Tavoitteet - ne ovat ihmisen elämän raamit: täytyy saada uusi nukke, opetella ajamaan pyörällä, valmistua koulusta ja hankkia ammatti, perustaa perhe, huolehtia lapsenlapsista, muistella omaa elämäänsä... Jokaisella on suuria tavoitteita, mutta myös niitä pieniä. Nämä toiveet täyttävät elämän. Värittävät valkoisen taulun. Tavoitteisin on myös vahvasti liittyneet tunteet; onnistumisen ilo, pettymyksen katkeruus. Lopputuloksesta riippumatta, on tavoitteiden saavuttaminen elämys.
![]() |
| Lapsesta asti ollut tavoite: oma hevonen! |
Olen jo hetken pohtinut, milloin ratsastuksesta on tullut itselle näin vakavaa? Rennot köpöttelyt ja vauhtimaastot on jääneet taka-alalle ja mielessä pyörii vain hevosen liike ja muoto. Ennen ei ollut edes mahdollisuus käydä valmennuksissa ja nyt niitä on tarjolla jatkuvasti tallillamme (onneksi!). Ajatukseni ovat ohjautuneet enemmän itseeni ja taitoihini. Ja muuhunkin. Ennen en ajatellut omaa lihaskuntoani näin ahkerasti ratsastuksen kannalta. Siihen ei ollut tarvetta. Pääasia oli harrastaa ihanaa lajia ja elää hevosten kanssa. Nyt kuitenkin ajatusmaailmani on muuttunut. Arvostelen yhä enemmän omaa osaamistani ja vertaan itseäni muihin. Ratsastuksesta on tullut itselleni harrastusta suurempi asia. Se on elämäntapa.
Nyt ei saa ymmärtää, että ratsastuksesta on tullut pakkopullaa, ei todellakaan. Mutta halu kehittyä on jatkuvasti vahvistunut. Pitää pystyä parempiin suorituksiin. Täytyy antaa itsestään enemmän... ja vielä vähän lisää. Ei saa jämähtää paikoilleen. On kehityttävä tai heitettävä hanskat tiskiin. Se on koukuttavaa. Koskaan ei voi olla ratsastuksessa täydellinen. Ei koskaan.
Mutta ennen kaikkea uskon kyseessä olevan parempi ymmärrys. Ymmärys siitä, kuinka tärkeää on saada hevonen liikkumaan oikein. Saada hevonen kulkemaan niin, ettei asennosta tai vaadittavista tehtävistä aiheudu kipua. Selkä notkolla, pää ryntäissä - sellainen ei ole hevoselle terve tapa työskennellä. Rentous, kuuliaisuus ja toisen kuunteleminen. Ne ovat valttikortteja hevosella, mutta myös ratsastajalla.
Mutta ennen kaikkea uskon kyseessä olevan parempi ymmärrys. Ymmärys siitä, kuinka tärkeää on saada hevonen liikkumaan oikein. Saada hevonen kulkemaan niin, ettei asennosta tai vaadittavista tehtävistä aiheudu kipua. Selkä notkolla, pää ryntäissä - sellainen ei ole hevoselle terve tapa työskennellä. Rentous, kuuliaisuus ja toisen kuunteleminen. Ne ovat valttikortteja hevosella, mutta myös ratsastajalla.
Olen miettinyt tavoitteitani Dannin kanssa. Millaisia ne olivat ennen ponin tuloa ja millaiset ne ovat nyt. Miten oma ajatusmaailmani on muuttunut tämän yhteisen matkan aikana. Sen voin ainakin sanoa, että teemme jo paljon enemmän, kuin osasin kuvitella tämän kesän aikana tapahtuvan. Se lienee hyvä... Ei, se on hyvä.
Tavoitteet ennen Dannin saapumista:
- Tutustua
- Kaikki askellajit
- Liikkua eteen
- Pienet esteet
Tavoitteet Dannin tulon jälkeen:
- Saada kaviot ylös
- Liinan päässä juokseminen
- Käytävällä seisominen
- Ravi
- Laukka
- Selässä pysyminen
- Ohjastuntuma
Tavoitteet nyt
- Voimaa laukkaan
- Pienet esteet hyvässä temmossa
- Maastovarmuutta
- Tulevat kisat (Hox hox! Puomi luokka)
- Taivutukset
- Kestävyyttä (meille kummallekkin)
Nuo olivat tuollaisia äkkiä listattuja. Tavotteita on valtavasti enemmän ja noista paljon on jo saavutettu. Joten vauhdilla ja uteliaisuudella eteenpäin.
Hyvä tästä tulee.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää kavionjälkenne tänne! Haluan pitää blogin ilmapiirin iloisena, joten loukkaavia/herjaavia kommentteja ei julkaista. Rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan ja voit jättää sähköpostiosoitteesi viestiisi, niin otan yhteyttä!