Takajalatonta loikintaa ja kuvapläjäys!

Mulla on ollut salainen tavoite. Sellainen, jota oon pitänyt vain omassa mielessäni. Luku 80 on pyörinyt ihan älyttömästi mielessäni. Pystyittäiskö me todella neidin kanssa hypätä nykytaidoilla 80cm este? 

Kaikki kuvat taas ihanan Iidan käsialaa!

Puhuin tästä tallinomistajan kanssa, jonka mielestä olisi parempi hypätä hyviä 60cm ratoja ensin ja hieman 70cm. Olimme aluksi miettineet hyppäävämme kentällä 60cm ratoja, mutta koska pelto on ollut tosi hyvässä kunnossa sekä hevoset melko meneviä siinä ympäristössä, päätimme raijata esteitä sänkkärille. Hirveästi ei sinne kannattanut kuitenkaan kamoja raahata, joten rakensimme vain muuriesteen sekä okserin. 

Teimme hevosten kanssa nopean lämmittelyn, sillä pohja oli hieman raskaampi peruskenttään verrattaessa. Teimme myös mahdollisimman lyhyitä teitä sekä laukkapätkiä säästelläksemme hevosten voimia. Pelto toi kuitenkin mukavasti tehoja mukaan, mutta hevosten hikoilemisesta huomasi homman olevan raskaampaa. Aloitimme hyppimällä okseria vasempaan ja lopuksi este saavutti sen maagisen 80cm rajan, enkä mä edes tiennyt sitä. Luulin estettä 10cm matalammaksi! Se epäuskon tunne, kun sulle sanotettiin, että se oli siinä. Monta kertaa laskin tolppien reiät ja kyllä se vaan samassa korkeudessa oli, kun muut kertoivatkin. 

Mitä sitä liian lähelle menemään?

 Eilisen päivän ongelmat meillä oli ehdottomasti liian kaukaiset ponnistuspaikat okserille. Tiet tulin kevyessä istunassa ja noin 3 askelta ennen estettä istuin alas. En tiedä keskityinkö liiaksi siihen, että muistan ja todella istun satulaan, että jätin hevosen täysin yksin. Pieni skarppaus teki hyvää ja hevonen tuli lähemmäs estettä, mutta harjoitusta lähestymisissä on lisättävä. Apupuomi on ollut meillä välillä käytössä, mutta sitä estesilmää pitäisi oppia kehittämään myös ilman sitä puomia. Miksi ratsastus on näin vaikeaa?

Este näkyvissä! 

Se oli siinä!

Oikeassa kierroksessa otimme hyppyjä muurille. Olemme ottaneet puomin, jolla saisimme hieman korkeutta lisää. Mä en ymmärrä, miten noi esteet näytti niin paljon pienemmiltä pellolla. Johtuiko se ympäristöstä? Jos nuo olisivat ollu kentällä niin, nou nou, en olisi hypännyt! Mutta tuolla pellolla se rimakauhu katosi. Kun kysyttiin, nostetaanko, minä vastasin että kyllä kiitos... Siis mitä ihmettä? Minä, joka jännitän 60cm estettäkin? Epävaruutta näkyi enemmänkin lähestymisissä tällä kertaan, ja se ikävä kyllä tarttui hieman hevoseenkin. Neiti laukkasi hyvin eteen, sitten ne pari vimppaa askelta ennen estettä himmasi vähän ja hypyt olivat niin ja näin. Alastulossa oli jotenkin tosi vaikea mukautua. Mutta nyt täytyy saada vain rutiinia kummallekkin tästä korkeudesta! Tätä samaa himmaamista oli kun siirryimme hyppäämään niitä ristikoista pystyjä, mutta kummankin kasvanut itsevarmuus paransi lähestymisetkin pikku esteille. Eiköhän tässäkin hyvin käy. 

Lopuksi otettiin pieni revittelypätkä ja hevoset sai pitkän jäähdyttelyn. Kylmäsin tallilla jalat savella ja neiti pääsi laiduntamaan. Tänään neiti oli hieman väsynyt, joten mentiin ilman satulaa hetken ja huominen onkin vapaa! Oon äly-ylpeä tammastani!

Tässä pieni loppukevennys:

Mun pieni, jalaton, lentävä lihapulla <3