Estehyppelyä - sitä oikeaa hyppelyä

Tiddidii.. Mulla on niin hyvät filikset! Tiistaina ajattelin ratsastaa vain hetken kentällä. Rehasin kuitenkin kaksi puomia kentän toiseen päätyyn. Tarkoitus oli ylitellä niitä ravissa ja yrittää pitää neiti sisälle taivutettuna, ettei pönkäisi sillä lavallansa. Puomit ylitettiin yllättävän hyvin, vaikkakin ympyrä alkoi muistuttamaan ellipsiä. Tämän tehtävän lopetettuani mietin hetken pohjan liukkautta; oli satanut kaksi päivää eikä meidän hyväpohjainen kenttäkään kaikkea kestä. Kuitenkin liukkaita olivat ainostaan reunat ja kulmat, joten suurella soikealla ympyrällä pystyi laukkamaan hyvin! Oikea laukka tuntui erittäin hyvältä eikä lavalla punkemista tapahtunut. Tästä innostuneena päätin ylitellä päätypuomia ja fiilistellä. Oli niin ihana tunne! Tähän asti olen vieläkin taistellut oman istuntani kanssa tuossa laukassa, että kaikki keskittyminen on kohdistunut siihen. Mutta ei nyt! Tästä innostuneena pyysin meidän SuperKoutsia pitämään estetuntia keskiviikolle...

Ja pitihän se! Alla näette esteet. Sama päätypuomi esteenä kun tiistaina sekä keskelle V-muotoon laitetut esteet. Toinen niistä oli laine (huomatkaa hieno visualisointi). Aloitimme päätyesteellä mennen sitä vain ympäri kenttää kumpaankin suuntaan. Nyt kun olen muistanut taas kohdistaa katseen eteen, ei ole ollut mitään ongelmaa tasapainon kanssa. Pohkeet ja selkä pysyvät oikealla kohdalla, mutta paino ennen estettä pitäisi muistaa asettaa aina tarpeeksi taakse. Sitä on ehkä hankala ymmärtää, mikä suuri askel tuo itselleni on. Aikasemmin Esteen jälkeen en ole päässyt mukaan laukkaan ja olen vain yrittänyt pysyä kyydissä. Nyt heti alusta asti oli varma olo ja pystyn auttamaan hevosta, en vain matkustamaan.

Pienen kävelyhetken jälkeen jatkoimme tuolle kahdeksikko tehtävälle. Koska kulmat olivat vielä hieman liukkaita, olivat tiet välillä melko tiukkoja. Mutta hienosti meni! Kertaakaan ei mietitty toista mahdollista suuntaa sekä laukat vaihtuvat välillä esteen päällä hienosti. Jos siis se yksittäinen este sai fiilikset kattoon, niin voitte kuvitella tehtävän suorituksesta tulleen hyvän mielen. Melkein teki mieli pyytää esteen korotuksia, mutta hei! Onko meillä kiire? Siis ylpeä voin olla omasta nelivuotiaastani <3!

Tästä on hyvä jatkaa!

Rohkeus

H I E N O T <3 !

Tuulihaukka

Meinaa olla hieman vaikea kirjoittaa tätä postausta, koska kissani Myy makaa läppärin alla... kirjaimellisesti! Tänään on ensimmäinen vapaapäiväni ja mitä minä tein? Heräsin klo 5.00 aamulla. Ei näin! Olen nähnyt kummallisia unia hevosista, harmi vain, etten muista niiden kulkua tarkasti.

Kummipoika, Taru ja minä eilen kahvittellessa :)

Tälle päivälle olemme suunnitelleet kavereideni kanssa vähän lounastamista ja sitten lähdetään yhdessä tallille. Dani saa toimittaa koiran virkaa, sillä lähdemme tutustumaan maastoihin ja vähän lenkkeilemään. Olimme edellispäivänä ystäväni Tarun kanssa lenkkeilemässä tällä tapaa ja Danni osasi käyttäytyä hienosti monsuunituulesta huolimatta. Silloin soi päässä "minne käy tuulen ilmassa tie". Vaasasta oli puitakin kaatunut, joten mikään pieni kesätuuli ei ollut kyseessä. Vaikka Dani käyttäytyi hienosti, oli se hyvin jännittynyt. Tiedä sitten kumpi jännitti enemmän, minä vai se? Mutta jostain pitää aloittaa. Itse rakastan maastoilua, joten totta kai haluan hevosestani maastovarman. Tämä neljän aidan sisällä ratsastus tympii, vaikkakin se on ollut hyvin opettavaisa ja meidän päivät on monipuolisia. Mutta kenttä on aina kenttä... Samat neljä nurkkaa ja suoraa.

Nyt olen usein joutunut sanomaan itselleni, että ratsasta! Ja töitä on tehty, sillä pitkästä aikaa ratsastus tuntuu lihaksissa ja selässä. Eilen tehtiin paljon ravi-ja laukkatyöskentelyä. Sen jälkeen oli tyhjä olo... mutta hyvällä tavalla! Loppuillaksi jäi hyvä mieli, kun oli keskittynyt 100% kummankin liikkeisiin. Mutta että on paljon muistettavaa ja tehtävää samaan aikaan. Ennen kun harrastin klassista ratsastusta, oli meillä tapana jumpata hevosen selästä alku- ja loppukäynnit. Tämä lämmitti kehon ja paransi koordinaatiokykyä. Luulen, että tämä astuu taas kuvoihin jos Danni sallii pienen temppuilun selästä käsin. Oikeastaan kyseessä on enemmän jalkojen pyörittely, nostelu ja "pokiminen", mutta kun sen yhdistää käsien erilaisiin tehtäviin, homma vaikeutuu. Sivusta katsottuna jumppaaminen näyttää varsin pelleilyltä, mutta näyttäkööt. Elämä on.

Tekemämme lenkki (yht. n. 5km)

Kisoijen jälkeisenä päivänä (sunnuntai) päätin tehdä jotsin, mistä olin paljon puhunut ja innolla halunnut tehdä; ratsastaa ilman satulaa! Menin pääasiassa käyntiä ja vähän ravasin. Jotenkin pelkäsin jatkuvasti, että jostain puskasta hyppää Danin päälle tiikeri. Se on niin nopea liikkeistään, että voisin helposti jäädä kyydistä. Mutta hienosti meni ja ehkä ensi kerralla enemmän ;)

Ylpeä omistaja

Niinhän siinä kävi, että kolmas sija napsahti SiRun harjoitusestekisoista! Poni tuntui mahtavalta ja omatoimisesti nosti radalla pari kertaa hyväntuntuiset laukat. Yksi ohimeno tuli pelottavalla tynnyriesteellä, mutta teen töissä tarkemman analyysin ;) Lisään pari kuvaa!

_____________________________________________________________

Kun pääsin töistä kotiin, alkoi kauhea panikki. Paniikki siitä, että uni ei vain tule! Muutenkin oli nukkumisaikaa neljä tuntia... Pian enää kolme.. Kaksi... Sitten heräsin pari minuuttia ennen herätyskelloa. Kymmenen minuutta torkkua ja itsensä kokoon punomista. Ruisleipä naamaan ja hermostuksissa etsimään pilliä tuomarille. Onneksi löytyi pelastusliiveistä (Vinkki muuten kisoihin: liivien pillillä saa matalan, mutta kuuluvan vihellyksen. Ei herkätkään hepat säikähdä). Yksi itku-potku-raivarikin tuli, koska lompakko oli jäänyt työautoon ja jollain rahalla se starttikin piti maksaa. Onneksi mies pelasti!

Tallille pääsin juuri tasan yhdeksi ja oma luokkan oli jo aloittanut verkkaamisen. Äkkiä maksamaan startti ja hepan selkään! Onneksi Ira oli laittanut ja lettittänyt Dannin valmiiksi sekä sisko sen kävelyttänyt! Pääsin verkkaamaan oikeaan suuntaan ja sitten olinkin jo ensimmäinen starttaaja.

Olin päättänyt mennä radan ravilla. Ei mitään paineita, vain normaalia puomien ylitystä. Ensimmäinen puomi... toinen.. Kolmannessa huomasin kanistereita puomien päässä... Juuri Dannin jälkeen! Siitä sitten mentiin ohi ennen kuin huomasinkaan. Uusi yritys ja yli. Kuudennen esteen (laineen) jälkeen nousi oikea laukka ja sillä jatkettiin seuraava. Viimmeisen esteen jälkeen nousi laukka ja sillä jatkettiin hetken aikaa tyytyväisenä! Mahtava fiilis, kun Dani ei välittänyt väkijoukosta, se oli keskittynyt ja laukat olivat todella rauhallisia ja pysyivät hyvin yllä. Myös kulmat laukassa olvat hyviä enkä voisi olla tyytyväisempi!

Joo ei harmittanut esteen ohitus... Kunnes sain tietää kolmannen esteen ollut vasemman kierroksen verkka este. Jos olisin ollut ajoissa, olisin saanut ylitellä sitä muutamaan kertaan. Jos ohitusta ei olisi tullut, olisin ajallisesti tullut toiseksi... Jos, jos ja jos! Turhia tuollaiset ajatukset. Danni oli mahtava, olihan nämä ensimmäiset kisat ja kunniakierroskin mentiin laukassa! Ei mitään hätää ollut, vaikka toinen ratsukko laukkasi edessämme. Ihana Daphne!

Kunniakierros.. Laukassa!

Rakkautta yli rajojen

Kisajännitystä ja silmäpusseja luvassa!

Oon saanut palautetta, että kirjoita useammin. Kiva kuulla, että sielä ruudun toisessa päässä ollaan kiinnostuneita meidän menosta vielä. Tuntuu, ettei hirveästi ole tapahtunut mitään, mutta samalla Dani on mennyt eteenpäin huimasti. Jännä fiilis, kumpa joskus osaisi katsoa itseään ja Dannia toisten silmin. Pystyisi paremmin arvioimaan meidän kehitystä. Onneksi kentän laidalta kuulee kommentteja, niin (sitä joskus tulkinnanvaraista) kritiikkiä kuin positiivistakin palautetta. Sellaiset sanat valavat itseluottamusta, mutta myös hyvää mieltä.

Olen "joutunut" hölläämään vähän otettani neitiin ja olen päästänyt kaksi muuta ihmistä selkään. Aikaisemmin kirjoitinkin, että Marika hyppäsi silloisen estetunnin loppuun. Pari päivää sitten puomiharjoitusten jälkeen M kävi taas selässä hypyttämässä pientä okseria. Se on sellainen tolppa-apina, että pysyy millaisessa menossa vaan mukana. Ei siinä, Danni suoritti esteen hienosti ja siitä on kuvamateriaaliakin (kunhan saan ne ensin koneelle). Viimme viikolla lomailimme myös Tallinnassa ja olin pyytänyt Heliä liikuttamaan parin päivän ajan. Henosti oli mennyt eikä neiti ollut testaillut paljoa sen enempää, kuin normaalistikkaan. Kiva tietää, että nyt on pari luotettavaa ihmistä auttamassa.

Mutta tuohon mainitsemaani kisajännitykseen; huomenna on meillä edessä e n s i m m ä i s e t kisat! Voitte kuvitella, että jännittää! Asiaa ei auta se, että olen koko viikonlopun yöt töissä ja huomenna "yöunet" jäävät van parin tunnin mittaisiksi. Olen varma, että en opi rataa ikinä! Voi tulla ainakin mielenkiintoinen variaatio! Onneksi aloitamme kirjaimellisesti ruohonjuuri tasolta ja olemme luokassa puomit/20cm. Viimme kisoista, joissa olin autamassa, muistin laine-esteen olleen jo tässä luokassa ja tänään kokeilimme sitä ylittää. Hieman normaalia kyttäämistä, että miten jalat asetetaan, mutta sen suurempaa haloota laineesta ei tullut. Hyvä! Muutenkin tein suht kevyeen liikutuksen, kun alkoi kiire töihin painaa. Olin vielä hevosen selässä klo 21.00, vaikka töissä piti olla klo 22.00. Mutta kerkesinpäs! Fiilistelin kauan ilman jalustimia harjoitusravia, koska Dannin ravi on vaan niin pehmeää. H oli myös nautiskellut siitä mun Tallinnan reissun aikana. Joku päivä olisi kiva mennä ilman satulaa. Viimme kerrasta on aivan liian pitkä aika!

Valmiina kisoihin kera bling bling! Neidistä oli vaikea napata kuvaa;
se liikkui kokoajan!

Eilen kävimme myös Helin kanssa Seinäjoella shoppailemassa ja mukaan tarttui:

• Nivelletyt turvajalustimet
• Soft shell takki
• Korvahuppu timanteilla (kuvassa)
• Pinkki veräjän kahva
• harjauskivi
• nimikyltti
• Riimu ja -naru 

~Katse maasta aurinkoon~

Tavoitteet - ne ovat ihmisen elämän raamit: täytyy saada uusi nukke, opetella ajamaan pyörällä, valmistua koulusta ja hankkia ammatti, perustaa perhe, huolehtia lapsenlapsista, muistella omaa elämäänsä... Jokaisella on suuria tavoitteita, mutta myös niitä pieniä. Nämä toiveet täyttävät elämän. Värittävät valkoisen taulun. Tavoitteisin on myös vahvasti liittyneet tunteet; onnistumisen ilo, pettymyksen katkeruus. Lopputuloksesta riippumatta, on tavoitteiden saavuttaminen elämys.

Lapsesta asti ollut tavoite: oma hevonen!

Olen jo hetken pohtinut, milloin ratsastuksesta on tullut itselle näin vakavaa? Rennot köpöttelyt ja vauhtimaastot on jääneet taka-alalle ja mielessä pyörii vain hevosen liike ja muoto. Ennen ei ollut edes mahdollisuus käydä valmennuksissa ja nyt niitä on tarjolla jatkuvasti tallillamme (onneksi!). Ajatukseni ovat ohjautuneet enemmän itseeni ja taitoihini. Ja muuhunkin. Ennen en ajatellut omaa lihaskuntoani näin ahkerasti ratsastuksen kannalta. Siihen ei ollut tarvetta. Pääasia oli harrastaa ihanaa lajia ja elää hevosten kanssa. Nyt kuitenkin ajatusmaailmani on muuttunut. Arvostelen yhä enemmän omaa osaamistani ja vertaan itseäni muihin. Ratsastuksesta on tullut itselleni harrastusta suurempi asia. Se on elämäntapa.

Nyt ei saa ymmärtää, että ratsastuksesta on tullut pakkopullaa, ei todellakaan. Mutta halu kehittyä on jatkuvasti vahvistunut. Pitää pystyä parempiin suorituksiin. Täytyy antaa itsestään enemmän... ja vielä vähän lisää. Ei saa jämähtää paikoilleen. On kehityttävä tai heitettävä hanskat tiskiin. Se on koukuttavaa. Koskaan ei voi olla ratsastuksessa täydellinen. Ei koskaan.

Mutta ennen kaikkea uskon kyseessä olevan parempi ymmärrys. Ymmärys siitä, kuinka tärkeää on saada hevonen liikkumaan oikein. Saada hevonen kulkemaan niin, ettei asennosta tai vaadittavista tehtävistä aiheudu kipua. Selkä notkolla, pää ryntäissä - sellainen ei ole hevoselle terve tapa työskennellä. Rentous, kuuliaisuus ja toisen kuunteleminen. Ne ovat valttikortteja hevosella, mutta myös ratsastajalla.

Olen miettinyt tavoitteitani Dannin kanssa. Millaisia ne olivat ennen ponin tuloa ja millaiset ne ovat nyt. Miten oma ajatusmaailmani on muuttunut tämän yhteisen matkan aikana. Sen voin ainakin sanoa, että teemme jo paljon enemmän, kuin osasin kuvitella tämän kesän aikana tapahtuvan. Se lienee hyvä... Ei, se on hyvä.

Tavoitteet ennen Dannin saapumista:

• Tutustua
• Kaikki askellajit
• Liikkua eteen
• Pienet esteet

Tavoitteet Dannin tulon jälkeen:

• Saada kaviot ylös
• Liinan päässä juokseminen
• Käytävällä seisominen
• Ravi
• Laukka
• Selässä pysyminen
• Ohjastuntuma

Tavoitteet nyt

• Voimaa laukkaan
• Pienet esteet hyvässä temmossa
• Maastovarmuutta
• Tulevat kisat (Hox hox! Puomi luokka)
• Taivutukset
• Kestävyyttä (meille kummallekkin)

Nuo olivat tuollaisia äkkiä listattuja. Tavotteita on valtavasti enemmän ja noista paljon on jo saavutettu. Joten vauhdilla ja uteliaisuudella eteenpäin.

Hyvä tästä tulee.