Uusi bff: Sport tracker



Tämä reitti alkaa olla jo liiankin tuttu!

Mikä huippumotivaatio on iskenytkään, kun lähes kaikki treenit saa kännykkään ylös. On kuvaus reitistä, matkan kestosta ja pituudesta, keskivauhdista sekä tietenkin huippunopeudesta. Saa kivasti vertailtua eri lenkkikertoja, niin omin jaloin tehtyjä kuin hevosenkin kanssa mentyjä. Nyt me ollaankin Dannin kanssa alettu maastoilemaan oikein urakalla ja olen saanut revittyä itsenikin kävely/juoksulenkeille! 

Koska meille on luvassa jatkossakin maastoseuraa kuntoutuvasta suokkiruunasta ja sen omistajasta, olen tehnyt taas muutoksen suunnitelmiin: meille tulee kengät. Jo huomenna. Asfaltti ja hiekkatiet kuluttavat kaviota niin paljon, että haluan varmistaa maastoilun mielekkyyden meille molemmille. 

Kuitenkin, olimme taas eilen maastoilemassa Manun ja sen vuokraajan kanssa. Meillä oli aika kiirus aikataulu, joten menimme saman 4km lenkin kuin tähänkin asti. Danni oli taas hieman höpsö ja väisteli mitä ihmeellisimpiä mörköjä. Mutta after all: olimme johtoratsukko! Laukattiin taas reilusti, mutta reippautta olisin kyllä kaivannut.

 

No se asia muuttui edes vähän parempaan suuntaan tänään. Menimme nimittäin Manun sekä Jullen omistajien kanssa pitkälle maastolenkille. Matkaa taittui vajaa 10km, mikä tuntui mahtavalta! Asfalttia joutui taittamaan enemmän, mutta oli se sen arvoista. Pellonreunaa ja hiekkatietä riitti. Näillä otimme sitten tasaiseen tahtiin ravia ja laukkaa. Laukassa pidin perää ja hyvän turvavälin, sillä en halunnut neidin vetävän yhtäkkiä sivuloikkaa, johon en olisi osannut mennä mukaan. Kun tulimme vähän kauempana, huomasi neidistä heti jos jokin kummastutti ja siihen pystyi varautumaan. Yksi jännittävä kohta oli pellon vieressä, kun keskellä peltoa nousi kolme mustaa muoviputkea. Hui! Takaisintulo matkalla uskalsin kuitenkin antaa mennä, kun maisemat olivat jo tutummat. Mietin, että voisin nyt vapaapäivillä repäistä ja lähteä tuonne yksin maastoon. Samalla voisin katsoa, että miten pitkälle tietä pääseekään menemään.

 

 

Ratsastajien kunto on myös ollut jotenkin korostetun paljon esillä. On erilaisia kaavoja, joilla saa mitattua ratsukon sopusuhtaisuuden ym. Kun itse rupesi noitaasioita miettimään enemmän ja tekemään asian eteen töitä, on eteeni avatunu täysin uusi näkökulma. Mutta niistä joskus tarkemmin, kun saavutan tietyn pisteen elämässäni. Mutta olen kuitenkin innostunut älyttömästi juoksemisesta. Olen siinä surkea, mutta huomaan kuitenkin edistystä harjoittelussani. Olemme pyrkineet ystäväni kanssa käydä lenkillä kolmesti viikossa. Tätä on hieman vaikea toteuttaa työ-öiden sekä tallin kanssa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Olimmekin eilen mastoilun lisäksi kahden ystäväni kanssa ottamassa hieman askeleita alle. Juoksimme nyt pidempään kuin aikasemmin, sekä myös useammin. Jess! Kilometrien juoksemiseen on vielä paljon matkaa, mutta katsotaan sitä sitten syksyllä ;)

Huh hellettä!

No nyt on kyllä auringonpalvojia hellitty oikein urakalla! Ratsastajia ei niinkään. Aurinko on porottanut lähes pilvettömältä taivaalta, mutta hevostenkin on saatava liikuntaa. Itse olen ollut yötöissä, joten liikutus on pakostakin jäänyt iltaan. Silti lämpömittari on huitonut 25 asteessa. Ei kai siinä, hommia vaan tekemään.

Eilen treenattiin tosi paljon laukkaa ja nyt otettiin oikeakin mukaan kunnolla, sillä hevonen on liikkunut hyvin. Menin ilman jalustimia lähes koko tunnin ja tänään on sitten lihakset huutanutkin olemassaoloaan. Meno oli oikeassa jännittynyttä, mutta letkeytyi hieman loppua kohden. Lopuksi vielä ravasin paljon oikeaa tehden pääty-ympyröitä. 

Jos voisit lopettaa sen kuvaamisen ja antaa mulle ruokaa??

Tänään neiti olikin jäykempi. Uskon (ja toivon) sen johtuvan siitä, että aloin tuota oikeaa laukkaa ottamaan mukaan. Ja nyt otin yksinkertaisesti liikaa liian nopeasti. No tänään sitten jumpattiin paljon ravissa. Otin laukkaa vain vähän vasempaan kooten ja pidäntäen hieman. Lopuksi teimme hieman väistöjä ja lähdimme loppukäynneille maastoon. 




Edelleen nälkäinen!

Jes! Me tehtiin se...

...Nimittäin maastoiltiin ihan kahdestaan!

Kello puoli kahdeksan aamulla. Asfalttimaiseman täyttää vaan tasainen ääni kavioiden koskettaessa pikitietä. Välillä ovet paukahtelee töihin lähtijöiden liikkeistä. Dannikin ihmettelee ihmisten kiirettä hypätä autoihinsa. Meillähän on aikaa vaikka kuinka.

Lähdettiin tosiaan maanantaina maastoon ihan kahestaan. Tämä idea tuli mulle töissä, kun olin päättänyt mennä heti töiden jälkeen tallille. Liikenne olisi todennäköisesti hiljainen ja harva ihminenkään olisi meidän kanssa samaan aikaan pyörimässä. Oikeassa olin. Muutama auto peräkärryineen, mopo sekä pyöräilijöitä tuli vastaan. Neiti oli ihanan lunki. Meillä ei ollut mitään hätää. 

Danni lähti tallin pihasta jo mielellään eteenpäin, se selvästi tiesi mihin mennään. Silti jouduin välillä hieman rohkaisemaan alussa, että mennään nyt vain. Hiekkatiellä ohitimme taas naapuritallin kesälaitumet ja kyllä vieraat hevoset olivat kiinnostavia. Niiden ohitettuamme etenimme ravissa tien loppuun. Päässä käännyimme, otimme pikaisen käyntipätkän ja eikun laukalla takaisin! Tuli todella hyvää ylä- sekä alamäkitreeniä joka askellajissa! Tallille käveltiin takaisin yhtä rennosti kuin yleensä, löysin ohjin! 

Seuraavaksi päiväksi olimme miettineet isolla porukalla pitkää maastoreissua hiekkamontuille uimaan. Oli kuitenkin niin lämmin päivä, että reissu kuivui kokoon. Onneksi yksi ratsastaja oli kuumuuden kestävää tekoa ja lähdimme tekemään saman reissun kuin edellisenä päivänä. T oli taas Manu herran kanssa ja kummatkin hepat olivat paljon rauhallisempia kuin edelliskerralla. Tuolloin otimme myös laukkaa takaisin päin ja vaikka Manutin keräsikin hieman kierroksia, pysyi se hienosti hallinnassa! Sovimmekkin, että tästä otamme joka viikkoisen perinteen. Maastoilu tekee hyvää niin ihmiselle kuin hevosellekkin!

Tosi hyvät vaateet maastoiluun ;)

Vaikka hevoset eivät hiekkamontuille päässeetkään, lähtivät ratsastajat (ja vähän muutakin porukkaa) nauttimaan auringon lämmöstä samalle rannalle. Ihania ihmisiä, aringonottoa ja uimista <3

Se tunne...

...kun huomaat saaneesi hevoisesi takaisin <3

Olin eilen ratsastuksen jälkeen jossain pilvien yläpuolella! Meillä on ollut jumiongelmaa aika pitkään. Liian nopeasti liian rankkaa sanottiin. Jumppaa vain. No minähän sitte yritin; voltteja, asetuksia, tempon vaihteluita, revittelyä, puomeja, venyttelyjä... Kunnes saatiin hieronta-aika. Teillä on liian pitkä satula. Se aika, jonka käytin hevosen jumppaamiseen, oli aivan turha. Mitä enemmän töitä tehtiin, sen enemmän satula painoi vasemmalta puolelta etukaaren alta. Pari viikkoa ilman satulaa ja muutama päivä uudella satulalla... Tadaa: vanha Danni on palannut <3 

Ei se toki vielä noin ruusuista ole; oikea laukka on edelleen jännittynyttä, mutta pyörii eikä D yritä kääntyä pienelle voltille. Siispä otimme eilen hyppyjä kumpaankin kierrokseen. Laitoin yhdelle pitkälle sivulle 60cm pystyn ja toiselle ristikon. Olin yksin tallilla, joten kuvia ei ole...

Aloitin vasemmassa tulemaan ristikkoa. Ajatuksessani oli koko ajan istu alas. Meille tuli aluksi kaukaisia ponnistuspaikkoja, mutta olen iloinen, etten sukeltanut mukaan. Koska tarkoituksellisesti istuin alas, pysyin tasapainossa ja annoin ohjien valua niin pitkiksi kuin Danni sitä tarvitsi. Pari kertaa ohjat valuivat todella pitkäksi neidin venyttäessään kroppaansa. Oikeassa suunnassa hommat taas hoitui loistavasti, oikeilta etäisyyksiltä. Vaikka laukka on huonompaa siihen kierrokseen, ovat hypyt yleensä parempia. Pysty meni myös meiltä hyvin! Vasemmassa taas pari virhearviota, mutta puomit eivät edes kolisseet ja kuskikin pysyi mukana tapahtumissa. Ajatuksenani oli jatkaa suoraan esteen jälkeen, koska joskus neiti on ennakoinut ja kääntynyt heti esteen jälkeen. Huomaan kehittyneeni myös katseeni kanssa. En enää tuijota estettä kuin pelottavaa tiikeriä, vaan katson eteen ja pystyn hahmottamaan silti ponnistuspaikan sivusilmällä. Vielä kun pääsisi hyppäämään kunnolla rataa, niin näkisi mikä todellinen oma taso on. Yksittäin hypätyt esteet eivät loppujen lopuksi kerro yhtään mitään. Lehmäkin hyppää metrin, mutta millä tyylillä? Tapaa valmentajani sanoa :D'

Kävimme muuten eilen myös käppäilemässä tiellä... selästä käsin! Hieman oli D tallin pihassa että tonnekko pitää mennä? Mutta käyttäyti hienosti pyörätiellä. Yhdessä pihassa kärrättiin suurta kuormaa kottikärryjen kanssa ja näin parhaaksemme kääntyä takaisin kotiin, ennen kuin neiti keksisi niitä pelätä. Niin se luotto toiseen, minne se katosi??Mutta tästä on hyvä jatkaa!

Poni säheltää... Taas

No eilinen päivä oli todellakin mielenkiintoinen. Ei vain siitä, että puolen tunnin tirsoja lukuunottamatta olin valveilla 35 tuntia... Eikä siitäkään, että meille tuli uusi satula tai muutin Merikaartoon viikoksi koiravahdiksi. Vaan neiti oli taas sählännyt ja aiheuttanut läheltä piti-tilanteita. 

Olin ottamassa noita äsken mainitsemia päikkäreitä, kun tallinomistaja soitti; Danni oli tullut langoista läpi, riehunut pellolla, juossut shokissa tallin pihaan ja lopulta päästyään kahden suokin kanssa laiduntamaan rauhoittunut. Ei siinä mitään; tamma oli kunnossa.

Pian tuli taas soitto; Danni oli vienyt mukanaan suurenkin laitumen langat. Sateetesta johtuen lauma oli onneksi seissyt paikallaan vieri vieressä lämmittelemässä... Nice. Niillä oli siis aitaus suurelta osalta ilman lankaa, mutta hölmöt olivat paikaltaan seuranneet Dannin rodeoshowta viereisellä pellolla. Väsymys kaikkosi saman tien ja menin agrin kautta tallille. 

Neiti oli onneksi tosiaan laiduntamssa noiden kahden kaiffarin kanssa rauhassa kun saavuin sinne. Ukkonen jyrisi vielä taivaalla, jolloin Danni pinkoi aina vanhan tamman suojiin. Sellainen hox hox juttu, että tämähän ei ole todellakaan normaali tilanne. Danni joutuu aina laiduntamaan yksin ja tarhakaverina on Alize-poni, sillä muut saavat neidiltä aina köniin. Kavio läsähtää ilman ennakkovaroitusta tai ärsytystä. Nyt kuitenkin seura näytti olevan tarpeen. Haavoja löytyi takapuolesta sekä vtj kintereestä 10cm ylöspäin pieni ruhje. Hyvä säkä oli neidillä taas matkassa!

Tänään kaikki neljä jalkaa olivat kunnossa, kun illalla mietin jos onkin saanut osumaa ja lähtisi turpoamaan. Myös liikkeet olivat puhtaat. Huh! Siispä meillä oli edessä satulan testaus maastoilun merkeissä. Olimme sopineet T:n kanssa menevämme maastoilemaan. T:n ruuna ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin(?) maastossa meidän tallilla olonsa aikana, joten mikään konkari ei ollut kyseessä. Onneksi allani oli viisas, vanha sekä kokenut maastoilija... Eiku hetkinen... Niinno yhdistelmä ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta samoilla hevosvoimilla olimme kerran olleet maastossa... Jouluna. Eli periaatteessa eilen?

Mutta maaston aikana aloin pohtimaan, että ehkä siihen omaan hevoseen pitäisi luottaa enemmän? Menimme vetohevosena lähes koko reissun. Niin paljon liikennöidyllä asfaltilla kuin hiekkatielläkin. Pikitiellä tuli jopa kaksi rekkaa vastaan ja neiti oli ihan lunki. Enemmän se pössöili hiekkaosuudella, joka tuli mulle yllätyksenä. Oli jännää puskaa, ämpäriä, lampaita... Kun pääsimme hiekkatien päähän, huusin taakseni että otetaan käyntiin ja käännytään.Saman tien neiti "säikähti" jotain, veti liinat kiinni, väisti (onneksi) ojaa ja riuhtaisi pään maan vetovoimasta johtuen ruohotupsujen kimppuun... Tänx dude! Paluumatkalla mietimme hieman pientä laukkapätkää, mutta mukana ollut ruuna sai vähän kierroksia kodin lähestyessä askel askeleella, että päätimme siirtyä lopullisesti käyntiin. Niinpä me sitten iloisina käppäilimme tallille asti ja olin todella ylpeä tammastani! Noin vain siitä säikkypellestä on tullut oiva maastoilija. Joku päivä ajattelin kokeilla yksin maastoilua. Saas nähdä koska uskaaltaudun.

No mutta miten satula istui Dannille sekä tietenkin mulle? No voin sanoa että rakastan sitä satulaa. Se on niin pehmeä istua, siinä on ihanat tuet, siivet ovat juuri oikean mittaisset. Tykkään mokkaisesta pinnasta, joka antaa paremman pidon. Kysymys onkin, onko se pito liian tehokas? Kun nostin satulan Dannin selästä pois, oli tasaiset paneelien jäljet koko selän pituudelta. Ainoat hikijäljet löytyivät pohkeiden kohdalta, siiven alta. Huomenna ajattelin laittaa pari estettä kentälle ja testailen vähän miltä hyppääminen satulassa tuntuu. Pitää pyytää joku kuvaajaksi mukaan, että näkisi miten satula silloin käyttäytyy!

Takaisin satulaan!

Kirjoitan nyt kännykällä tätä postausta, joten suonette anteeksi jokaisen mahdollisen virheen. Tänään on ollut hieman erikoinen päivä! Lopetin työvuoro jakson pariksi yöksi ja olen lupautunut koko viikoksi koiravahdiksi veljelleni. Siispä minun täytyi hoitaa kaikki "pakolliset" hommat ennen tämän duunin alkua. Siihen sisältyi lenkkeilyä ja ratsastusta.

Nam nam, mun jokapäiväinen aamupala <3

Pääsin tosiaan seiskalta töistä, kävin kotonani syömässä aamupalan (minun kohdalla sopisi ennemminkin kutsua sitä iltapalaksi?) Ja vaihtamassa vaatteet. Suuntasin herättämään kaverini sekä kummipoika heräsi siinä samalla. Raukat olivat kummatkin ihan unenpöpperössä, vaikka kello olikin jo kahdeksan!! Hehe, siis jo melkein iltapäivä oli koittamassa... Minun mielestäni. Hipsimme kuitenkin lenkille ja mietimme ensin ihan pikku rundia... Joka lopuksi venyi kuuden kilsan mittaiseksi. Hyvä me! Lopuksi teimme 4 x 10 kyykkyjä, 4 x 10 vinoja vatsoja, 3 x 20 selkää sekä epämääräinen joukko vatsoja, joissa toinen heilauttelee toisen jalkoja joka suuntaan. Mikä lie oikea nimi tuolle? Kävimme myös kaupassa ja herkuttelimme kanasalaatilla. Voisin syödä salaattia joka päivä (jota nykyään teen lähes aina), salaatit on vaan niin nam. Avokaadosta puhumattakaan.

Anyway. Kaverini luona sain viestin markahuoltoon saapuneesta paketista, eli meidän uudesta satulasta! Kyseessä on Wintec pro jump estesatula kokoa 16,5". Värinä tummanruskea. En tiedä miksi minun suhteeni mustaan väriin on niin tyyliin YÖK YÖK. Kai sitä on niin monella, että haluaa erottua massasta? Satula vaikutti hieman kaarevalta verrattuna vanhaan cc:ni. Myös paneelit olivat paljon pehmeämmät ja pyöreämmät. Sekin hieman häiritsi omaan silmään, kun oli tottunut vanhaan. Onneksi tallinomistaja vahvisti asian; satula näyttää ja tuntuu sopivalta. Se tulee muokkautumaan käytössä ilmapaneeliensa ansiosta, joten nyt vain kilometrejä alle. Ja mikä parasta; satula ei ole liian pitkä! Nyt voin haaveilla taas estetunneista ;)

Estehimo

Selasin tuossa kännykkääni ja löysin pari pätkää kesäkuun alusta kuvatusta estetunnista. Ollaan Dannin kanssa löydetty joku jännä yhteys, sellainen joka on opettanut mut istumaan satulassa rauhassa ennen estettä. Aikaisemmin olin yhden laukka-askeleen liian ajoissa jo menemässä hyppyyn ja kaikki meni plärinäksi. Nyt kun meillä ei satulaa ole, on hinku oppimaan lisää tästä lajista. Ajattelin lisätä videon tästä kerrasta. Tiedän että oppimista on vaikka kuinka paljon, joten ongelmat ovat tiedossani ;) PS. huomatkaa kuinka laukka vaihtuu viimmesellä esteellä :D

Nyt olen löytänyt myös hyvältä kuullostavan nahkarunkoisen este/yleissatulan enkä ole enää varma mitä haluan! Stubbenin satuala kuullostaa hyvältä, mutta nahkarunkoinen olisi kiva kokemus :)!

Loukkaantunut hevonen + video

Ihana reissu takana ja mahtava juttu päästä tänne lämpimään Suomeen. Tällä hetkellä täällä siis paahtaa aurinko yhtä kivasti kuin Bulgarian kultahietikolla... Ei paha! Mutta tallilla vastaanotto ei ollut niin lämmin. Tamma oli niinkuin olisin ilmaa. Viheltelin tapani mukaan saapuessani kentän laitaan, mutta edes korva ei heilahtanut. Se johtuu vain neidin edessä möllöttävistä heinistä ajattelin. No vielä mitä. Jossain välissä neiti lampsi aidan viereen vesiastialle juomaan ja tikkana hyökkäsin neidin lapaa rapsuttamaan. Kun nesteytys oli hoidettu, lompsi Danni takaisin heinille minua katsomatta. Kiitos kaveri... Päivä oli tosi lämmin, joten menin illalla vain laittamaan neidille ötökkäloimen päälle. Silloin aloin minäkin olemaan taas kiinnostava olento, johon päin viitsi katsoa ja ehkä vähän seuratakkin. 

Meillä ei ole vielä uutta satulaa, mutta vanha on lähdössä uudestaan sovitukseen. Yksi hyvä stubbenin satula on kiikarissa. Toivottavasti olisi meille hyvä, sillä se olisi samaa väriä muiden varusteiden kanssa! 

Tänään kävin sitten ratsastamassa ja oli ihanan kotoisa olo hevosen paljaassa selässä <3! Tein nopsaa ravissa pääty-ympyröitä sekä suoraa uraa. Laukassa tein siirtymisiä pysähdys-laukka-pysähdys. Todellisuudessa siirtyminen laukasta pysähdykseen meni monien vaiheiden kautta, mutta ylpeä olen silti tammastani. Myös jumit ovat kaikonneet, joten oikean satulan löytymistä odotellessa!