...kun huomaat saaneesi hevoisesi takaisin <3
Olin eilen ratsastuksen jälkeen jossain pilvien yläpuolella! Meillä on ollut jumiongelmaa aika pitkään. Liian nopeasti liian rankkaa sanottiin. Jumppaa vain. No minähän sitte yritin; voltteja, asetuksia, tempon vaihteluita, revittelyä, puomeja, venyttelyjä... Kunnes saatiin hieronta-aika. Teillä on liian pitkä satula. Se aika, jonka käytin hevosen jumppaamiseen, oli aivan turha. Mitä enemmän töitä tehtiin, sen enemmän satula painoi vasemmalta puolelta etukaaren alta. Pari viikkoa ilman satulaa ja muutama päivä uudella satulalla... Tadaa: vanha Danni on palannut <3
Ei se toki vielä noin ruusuista ole; oikea laukka on edelleen jännittynyttä, mutta pyörii eikä D yritä kääntyä pienelle voltille. Siispä otimme eilen hyppyjä kumpaankin kierrokseen. Laitoin yhdelle pitkälle sivulle 60cm pystyn ja toiselle ristikon. Olin yksin tallilla, joten kuvia ei ole...
Aloitin vasemmassa tulemaan ristikkoa. Ajatuksessani oli koko ajan istu alas. Meille tuli aluksi kaukaisia ponnistuspaikkoja, mutta olen iloinen, etten sukeltanut mukaan. Koska tarkoituksellisesti istuin alas, pysyin tasapainossa ja annoin ohjien valua niin pitkiksi kuin Danni sitä tarvitsi. Pari kertaa ohjat valuivat todella pitkäksi neidin venyttäessään kroppaansa. Oikeassa suunnassa hommat taas hoitui loistavasti, oikeilta etäisyyksiltä. Vaikka laukka on huonompaa siihen kierrokseen, ovat hypyt yleensä parempia. Pysty meni myös meiltä hyvin! Vasemmassa taas pari virhearviota, mutta puomit eivät edes kolisseet ja kuskikin pysyi mukana tapahtumissa. Ajatuksenani oli jatkaa suoraan esteen jälkeen, koska joskus neiti on ennakoinut ja kääntynyt heti esteen jälkeen. Huomaan kehittyneeni myös katseeni kanssa. En enää tuijota estettä kuin pelottavaa tiikeriä, vaan katson eteen ja pystyn hahmottamaan silti ponnistuspaikan sivusilmällä. Vielä kun pääsisi hyppäämään kunnolla rataa, niin näkisi mikä todellinen oma taso on. Yksittäin hypätyt esteet eivät loppujen lopuksi kerro yhtään mitään. Lehmäkin hyppää metrin, mutta millä tyylillä? Tapaa valmentajani sanoa :D'
Kävimme muuten eilen myös käppäilemässä tiellä... selästä käsin! Hieman oli D tallin pihassa että tonnekko pitää mennä? Mutta käyttäyti hienosti pyörätiellä. Yhdessä pihassa kärrättiin suurta kuormaa kottikärryjen kanssa ja näin parhaaksemme kääntyä takaisin kotiin, ennen kuin neiti keksisi niitä pelätä. Niin se luotto toiseen, minne se katosi??Mutta tästä on hyvä jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!