Olen täälä blogissakin kertonut pariin otteeseen meidän käyttävän sidepulleja. En edes muista kauanko siitä on, että ne hankin - pari kuukautta? No nämä kuukaudet ollaankin menty sitten kuolaimetta. Jatkoa ajatellen tilanne näyttää siltä, että näin myös jatketaan. "Kukkahattutädiksi" en silti usko muuttuneeni.
Oma kokemukseni näissä on ollut, että avut menevät nopeasti läpi. Ja myös rennommin. Joskus Dannilla oli tapana louskutella kuolaimia ja "vetää" ohjia vastaan. Näillä tilanne on rauhoittunut ja neiti vaikuttaa tyytyväiseltä. Aidosti.
Näillä onnistuu niin esteet kuin maastoilukin. Kentällä käytän turpahihnassa lampaankarvapehmustetta estämään hiertymiltä. Meillä ei alussa ollut sellaista käytössä ja nenän päälle jäi inhottavasti karvat siksinsokin muistuttamaan hankauksesta, jonka turpahihna aiheuttaa liikkuessaan. Tämä pehmuste oli hyvä ratkaisu: avut menevät hyvin vieläkin läpi, mutta nenäkarvat pysyvät kuosissa! Maastoon otan pehmusteen kuitenkin pois. En tiedä vaikuttaako se asiaan, mutta en uskalla lähteä kokeilemaan onneani. Todennkäöisesti kyse on van psyykkisest turvantunteesta.
En tiedä kauanko nuo hööksin versiot tulevat kestämään meillä, mutta ehkä joku kaunis päivä ostan astetta paremmat ja laadukkaammat suitset. Mutta siihen asti: me ollaan tyytyväisiä kuolaimettomuuteen, kummatkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!