Onnellinen hevonen

Hevoseton on huoleton. Mutta olen sitä mieltä, että onnellisen hevosen omistaja on myös onnellinen. Hyvinvoiva hevonen rakentuu yksinkertaisista asioista, joita voi olla vaikea toteuttaa hevosesta, ihmisestä tai ympäristöstä johtuvista syistä.

Tärkeimpänä pidän luottamusta. Hevosen tulee luottaa käsittelijäänsä, itseensä ja ympäristöönsä. Hevonen ei joudu miettimään selustaansa sekä pystyy tarvittaessa tukeutumaan ihmiseen. Se tietää mitä siltä vaaditaan ja näin ollen yrittää parastaan ilman kivun tai rangaistuksen pelkoa. 

Hevosen mielenvirkeyteen vaikuttavat myös luonnollisesti tasapainoinen ruokinta ja liikunta. Hevosen täytyy olla fyysisesti kunnossa voidakseen yltää hyviin ja puhtaisiin suorituksiin. Ruuasta liian vähän energiaa saava hevonen voi kokea työskentelyn ahdistavana. Siltä vaaditaan paljon, vaikka paukkuja niiden suorittamiseen ei ole. Mielestäni hevosta on mukavampi työstää, kun on vähän ylimääräisiä kierroksia mukana hommassa. Ne vain tarvitsee suunnata oikeaan suuntaan. Pysyäkseen skarppina tarvitsee hevonen myös virikkeitä. Se että tunnin verran hevonen pääsee tekemään fyysistä työtä ja loput tunnit vuorokaudesta viettää tarhassa, voi olla hyvinkin turhauttavaa.

Nämä ajatukset alkoivat pyöriä, kun eräs tallilainen sanoi Dannin näyttävän niin onnelliselta.Pari viikkoa sitten se oli mielestäni hieman tylsistynyt. Sen ainoat päivän rutiinit olivat syöminen sekä noin tunnin työskentely. Vaikka laidunkausi oli muilla hevosilla jo alkanut, ei Dannia voinut päästää muiden kanssa laiduntamaan. Se nimittäin pannuttaa liian lähelle eksyessään. Itse en ainakaan halua olla vastuussa siitä, että hevosille voisi käydä huonosti.

Tylsistymisen huomasi myös siitä, että kun hain neitiä tarhasta, se ei ollt kiinnostunut minusta. "Me mennään kuitenkin tekemään töitä...". Puhumattakaan jos heinät olivat edessä, silloin yritettiin vaikka väkisin junnata tarhan portilla. Alkoi itseänikin harmittamaan, ettei Danni päässyt vihreälle kuin narun päässä.

Päätettiin sitten Juhan kanssa viikonloppuna paaluttaa tammalle oma alue, missä pääsisi syömään ja laiduntamaan. Voisi sanoa, että tamma muuttui hetkessä. Olen nyt yöksi ottanut Dannin tarhaan, mutta aamusin päästän laitumelle. Vaikka aamuheinät ovat nenän edessä, kävelee neiti reippaasti itse portista pihalle odottaen laitumelle laskua. Se on korvat tötteröllä sen lyhyen matkan, mitä kävelemään joutuu. Se on niin höpsö.

Muutenkin ollaan otettu taas vähän rennompi jakso. Ollaan lenkkeilty maastakäsin. Ainut ongelma on, että kun olen itse innostunut juoksemisesta, on neiti hiemna perässä vedettävä. Joutuu oikein suuttumaan, että nyt sitä ravia kiitos! Kyllä se pienen "keskustelun" jälkeen sieltä aina nousee. Toki selässä olen myös käynyt, mutta aika perusratsastusta. Dannin jumit ei ole oikein lähteneet aukeamaan, joten nyt on hierojan kanssa ollut puhetta että katsoo kunnolla läpi ja annetaan sähköä pahimpiin paikkoihin. 

Lörppähuuli <3

Uuuu, miehiä!!

"Karvasia poneja"... Siis lampaita ;)

"Noniin, eikö kuvaaminen jo riitä??"

Lisää niitä pörrösiä poneja...

..Edelleen, lampaita!

"Onko tää nyt sun mielestä hyvää huumoria?"

"Mamma, mä näytän ihan ufolta.. Muut nauraa"

"Ja mikä tää letti on olevinaan?"

No onhan se ihan söpö ;)

Tänään oltiin taas vähän juoksemassa :)