Hyppyjä pitkästä aikaa!

~Sateenkaaren pää on löytynyt~

Kaikki kuvat (C) Iida Rintamäki

Vaikka neitokaisella on ollut haava takajalassa, olen yrittänyt päivittäin päästä tamman kanssa liikkeelle. Haavan ilmestyttyä pidettiin pari päivää vapaata, jotta nähtäisiin mihin suuntaan jalka menee. Koska vuohisen ja sen yläpuolella ollut turvotus laski aina liikutuksella, otin kävelylenkin mukaan. Parin päivän päästä haavan syntymisestä ei turvotusta pahemmin huomannut ja sitä ei ole ollutkaan nyt hetkeen. Maasta kävelypäivän jälkeen aloitimme maastoilun, ensin käynnissä ja seuraavana päivänä uskalsimme jo laukata. Tähän haava ei ollut moksiskaan. Eilen äitini oli hieman ratsastamassa ja tänään päätin ottaa hieman hyppyjä alle. Niitä taisi tulla kaiken kaikkiaan seitsemän; kaksi ristikolle, kolme pystylle sekä kaksi muurille.

Mietin ensin, laitanko takajalkoihin mitään suojaa, mutta haavan vuoksi käärin pintelit. Jos takajalka sattuisi kolahtamaan puomiin, ei tärsky olisi niin kova. Etujalkoihin laitoin jännesuojat sekä bootsit. Danni on maastoilun vuoksi alkanut tosi hyvin venyttämään jalkojaan ja joskus takakavio saattaa kolahtaa etujalan kantapalloihin. Tästä syystä olemme alkaneet käyttää bootseja lähes jokaisessa menossa. Täytyy muuten sanoa, että nuo bootsit on ollu älyhyvät. Ne ovat hieman suomumaiset, mutta koska ovat symmetriset, ei niiden pyöriminen jalassa haittaa. Ne suojaavat myös hyvin sekä pysyivät jopa uiskentelureissulla jalassa. (Tästä tulikin mieleen, että minulla on tuhat monta suunniteltua postausta, jotka ovat vaan jääneet touttamatta; Viron reissu, uimareissu jne...)

Kuitenkin tähän päivään: Eli alla upea piirros tämän päivän tehtävistä. Ensin oli pääty-ympyrällä kolme laukkapuomia viuhkana toisella pitkällä sivulla ristikko (myöhemmin okseri) ja toisella muuri, jonka hyppäsimme ensimmäistä kertaa yhdessä! Vasempaan tulin ensin laukkapuomit pääty-ympyrällä, jonka jälkeen pitkällä sivulla olleen ristikon/okserin. Puomeilla sai todella vahvasti tukea ulkopohkeella, ettei ympyrästä tulisi liian iso. Myös laukan säilyttäminen oli haastavaa. Neiti oli sitä mieltä, että puomeille laukataan, mennään yli ravissa ja taas jatkuu laukka. Esteille neiti taas jatkoi kivasti korvat tötteröllä! Kun okseri tuli kehiin, neiti hyppäsi ensimmäisen hypyn kaukaa ja vetäisi ohjat kädestäni. Olen kuitenkin ylpeä, etten sukeltanut mukaan vaan sain pidettyä kroppani mukana menossa sekä pystyssä! Toisella kerralla meni jo paljon paremmin, mutta en myödänyt tarpeeksi, jolloin ohjat lähtivät taas reippaasti kädestä. Toisaalta hyvä, etten pidä ohjia tiukasti nyrkissäni, vaan neiti saa tarvittaessaan venyttää kaulaansa. Tasaisella maalla saan taas jo ensimmäisellä askeleella kerättyä ohjat ja ainakin tähän asti se on riittänyt.

"Kato mami! Näin sitä ravataan vaan yli!"

Hups! Lähti vähän kaukaa

Tämän jälkeen vaihdoin suuntaa. Koska oikea on edelleen heikompi suunta (vaikkain on alkanut taas vahvistumaan), päätin jättää laukkapuomit välistä ja tulla pari kertaa muurin. Aluksi oli käytössä apupuomi, mutta jätettiin se pois koska siitä tuntui olevan vain haittaa. Toinen yritys oli hyvä ja päätin jättää hommat siihen.

Hieman jännitti, mitä haava tykkäsi vähän raskaammasta treenistä, mutta se ei tutkiskelun aikana kuumottanut tai ollut muutenkaan huono näköinen. Puhdistin haavan totuttuun tapaan ja neiti pääsi iltaheinilleen tarhaan.