Tuulihaukka

Meinaa olla hieman vaikea kirjoittaa tätä postausta, koska kissani Myy makaa läppärin alla... kirjaimellisesti! Tänään on ensimmäinen vapaapäiväni ja mitä minä tein? Heräsin klo 5.00 aamulla. Ei näin! Olen nähnyt kummallisia unia hevosista, harmi vain, etten muista niiden kulkua tarkasti.

Kummipoika, Taru ja minä eilen kahvittellessa :)

Tälle päivälle olemme suunnitelleet kavereideni kanssa vähän lounastamista ja sitten lähdetään yhdessä tallille. Dani saa toimittaa koiran virkaa, sillä lähdemme tutustumaan maastoihin ja vähän lenkkeilemään. Olimme edellispäivänä ystäväni Tarun kanssa lenkkeilemässä tällä tapaa ja Danni osasi käyttäytyä hienosti monsuunituulesta huolimatta. Silloin soi päässä "minne käy tuulen ilmassa tie". Vaasasta oli puitakin kaatunut, joten mikään pieni kesätuuli ei ollut kyseessä. Vaikka Dani käyttäytyi hienosti, oli se hyvin jännittynyt. Tiedä sitten kumpi jännitti enemmän, minä vai se? Mutta jostain pitää aloittaa. Itse rakastan maastoilua, joten totta kai haluan hevosestani maastovarman. Tämä neljän aidan sisällä ratsastus tympii, vaikkakin se on ollut hyvin opettavaisa ja meidän päivät on monipuolisia. Mutta kenttä on aina kenttä... Samat neljä nurkkaa ja suoraa.

Nyt olen usein joutunut sanomaan itselleni, että ratsasta! Ja töitä on tehty, sillä pitkästä aikaa ratsastus tuntuu lihaksissa ja selässä. Eilen tehtiin paljon ravi-ja laukkatyöskentelyä. Sen jälkeen oli tyhjä olo... mutta hyvällä tavalla! Loppuillaksi jäi hyvä mieli, kun oli keskittynyt 100% kummankin liikkeisiin. Mutta että on paljon muistettavaa ja tehtävää samaan aikaan. Ennen kun harrastin klassista ratsastusta, oli meillä tapana jumpata hevosen selästä alku- ja loppukäynnit. Tämä lämmitti kehon ja paransi koordinaatiokykyä. Luulen, että tämä astuu taas kuvoihin jos Danni sallii pienen temppuilun selästä käsin. Oikeastaan kyseessä on enemmän jalkojen pyörittely, nostelu ja "pokiminen", mutta kun sen yhdistää käsien erilaisiin tehtäviin, homma vaikeutuu. Sivusta katsottuna jumppaaminen näyttää varsin pelleilyltä, mutta näyttäkööt. Elämä on.

Tekemämme lenkki (yht. n. 5km)

Kisoijen jälkeisenä päivänä (sunnuntai) päätin tehdä jotsin, mistä olin paljon puhunut ja innolla halunnut tehdä; ratsastaa ilman satulaa! Menin pääasiassa käyntiä ja vähän ravasin. Jotenkin pelkäsin jatkuvasti, että jostain puskasta hyppää Danin päälle tiikeri. Se on niin nopea liikkeistään, että voisin helposti jäädä kyydistä. Mutta hienosti meni ja ehkä ensi kerralla enemmän ;)