömän hyvä fiilis. Tajusi, että mehän ollaan oikeesti edistytty ja tehtävien vaikeustasoa voi pikkuhiljaa nostaa. Minun tulee vaatia enemmän sekä itseltäni ja hevoseltani. Käykö tässä vielä niin, että me aletaan aivan tosissanne harrastamaan tätä dressagea ;)?

Tallirutiinit

Kun päivittäin hoitaa tietyt asiat, tulee tekemiseen tietty rutiini. Hommat automatisoituu eikä niiden tekemistä tarvitse sen erityisesti miettiä. Talliaskareet ovat juuri tällaisia. Päätin yksi päivä kuvata hieman tallipäivääni, tehdä ns. myday-postauksen. Jotenkin kuitenkin kuvaaminen unohtui siinä ahkeroinnin ohessa ;)!

Aivan ensimmäiseksi suuntasin ilmoitustaululle, sillä olimme sopineet

kouluvalmennuksen perjantaille.

Sitten olikin aika käydä Dannin safkojen kimppuun. Danni saa kauraa, mineraaleja,

valkosipulia, E-vitamiinia sekä öljyä. Olen kateellisena ihastellut kaverin hepan karvan kiiltoa,

kun sille on syötetty öljyä. Niinpä mun neiti näpsä sai samaa omaan ruokavalioonsa.

Kaurojen jälkeen tartuin talikon varteen. Myös karsinan siivouksessa on oma järjestys. Aloitan aina vasemmalta reunalta ja etenen myötäpäivään. Ensin paskat pois ja vasta tämän jälkeen märärt kohdat. Lopuksi vielä hieman pääliturpeen levitystä tasaisemmin. Turve on tosi riittoisaa eikä sitä ole kuin pari kertaa tarvinnut lisäillä. Danni on muutenkin siisti hevonen, ja jätökset löytyvät samoista paikoista. "Aarteen etsintää" ei siis tarvitse harrastaa.

Ennen

Jälkeen

Koska itselläni oli aikaa, siivosin samalla tarhan. Olin jättänyt edellisenä iltana w-healing loimen päälle, joten nappasin sen samalla neidiltä pois.

Kuten karsinan kanssa, on myös tarhassa Dannilla oma vessa. Kasoja ei tarvitse kerätä sieltä täältä, vaan ne saa lapata samasta kohtaan kärryyn. Helppohoitoinen hevonen kyseessä.

Tämän jälkeen Danni sai hetken vielä nauttia auringosta, sillä kävin laittamassa vielä heinät seuraavaksi päiväksi. Ollaan oltu kyllä tyytyväisiä ostamaamme heinään ja hevosetkin siitä näyttävät pitävän. Tällä hetkellä Danni saa yhteensä noin 10kg heinää päivässä neljään kertaan jaettuna. Se on ainakin tuntunut sopivalta määrältä. 

Tykkään aina tehdä tosiaan hommat ennen ratsastusta, että sen jälkeen ei tarvitse enää rehkiä. Mukava myös jättää hevonen puhtaaseen karsinaan. Tässä kohtaa sattui sitten pieni muistinmenetys ja unohdin kokonaan idean kuvata tallipäivää. Hain kuitenkin hevosen ja laitoin kuntoon. Olimme tallikaverin kanssa puhuneet osallistuvamme koulukisoihin, joten kävin he C rataa ja sen osia läpi. Pilkoin sitä lohkoiksi. Siirtymiset, voltit, lisätyt ravit ja laukat jne. Lopuksi menin sen pariin otteeseen läpi. Tuntui kyllä hyvältä, mutta ikävä kyllä meidän osallistuminen kisoihin peruuntui kuljetuskaluston vuoksi. 

Ratsastuksen jälkeen huolehdin neidin takaisin tarhaan ja lähdin nauttimaan vapaapäivästäni!

Kuvapommi syksyn karkeloista!

Mikä mahtaa olla syksyn odotetuin juttu (näin heppaihmisen mielestä)? No tietenkin sänkipelto! Hevosista lähtee räjähtävää energiaa ja jarrut jätetään talliin. Vedet valuu silmistä, mutta pakko vain nauraa.

Meillä on aivan tallin tuntumassa tarpeeksi pitkä kiihdytysrata. Varsinkin tallille päin vauhtia tuntuu riittävän, mistäköhän johtuu? Ei ainakaan sielä odottavista heinistä ;) Nähtiinpähän sitä ensimmäiset ilopukitkin, tosin onneksi olin vain sivussa seuraajana! Onneksi kukaan ei tietääkseni ole päässyt vielä tuntemaan sänkipellon "suloista" syleilyä. Mutta turha tästä sen paremmin on tehdä analyysia. Kaikki teitävät, että pellolla mennään lujaa!

Jarrut katosi, mutta hauskaa oli!

Oon ollut huolissani jo aika kauan Dannin lihoamisesta - tai siitä ettei se
lihoa! Mutta pari viikkoa on tehnyt ihmeitä ja maha on pyöristynyt.
Ensin kyytiä saivat satuloissa olleet romaanit ja
nyt on edessä satulan kaarien vaihdot... onneksi on winteckit!

Tallin esittelyä ja laukkavideota

Oikein itseäkin ihmetyttää, kuinka postaustahti on muuttunut parista kuukaudesta vaan yhteen päivään. Mutta nyt vain tuntuu olevan niin paljon kerrottavaa!

Ajattelin hieman kertoa tallistamme. Löytäessäni tallin kotisivut tajusin, että sieltä löytyykin kattavasti tietoa asiasta kiinostuneille. Asumme siis Pohjanlaukka oy:n tallilla. Kotisivuille pääset tästä CLICK!

Kuitenkin jos surffailu tuola sivustolla ei innosta, 

niin voisin laittaa pari kuvaa joita nappailin yksi päivä:

Tallille mahtuu 40 hevosta ja karsinat on jaettu kahdelle käytävälle.
Kuvassa meidän käytävä.

Kummankin käytävän ratsastajille on huoneet varustettuna omalla lukollisella kaapilla.

Pesupaikkoja on kaksi ja sivussa voi nähdä pala pakkopilttuuta. Danni ei oikein ole vielä sujut
pesupaikan kanssa. Ei, sitä ei innosta tämä homma.

Yhdessä karsinassa säilytämme Ainon kanssa heinäpusseja,
heiniä ja muuta yhtä "tärkeää" ;)

Kurkistus rehuhuoneeseen, jossa jokaisella hepalla omat laatikot

Tänään suuntasimme maneesiin ratsastelemaan ja turha varmaan sanoa neidin olleen energinen. On kyllä niin hauska ja helpottava muutos, miten hevoselle onkin kasvanut tuota eteenpäin pyrkimysta. Menimme sitten helppo c-kouluohjelman läpi päähänpistosta. Aino antoi kommentteja ja oli hauska huomata että eihän tuo poni hassumpi ollut. Laukassa vaan tahtoi kaahtottaa. 

Tästä suivaantuneena päätin ratsastaa laukkaa paremmaksi. Lähdin kokoamaan hevosta ja kappas, sehän toimi! Pitkänä kirahvina jolkotellut muuttuikin keinuhevoseksi. Vitsit mikä tunne kun hevonen aktivoi takajalkoja! Paremmasta pätkästä ei ole videokuvaa, mutta lopuksi Ainon lopetettua saatiin pätkä videolle. Tässä olkaapa hyvä:

Paljonhan meillä (tai siis itselläni) on tekemistä, mutta mielestäni kivalla polulla ollaan :)

Ensimmäinen viikko check!

Oho, selvittiin ensimmäisestä viikosta ja vieläpä ilman sakkoja! Näköjään se sottapyttykin oppii keräämään jälkensä niin halutessaan. Aikaa tuhlautuu kuitenkin yllättävän paljon kun vain "käväisee" tallilla. Mistä lie johtuu? Itse tallihommiin kuluu kuitenkin vain se puolisen tuntia. 

No oikeastaan kun miettii, en ole vielä vain "käväissyt" sielä, sillä joka kerralla Danni on saanut liikettä niveliin. Ajattelinkin kirjoittaa meidän viikon ohjelman.

Maanantai sisälsi liikutusta maasta käsin. Koska neiti oli vaikeasti hallittava tallissa, laitoin sille suitset miten sattuu päähän ja kiirehdin ulos. Kentällä käveltiin vain ja vastailtiin Catin huhuiluihin. En edes yrittänyt viedä neitiä takaisin talliin, vaan riisuin suitset pois tarhassa. 

Tiistaina siskoni tuli kanssani tallille moikkaamaan Dannia. Hieman rauhoittumista oli havaittavissa tallissa sekä suojat sain jo laitettua jalkoihin. Juoksutin neidin nopeasti kentällä,mutta minä taisin juosta hevosta enemmän. 

Keskiviikkona nousin selkään, vaikka olin päättänyt maanantaina  jäädä ainakin viikoksi maan kamaralle. Lähdimme Johannan kanssa maastoon heti aamusta. Olin vähän huolissani, sillä reitiksi valikoitui meille varsin tutut maastot. Näissä maisemissa liikuimme paljon vanhalta tallilta ja mietin miten se vaikuttaisi hevoseen näin heti muuton jälkeen. Lenkillä lähenimme jatkuvasti vanhaa talliamme. Käännyimme takaisin nykytallille päin kilometri ennen vanhaa tallia. Mutta mitä tekee neitokaiseni, kun teimme U-käännöksen? Toisin kuin ajattelin, se kiihdytti tahtia ja puhkui energiaa. Kun otimme laukkapätkän, oli lähtö kuin pommi. Hevonen pomppi hetken paikoillaan innostuksesta ja ampaisi eteenpäin. Kyllä, sillä oli energiaa! En oikein ymmärrä, miten Danni hoksasi ettei mennä enää vanhaan kotiin. Jotenkin luulisi, että hevonen pyrkii paikkaan, jossa se vietti yli kaksi vuotta.

Vajaa vuosi meni, että pääsimme taas yhdessä maastoon <3

Torstaina tutustuimme maneesiin. Samaan aikaan yhdellä ratsukolla oli valmennus, joten pyrin sellaisiin tehtäviin ettemme olisi tiellä. Lämmittelyt pitkin uraa sekä pääty-ympyröitä. Danni on ollut aivan älyttömän vauhdikas eikä sitä ole pahemmin tarvinnut "potkia" eteenpäin. Vauhti kuitenkin syö paljon tasapainoa joka näkyy varsinkin kaarevilla urilla. Yritin tasapainottaa menoa hieman puolipidätteillä ja ne alkoivat menemään läpi hevosen purettua liiat energiat. Jotain hyvää eteenpäinpyrkimyksestä oli; me tehtiin ensimmäiset oikean laukan nostot käynnistä!! Jos tätä blogia on yhtään seurannut, tietää että meidän mörkö on oikea laukka. Se on heikompaa ja Danni nostaisi niin paljon mieluummin vasemman.

Kun kävimme pari kk(?) sitten ensimmäisellä koulutunnilla, oli työn alla saada Dannilla nostettua oikeaa laukkaa harjoitusravista. Seuraavan tunnin alussa opettaja kysyi, että joko nousee oikea käynnistä. Minä nauroin että ei todellakaan, mutta ravista nousee lähes aina. Mutta mitäs me ollaan neidin kanssa opittu; kyllä se nousee jo käynnistä. Ja ilman sitä puskemista mitä nostot aikasemmin oli. Hauska ajatella mitä vain kaksikin koulutuntia voikaan saada aikaan. Tuona päivänä tunsin kyllä ylpeyttä tammastani!

Niin väsynyt kaveri että aivan simmut menee kiinni

Mutta perjantaina sainkin niellä ylpeyteni itseäni kohtaan. Olimme päättäneet parin ratsukon kanssa ottaa hieman hyppyjä alle.  Pitkillä sivuilla oli yhdet riskitkot ja lävistäjällä okseri, jota lähestyttiin vasemmassa laukassa ja jatkettiin oikeaa.

Itse ristikot menivät hyvin. Danni imi hyvin alun jälkeen niille sekä jatkoi reippaasti ylitettyään ne. Vauhti kiihtyi etenkin maneesin ovea päin mentäessä ;). Mutta se okseri.... Se oli aivan minimaalinen, mutta jotenkin se sai oman itseluottamuksen aivan nollille. En patistanut Dannia kunnolla esteelle, jolloin se laski raviin ennen ponnistusta sekä esteen jälkeen pyrki vasemmalle, vaikka tarkoitus ja luonnollinen tie oli oikealle. Kerran pääsi jopa maistelemaan maneesin turve/kumirouhepohjaa. Muuten onnistunut laskeutuminen, mutta johonkin käsivarsi otti osumaa ja on nyt sininen. Jep jep, osaan toki ratsastaa... Danni yritti myös tehdä sitä, että laskee esteen jälkeen raviin ja tekee äkkikäännöksen "paikallaan". Tämä on suht uusi temppu, jota se tekee joskus minun menetettyä tasapainon. Saimme tulla muutamaan otteeseen okserin rämpien yli ja yhden onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme. Ja ettei Danni tottuisi että on vain yksi este, jatkoin aina okserin jälkeen ristikolle, jolle hypyt olivat teräviä ja ponnistuspaikat onnistuneita. Hyppelyistä jäi ristiriitainen olo; tempo ja lähestymiset ristikoille olivat loistavat, mutta okseri tuotti harmia. Kyse oli n. 40cm korkeudesta, mutta en vain saanut suoritettua tehtävää. Danni pyrki esteen jälkeen maneesin ovelle päin ja puski ulkopohjetta vasten. Myös oma tasapaino katosi kun emme päässeet hyvässä rytmissä esteelle. Summa summarum, ei se estekorkeus, vaan ratsastustaito ja tehtävät (tässä kohtaa lapsen tasoiset tehtävät). Lisää treeniä ja itseluottamusta kummallekin!

Neiti alkaa olemaan nätisti käytävällä

Lauantaina juoksutin Dannin maneesissa ilman apuohjia. Selkään laitoin w-healing loimen, sillä sen teho paranee liikkuessa. Kepeät oli neitokaisen jalat sekä sitä oli ilo katsella. Danni juoksi mielellään. Olimme maneesin perällä ympyrällä ja se ulko-ovi veti puoleensa edelleen. Saimme keskustella varsinkin laukassa, että ympyrää tässä tehdään, ei mitään ovaalin muotoista uraa. Luulen että ratsain saa ulkopohjetta ruveta ratsastamaan paremmin läpi. Juoksuttaessakin huomasi kuinka "poikittaminen" söi vauhtia kun ulkolapa puskee ulos kaulan ollessa kuitenkin kääntyneenä sisälle. Loppua kohden aloimme olla samalla linjalla siitä, että ympyrä on ihan hyvä.

Koska viikkoon oli mahtunut monipuolista tekemistä, vietti Danni sunnuntaina ansaittua vapaapäiväänsä. Samoin minä sain pitää tallivapaan päivän. Tälläiset vapaat ei itselle ole jatkossa enää itsestäänselvyys, kun karsinan siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen arkeeni. Mutta tähän asti olen nauttinut tallilla touhaamisesta :) Huomenna olisikin luvassa vähän dressagea... Ainakin kuvitelmissa :D

Mietteitä maneesitallin muottiin änkemisestä

Olen aika sotkuinen persoona. Unohtelen tavaroitani sinne sekä tänne. Seuraavana päivänä etsin niitä hiki hatussa. Kuka niitä on lainannut. Ja kappas, omilta jäljiltä ne löytyy. Miten tälläinen ihminen on löytänyt tiensä talliyhteisöön, jossa siivottomuudesta saa muistutuksia ja sakkoja? Kohtalon ivaa?

Naureskelimme Ainon kanssa (puoli)vitsillä, että montako sakkoa onnistumme keräämään ensimmäisen viikon aikana. Naurun takana oli kuitenkin kolkko epäilys. Niin Maiju, montako? No voin ilokseni ja huojentuneena ilmoittaa saldoni olevan nolla jo neljän päivän jälkeen! Olen innokkaana tarttunut harjan varteen ja suunnitellut sellaista selkään kiinnitettävää automaattiharjaa, joka puhdistaisi kaikki jälkeni perässäni. Mutta ennen sellaisen rakentamista nypin käsinkin silmään pistävät heinänkorret. Okei, ampuu ehkä hieman yli, mutta siellä on vain joka paikassa niin ihanan siistiä!

Toinen pelottava epäilys oli ratsastusvuorot. Miten ison tallin ratsukot onnistuvat jakamaan kentän ja maneesin? Millaiseen ruuhkaan joudumme päivittäin? Neljän päivän otos ei kerro paljon, mutta antaa suuntaa: kenttä on ammottanut tyhjyyttään ja tänään maneesissa oli yksi ratsukko minun lisäkseni. Kyseisellä naisella oli juuri yksityistunti alkamassa ja sen tajutessani pahoittelin änkemistäni maneesiin. Vastauksena tuli että ei mitään hätää, ole täällä vain. Jos jokainen varaisi maneesin/kentän täysin omaan käyttöön kotivalmentajien aikana, ei muut pääsisi ollenkaan ratsastamaan. Kiva huomata, ettei sormea nostettu osoittamaan ovea, vaan mahduimme hyvin kummatkin treenaamaan. En muutenkaan tiedä mihin kaikki ihmiset katoavat, sillä parkkipaikalla on oikein autolauma mutta tilaa ratsastukselle on kyllä. Ainakaan ei voi valittaa ;)

Ratsastus on tunnetusti varusteurheilua, joten millainen on tallimme etiketti vaatetuksen suhteen? Onko HV Polo riittävä, tuleeko jaloista löytyä eskadronin pintelit patjoineen? Voin ketoa olevani sen verran pihi, etten uhraa HV Polojani talliolosuhteisiin. Ne ovat niitä parempia vaatteita jopa arkipäivisin. Myöskään "eskaa" ei meiltä löydy. Omat housuni ovat HKM:n sekä hevosen varusteista löytyy winteckiä sekä Claridge Housea. Huopina meillä toki on estesatulassa HV Polo ja koulusatulassa Euro-Staria. Joten vähän pitää kuitenkin rehennellä!

Mites sitten hevosen ruokinta? Oman mielikuvani mukaan ison tallin ihmiset syöttävät hevosilleen monesta eri purkista. Mitallisen sitä ja toisen tätä. Myös heinät pussitetaan grammalleen. Muiden hevosten ruokavalioon en ole pahemmin tutustunut, mutta Danni saa tällä hetkellä päivässä yhteensä 2l kauraa, desin kivennäistä, 2 mitallista valkosipulia ja 4ml E-vitamiinia. Joten ei mitään erikoista puuroa noista aineksista vielä synny. Mutta sen verran tarkemmaksi olen tullut, että ostin kalavaa'an jolla mitata heinät. Edellisessä postauksessa kerroin hevosen saaneen vahingossa 20kg heinää päivässä, joten vaaka oli ihan tervetullut lisä meidän päiviin. Ennen ajattelin heinien punnitsemisen olevan turhaa ajanhukkaa, mutta se kestääkin vain muutaman sekunnin. Ne on ne ennakkoluulot...

Porukka on tallilla mukavaa sekä talliyhteisössä painotetaan hyvää tiedonkulkua. Erikoisjutuista tulee ilmoittaa ja muiden mielipiteet ottaa huomioon. Minä-asenteella ei pisteitä saa. Tärkeimpänä elementtinä viihtyvyydessä on kuitenkin ne tärkeimmät ihmiset. Ne, jotka jakavat sen talliarjen ja toimivat tarvittaessa apukäsinä. Ystävät ovat myös hevoselämän suola <3

Ihanat Julle, Johanna ja Danni!