Tänään aloitettiin virallisesti satulatta ratsastelu. En ole talven jälkeen paljon humputellut satulatta, joten vähän jännitti miten tässä käy. Dannikin on ollut paljon nyt kevyellä liikunnalla, ja joillekkin hevosille sopisi varmasti energian purku ennen selkään nousua. Tuo mun norsu on kuitenkin sellaista tasapaksua laatua, että yleensä siihen voi luottaa. Mun kärsinyt polvi painottaa tässä vaiheessa sanaa yleensä.
Mulla on Cindyn ajoilta jo ratsastusvyö, jota käytin sillä silloin tällöin. Dannin kanssa se on toiminut vain juoksutusvyönä, koska mielestäni se on hieman kömpelö käyttää ja ohjaa ratsastajan liian taakse istumaan. Koko asento menee plösöksi ja sen se teki myös tänään. Menin kaikki askellajit läpi kuitenkin vyön kanssa ja tuntui oudolta ettei saa keventää. Varsinkin laukan jälkeen vaistomaisesti ei pystynyt jäämään harjoitusraviin, vaan sitä yritti nousta ylös aina parilla askeleella. Muutenkin itse vyö oli niin ahdas edestä, että kevennyksillä olisi painanut säkää.
Loppujen lopuksi kyllästyin koko vehkeeseen ja taiteilin sen pois. Danni katsoi vähän ihmeissään kun yritin hivuttaa satulahuopaa altani pois samalla kun neiti olisi halunnut lähteä metsästämään syötävää. Kun projekti oli saatu valmiiksi aloin ravailemaan normaalisti ja huomasin, kuinka helppoa tamman selässä olikin istua. Päätin sitten nostella hieman laukkojakin ja meille on aina ollut ongelmat päädyissä. Pidän laukassa harjatupsusta kiinni ja jostain syysä lähden kulmassa valumaan ulos. Olen saanut "henki kaupalla" pitää harjasta kiinni, että pysyisin kyydissä mukana. Nyt sitä ongelmaa ei ollutkaan. Rohkaistuin päästämään kokonaan harjasta irti ja laukka oli aivan mahtavaa. Se tunne on vain sanoin kuvaamaton. Niin pieni asia, mutta mulle suuri! Istuntanikin on paljon parempi näin, kun en voi tukeutua jalustimiin. Jes! En tiedä johtuiko muutos omasta, parantuneesta kehonhallinnasta vai Dannin voimistuneesta laukasta... Ehkä kummastakin?
Lopuksi kävimme 40min. kävely/juoksulenkillä. Nyt oli mukanani virkeä hevonen joka juoksi mielelläni samaa tahtia kanssani <3. Ei ollut perässä vedettävää lahnaa mukana tällä kertaa. Hieman meinasi vain välillä olla happamuutta ilmassa, kun en antanutkaan nyppiä ruohoa matkanvarrella. Pari kertaa neiti hivuttautui taakseni ja siitä yritti sängätä ojaan, mutta onneksi olin skarppina ja ärähdettyä neiti palasi paikalleen. Hölmö poni.
Mutta hyvää jussia, minä lähden mökille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!