Poni säheltää... Taas

No eilinen päivä oli todellakin mielenkiintoinen. Ei vain siitä, että puolen tunnin tirsoja lukuunottamatta olin valveilla 35 tuntia... Eikä siitäkään, että meille tuli uusi satula tai muutin Merikaartoon viikoksi koiravahdiksi. Vaan neiti oli taas sählännyt ja aiheuttanut läheltä piti-tilanteita. 

Olin ottamassa noita äsken mainitsemia päikkäreitä, kun tallinomistaja soitti; Danni oli tullut langoista läpi, riehunut pellolla, juossut shokissa tallin pihaan ja lopulta päästyään kahden suokin kanssa laiduntamaan rauhoittunut. Ei siinä mitään; tamma oli kunnossa.

Pian tuli taas soitto; Danni oli vienyt mukanaan suurenkin laitumen langat. Sateetesta johtuen lauma oli onneksi seissyt paikallaan vieri vieressä lämmittelemässä... Nice. Niillä oli siis aitaus suurelta osalta ilman lankaa, mutta hölmöt olivat paikaltaan seuranneet Dannin rodeoshowta viereisellä pellolla. Väsymys kaikkosi saman tien ja menin agrin kautta tallille. 

Neiti oli onneksi tosiaan laiduntamssa noiden kahden kaiffarin kanssa rauhassa kun saavuin sinne. Ukkonen jyrisi vielä taivaalla, jolloin Danni pinkoi aina vanhan tamman suojiin. Sellainen hox hox juttu, että tämähän ei ole todellakaan normaali tilanne. Danni joutuu aina laiduntamaan yksin ja tarhakaverina on Alize-poni, sillä muut saavat neidiltä aina köniin. Kavio läsähtää ilman ennakkovaroitusta tai ärsytystä. Nyt kuitenkin seura näytti olevan tarpeen. Haavoja löytyi takapuolesta sekä vtj kintereestä 10cm ylöspäin pieni ruhje. Hyvä säkä oli neidillä taas matkassa!

Tänään kaikki neljä jalkaa olivat kunnossa, kun illalla mietin jos onkin saanut osumaa ja lähtisi turpoamaan. Myös liikkeet olivat puhtaat. Huh! Siispä meillä oli edessä satulan testaus maastoilun merkeissä. Olimme sopineet T:n kanssa menevämme maastoilemaan. T:n ruuna ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin(?) maastossa meidän tallilla olonsa aikana, joten mikään konkari ei ollut kyseessä. Onneksi allani oli viisas, vanha sekä kokenut maastoilija... Eiku hetkinen... Niinno yhdistelmä ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta samoilla hevosvoimilla olimme kerran olleet maastossa... Jouluna. Eli periaatteessa eilen?

Mutta maaston aikana aloin pohtimaan, että ehkä siihen omaan hevoseen pitäisi luottaa enemmän? Menimme vetohevosena lähes koko reissun. Niin paljon liikennöidyllä asfaltilla kuin hiekkatielläkin. Pikitiellä tuli jopa kaksi rekkaa vastaan ja neiti oli ihan lunki. Enemmän se pössöili hiekkaosuudella, joka tuli mulle yllätyksenä. Oli jännää puskaa, ämpäriä, lampaita... Kun pääsimme hiekkatien päähän, huusin taakseni että otetaan käyntiin ja käännytään.Saman tien neiti "säikähti" jotain, veti liinat kiinni, väisti (onneksi) ojaa ja riuhtaisi pään maan vetovoimasta johtuen ruohotupsujen kimppuun... Tänx dude! Paluumatkalla mietimme hieman pientä laukkapätkää, mutta mukana ollut ruuna sai vähän kierroksia kodin lähestyessä askel askeleella, että päätimme siirtyä lopullisesti käyntiin. Niinpä me sitten iloisina käppäilimme tallille asti ja olin todella ylpeä tammastani! Noin vain siitä säikkypellestä on tullut oiva maastoilija. Joku päivä ajattelin kokeilla yksin maastoilua. Saas nähdä koska uskaaltaudun.

No mutta miten satula istui Dannille sekä tietenkin mulle? No voin sanoa että rakastan sitä satulaa. Se on niin pehmeä istua, siinä on ihanat tuet, siivet ovat juuri oikean mittaisset. Tykkään mokkaisesta pinnasta, joka antaa paremman pidon. Kysymys onkin, onko se pito liian tehokas? Kun nostin satulan Dannin selästä pois, oli tasaiset paneelien jäljet koko selän pituudelta. Ainoat hikijäljet löytyivät pohkeiden kohdalta, siiven alta. Huomenna ajattelin laittaa pari estettä kentälle ja testailen vähän miltä hyppääminen satulassa tuntuu. Pitää pyytää joku kuvaajaksi mukaan, että näkisi miten satula silloin käyttäytyy!