...Hello goldensands!

Bye bye Finland...

Kesäniityllä

 Olimme eilen iltamyöhään hevosten kanssa liikkeellä lenkkeilyn merkeissä. Kuka tahansa varmaan tietää, että aurinkoisesta ilmasta huolimatta oli ilta viileä.

Pysähdyimme pienen niityn laitaan poseeraamaan hieman. Harmi vain, että aurinko oli kerennyt kadota puiden taakse, jolloin kuvista tuli hieman epätarkkoja.

Ei ehkä fiksuimpiin ideoihini kuulu hypätä maastossa hevosen selkään, joka on juhannuksen saanut lepäillä täysin. Tilannetta ei paranna kypärän tai muidenkaan varusteiden huutava poissaolo. No hevonen onneksi oli rauhassa, jolloin pääsin kuvaamaan hieman komeaa Fasua!

Hiuksen (jouhen) hieno ero

Tänään aloitettiin virallisesti satulatta ratsastelu. En ole talven jälkeen paljon humputellut satulatta, joten vähän jännitti miten tässä käy. Dannikin on ollut paljon nyt kevyellä liikunnalla, ja joillekkin hevosille sopisi varmasti energian purku ennen selkään nousua. Tuo mun norsu on kuitenkin sellaista tasapaksua laatua, että yleensä siihen voi luottaa. Mun kärsinyt polvi painottaa tässä vaiheessa sanaa yleensä. 

Mulla on Cindyn ajoilta jo ratsastusvyö, jota käytin sillä silloin tällöin. Dannin kanssa se on toiminut vain juoksutusvyönä, koska mielestäni se on hieman kömpelö käyttää ja ohjaa ratsastajan liian taakse istumaan. Koko asento menee plösöksi ja sen se teki myös tänään. Menin kaikki askellajit läpi kuitenkin vyön kanssa ja tuntui oudolta ettei saa keventää. Varsinkin laukan jälkeen vaistomaisesti ei pystynyt jäämään harjoitusraviin, vaan sitä yritti nousta ylös aina parilla askeleella. Muutenkin itse vyö oli niin ahdas edestä, että kevennyksillä olisi painanut säkää.

Loppujen lopuksi kyllästyin koko vehkeeseen ja taiteilin sen pois. Danni katsoi vähän ihmeissään kun yritin hivuttaa satulahuopaa altani pois samalla kun neiti olisi halunnut lähteä metsästämään syötävää. Kun projekti oli saatu valmiiksi aloin ravailemaan normaalisti ja huomasin, kuinka helppoa tamman selässä olikin istua. Päätin sitten nostella hieman laukkojakin ja meille on aina ollut ongelmat päädyissä. Pidän laukassa harjatupsusta kiinni ja jostain syysä lähden kulmassa valumaan ulos. Olen saanut "henki kaupalla" pitää harjasta kiinni, että pysyisin kyydissä mukana. Nyt sitä ongelmaa ei ollutkaan. Rohkaistuin päästämään kokonaan harjasta irti ja laukka oli aivan mahtavaa. Se tunne on vain sanoin kuvaamaton. Niin pieni asia, mutta mulle suuri! Istuntanikin on paljon parempi näin, kun en voi tukeutua jalustimiin. Jes! En tiedä johtuiko muutos omasta, parantuneesta kehonhallinnasta vai Dannin voimistuneesta laukasta... Ehkä kummastakin?

Lopuksi kävimme 40min. kävely/juoksulenkillä. Nyt oli mukanani virkeä hevonen joka juoksi mielelläni samaa tahtia kanssani <3. Ei ollut perässä vedettävää lahnaa mukana tällä kertaa. Hieman meinasi vain välillä olla happamuutta ilmassa, kun en antanutkaan nyppiä ruohoa matkanvarrella. Pari kertaa neiti hivuttautui taakseni ja siitä yritti sängätä ojaan, mutta onneksi olin skarppina ja ärähdettyä neiti palasi paikalleen. Hölmö poni.

Mutta hyvää jussia, minä lähden mökille!

Vihterpalun talli

~Minun kokemukseni reissusta voit lukea täältä~

No ehkä se ilman satulaa humputtelu onkin meidän juttu...

...Ainakin hetken aikaa. Nimittäin nyt lähti satula vaihtoon, nyyh. Mä oon tykännyt meidän satulasta tosi paljon, mutta se on liian pitkä ja selittää meidän jumiongelmat 6-0. Oon kauemmin jo pohtinut meidän satulan sopivuutta, se ei vaan ole istunut 100% hyvin. No selvisi, että se on liian pitkä. Tuuman lyhempi wintec on ideaali tamman selkään. Harmittaa, etten ole tehnyt asialle aikasemmin mitään...

Onneksi nyt ei kyse ole kuolemasta, vaan hieronnalla parantuvista jumeista... Ja lyhemmällä satulalla. Oma lähti heti hieronnan jälkeen myyntiin ja paljon kyselyitä onkin onneksi tullut. Onhan kyseessä kuitenkin hyvä satula suht halvalla. Haluan vain sen myytyä, että uusi saadaan ostettua. Mutta uuden löytyminen ei olekkaan niin helppoa! 

Haussa olisi wintecin/batesin cc estesatula 16" saman värisenä, kuin nykyinen. Olen löytänyt vain yhden(!!) ja sekin on musta... Eikä taida olla edes cc. Mutta värillä ei tässä tapauksessa ole mitään väliä. Varusteet saa vaihdettua pikkuhiljaa mustiksi jos tarve on. Kunhan vain satula löytyisi ja päästäisiin reenaamaan taas vertyneellä pomppoponilla <3

Satulasta saa vinkkailla tutuille, jos tietää jonkun satulaa vailla olevan ;)

Wintec/Bates close contact estesatula 17"

2 vuotta vanha, alkuperäiset ja hyvässä kunnossa olevat vastinhihnat, jalustinhihnat pidetty siiven alla.

hp.300€

Onnellinen hevonen

Hevoseton on huoleton. Mutta olen sitä mieltä, että onnellisen hevosen omistaja on myös onnellinen. Hyvinvoiva hevonen rakentuu yksinkertaisista asioista, joita voi olla vaikea toteuttaa hevosesta, ihmisestä tai ympäristöstä johtuvista syistä.

Tärkeimpänä pidän luottamusta. Hevosen tulee luottaa käsittelijäänsä, itseensä ja ympäristöönsä. Hevonen ei joudu miettimään selustaansa sekä pystyy tarvittaessa tukeutumaan ihmiseen. Se tietää mitä siltä vaaditaan ja näin ollen yrittää parastaan ilman kivun tai rangaistuksen pelkoa. 

Hevosen mielenvirkeyteen vaikuttavat myös luonnollisesti tasapainoinen ruokinta ja liikunta. Hevosen täytyy olla fyysisesti kunnossa voidakseen yltää hyviin ja puhtaisiin suorituksiin. Ruuasta liian vähän energiaa saava hevonen voi kokea työskentelyn ahdistavana. Siltä vaaditaan paljon, vaikka paukkuja niiden suorittamiseen ei ole. Mielestäni hevosta on mukavampi työstää, kun on vähän ylimääräisiä kierroksia mukana hommassa. Ne vain tarvitsee suunnata oikeaan suuntaan. Pysyäkseen skarppina tarvitsee hevonen myös virikkeitä. Se että tunnin verran hevonen pääsee tekemään fyysistä työtä ja loput tunnit vuorokaudesta viettää tarhassa, voi olla hyvinkin turhauttavaa.

Nämä ajatukset alkoivat pyöriä, kun eräs tallilainen sanoi Dannin näyttävän niin onnelliselta.Pari viikkoa sitten se oli mielestäni hieman tylsistynyt. Sen ainoat päivän rutiinit olivat syöminen sekä noin tunnin työskentely. Vaikka laidunkausi oli muilla hevosilla jo alkanut, ei Dannia voinut päästää muiden kanssa laiduntamaan. Se nimittäin pannuttaa liian lähelle eksyessään. Itse en ainakaan halua olla vastuussa siitä, että hevosille voisi käydä huonosti.

Tylsistymisen huomasi myös siitä, että kun hain neitiä tarhasta, se ei ollt kiinnostunut minusta. "Me mennään kuitenkin tekemään töitä...". Puhumattakaan jos heinät olivat edessä, silloin yritettiin vaikka väkisin junnata tarhan portilla. Alkoi itseänikin harmittamaan, ettei Danni päässyt vihreälle kuin narun päässä.

Päätettiin sitten Juhan kanssa viikonloppuna paaluttaa tammalle oma alue, missä pääsisi syömään ja laiduntamaan. Voisi sanoa, että tamma muuttui hetkessä. Olen nyt yöksi ottanut Dannin tarhaan, mutta aamusin päästän laitumelle. Vaikka aamuheinät ovat nenän edessä, kävelee neiti reippaasti itse portista pihalle odottaen laitumelle laskua. Se on korvat tötteröllä sen lyhyen matkan, mitä kävelemään joutuu. Se on niin höpsö.

Muutenkin ollaan otettu taas vähän rennompi jakso. Ollaan lenkkeilty maastakäsin. Ainut ongelma on, että kun olen itse innostunut juoksemisesta, on neiti hiemna perässä vedettävä. Joutuu oikein suuttumaan, että nyt sitä ravia kiitos! Kyllä se pienen "keskustelun" jälkeen sieltä aina nousee. Toki selässä olen myös käynyt, mutta aika perusratsastusta. Dannin jumit ei ole oikein lähteneet aukeamaan, joten nyt on hierojan kanssa ollut puhetta että katsoo kunnolla läpi ja annetaan sähköä pahimpiin paikkoihin. 

Lörppähuuli <3

Uuuu, miehiä!!

"Karvasia poneja"... Siis lampaita ;)

"Noniin, eikö kuvaaminen jo riitä??"

Lisää niitä pörrösiä poneja...

..Edelleen, lampaita!

"Onko tää nyt sun mielestä hyvää huumoria?"

"Mamma, mä näytän ihan ufolta.. Muut nauraa"

"Ja mikä tää letti on olevinaan?"

No onhan se ihan söpö ;)

Tänään oltiin taas vähän juoksemassa :)

Kesäkivaa

No enhän minä saanut aikaiseksi rakentaa sellaista neliö puomitehtävää, kuin edellisessä postauksessa kerroin. Tallilla oli eräs hypännyt esteitä, joten hänen innoittamaan päätinkin minä myös niitä ylitellä. Lyhyellä ja pitkällä sivulla olivat pystyt ja lävistäjälle laitoin puomin ja ristikon.

Aloitimme ristikosta lähestyen sitä vasemmasta. Esteen jälkeen oli tarkoitus vaihtaa oikealle, joka on meidän huonompi suunta. Lähestymiset meni vähän plösöksi ja koko homma oli hieman löysää. Myös laukan jatkuvuus oikeaan ei ollt helppo tehtävä. Mietin, ettei tehtävästä kannata jankata. Jos yksi hyvä suoritus tulee, vaihtaisimme tehtävää.

Kuvista kiitos kuvaajalle!

 Tämän jälkeen siirryimme lyhyellä sivulla olevaan pystyyn, jonka korkeus oli peräti 40cm! Tähänkin haettiin vaan pari hyvää lähesymistä. Mä oon sitä mieltä, että lyhyillä lähestymisillä ollaan parempia, jolloin ei kerkeä miettiä liikaa ja turhaan sääämiseen ei ole aikaa. 

Huomatkaa, että munkin katse on alkanut kiinnittymään seuraavaan tehtävään. JES!

Lopuksi tulimme neljä kertaa pitkällä sivulla olevan pystyn. Aluksi kokeus oli 50cm, mutta koska kummatkin kaksi lähestymistä olivat tarkkoja ja hyviä, nostettiin korkeutta vielä 10cm:ä. Sama meno jatkui ja esteet tuntuvait todella pieniltä. Mulle jäi huippufiilis. Ennen pelkäsin hypätä ristikkoa tämän tamman kanssa ja nyt voidaan tällee "itsenäisesti" hyvällä mielin hypätä 60cm... Vielä kun pääsisimme hyppäämään ratana samaa korkeutta, niin kisoihin voisi mennä kokeilemaan 50cm luokkaa.

Emme siis suurta hommaa tehneet tuona päivänä. Menimmejokaisen esteen yli niin, että meni hyvin ja siirryttiin seuraavaan. Kaikki hypyt on nyt vasempaan, sillä seuraavaan päivään olimme sopineet estetuntia, jossa keskityttäisiin paljon oikeaan kierrokseen (kun se on vain vhän ongelmallinen välillä).

Esteinä olivat samat esteet, mutta pitkälle sivulle laitettiin sarja kahdella laukka-askeleella. Kuten voi uskoa, tämä päivä ei mennytkään niin hyvin ja sain tehdä paljon oikean laukan kanssa töitä. Toki tulihan siitä hyvä fiilis, kun hevosen sai sitten kulkemaan. Tulimme ratana ensin lävistäjällä olevan pystyn (50cm) sarjan (joka nostettiin puolessa välissä 50cm ja 60cm ja lopuksi kummatkin 60cm), ja lopuksi päätyesteen. Kaikki oikeaan. Taas sai yllättyä itsestään että hei! Mehän hypättiin 60cm sarja... puhtaasti! Ilman epävarmuutta. Lopuksi tulimme saman radan vasempaan ja sehän sujui kuin rasvattu.

Löysimme myös ratkaisun huonojen lähestymisien korjaamiseksi: M sai huutaa pari metriä ennen estettä aina "Perse penkkiin!". Kun aidosti istuin alas, tuli hyvä lähestyminen vähän kuin itsestään. Kumpa joku olisi aina huutamassa kentän keskellä tälläisiä yksinkertaisia asioita.

Edellispäivänä meillä oli sitten tallitalkoot ja Danni pääsi Alize ponin kanssa juoksemaan kentälle irtona. Eilisen neiti sai vapaaksi ja tänään ajattelin lähteä sen kanssa lenkkeilemään maastakäsin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Rokotuksen jälkeistä elämää

Meillä oli tiistaina rokotus ja sen vuoksi olemme ottaneet rennosti. Pari päivää pidimme ihan vapaata kaikesta ja perjantaina lähdimme 1,5h reippaalle kävelylenkille. Ilma oli tosi hyvä; pientä tihkusadetta, ei tuulta. Ei siis liian kylmä saatikka kuuma. Sport trackeri ei lähtenyt oikeen käyntiin, joten kilometrejä voi vain arvailla, muta reippaasti me temmellettiin. Taru lähti mukaani kastelemaan kenkänsä seka housujen lahkeet, sillä pitkä heinä oli märkää aamun sateen vuoksi. Dannihan siitä nautti paljon! Pitkää heinää silmien kantamattomiin! Se aina laski päänsä syömään, minä kävelin vain eteenpäin, narun loppuessa se ravasi meidät kiinni ja taas aloitti mussuttamisen. Höpsö, mutta fiksu hevonen <3

Eilen sitte juoksuttelin pikaisesti jokaisen askellajin läpi. Tänään hyppäsin selkään ja samalla testasin kaverillani myytävänä olevat ratsastussaappaat. Danni oli oikein menevällä päällä, varsinkin vasempaan. Tein hieman siirtymisiä: ravi-pysähdys-ravi sekä käynti-laukka-ravi-käynti. Oli aika huomata, miten itse olen löytänyt ne kadoksissa olleet vatsalihakset, jolloin kroppani pidätteet meni hyvin läpi eikä kuolaimiin tarvinnut painetta pahemmin laittaa. Myös hevonen oli paljon rauhallisempi. Huippua huomata, miten ratsastus paranee kehonhallinnan myötä. Ehkä joskus voin oppia vielä ratsastamaan ;)

Huomenna haluaisin mennä pitkästä aikaa puomeja. Mietin, jos laittaisin kentälle neljä puomia vinoneliön muotoon, jolloin niiden yli mentäisiin vähän niinkuin kasin muodossa. Kahdelle puomille ajattelin laittaa väliksi kaksi laukka-askelta. Tässä harjoituksessa tulisi hyvin suoristus, asetuksen sekä laukan vaihto. Katsotaan miten me se suoritetaan huomenna :)

Mums mums <3