Juoksutusta

Flunssa on taas päässyt yllättämään enkä sen vuoksi eilen kavunnut selkään ollenkaan. Ajattelin sitten päästää Dannin vapaasti juoksemaan, mutta yksin sillä ei okein tuntunut olevan menohaluja. Kentän aidan alta paljastuvat heinätupsut olivat kiinnostavampia. 

Otin sitten Dannin tarhakaverin Alizen mukaan juoksemaan ja sitten Dannikin näytti innostuvan! Tosin neidin ei paljon tarvinnut töitä tehdä pysyäkseen Alizen menossa mukana. Sitten tämä pieni, musta pirulainen pääsi vielä karkaamaan kaksi kertaa! No eipä siinä, kun poni kierteli tarhaa ympäri ja kävi moikkaamassa muitakin heppoja. Alize onkin ainoa hevonen(/poni) kenen kanssa Dannin uskaltaa päästää juoksemaan ilman että Danni potkisi. 

Danni & Maiju 1v!

Voi apua! Miten aika onkin mennyt niin nopeasti?

Nyt on vuosi yhteistä taivalta takana <3

Kuulumisia

Edellisessä maastopostauksessa kerroin meidän hyppäävän tiistaina ja tämähän toteutettiin. Satulaan päästyäni Danni tuntui kuitenkin aika väsyneeltä. Tai ei nyt väsyneeltä, mutta menosta puuttui sitä tutuksi tullutta malttamattomuutta. Tästä syystä hypyt jäi aika lyhyeen ja aluksi keskityin tekemään puomityöskentelyä, jossa oli kolme puomia 2,5m päässä toisistaan lävistäjällä. 

Yllätykseni oikeassa laukassa lähestymiset puomille eivät tahtoneet onnistua millään. Kun taas vasen (meidän hyppypaikat-ei-löydy-suunta) rullasi puomit noin vain. Hmm.. outoa. Mutta lopuksi hyppäsin pari kertaa ristikon ja 50cm pystyn ja siinä huomasin saman; vasen meni nappiin... oikea taas ei. Toisaalta on kyllä hyvä, että vahvuudet vaihtavat näin välillä puolta, ettei toinen ole jatkuvasti vahvempi.

Keskiviikkona otin neidin narun päähän ja lähdimme lenkkeilemään kaverini kanssa. Matkaa taisi tulla reipas 5km ja käytiin uudella alueella. Neiti ei näyttänyt kyllä minkäänlaista laiskuutta loppumatkasta, kun tylsät ja tutut maastot muuttuivat vieraiksi. Hui kun oli jännää ;)

Keskiviikkona lähdimme sitten Johannan kanssa hevosilla maastoilemaan. Hetken emmittiin kentällä, että viitsiikö lähteä hevosten virtaisuuden ja kovan tuulen vuoksi. Lisäksi tiellä, jossa pitää aluksi tallata, liikkuu paljon rekkoja. Myös ihan tallin vieressä on valtava mäki, jonka taakse ei luonnolisesti näe. Onhan siinä aina pieni jännitys mahan pohjassa, että mikä yllätys meitä voi tulla vastaan. Mäen päällä sitten katsottiin tarkkaan, että näkyykö kummastakaan suunnasta rekkoja, sillä alaskavutessa ei hirveästi tekisi mieli olla pakoon juoksevan hevosen selässä. Onneksi meno- tai paluumatkalla ei vastaan tullut pakettiautoja suurempaa!

Hiekkatielle päästyämme aloimme ravata ja otimme laukkapätkän. Suuren suomenhevosen tahti on vähän eri kuin meillä, joten Danni pääsi kunnolla innostumaan ja minulta katosi kontrolli. Tosin se ei nyt paljon haitannut, sillä tarpeeksi lähelle Jullea päästyämme kontrolli palasi. Hiekkatien päässä käännyimme takaisin ja siirryimme Dannin kanssa johtoon, ettei tuollaista kontrollin katoamista tapahdu. Pieni kyttäily liittyi seuraamme ja kerran hyppäsimme tien toiselta puolelta toiselle. Hupsu poni! Välikäyntien jälkeen siirryimme taas taakse ja tämän jälkeen neiti pysyi hyvin laukassa hanskassa. Jättäydyin tarkoituksella Jullesta pikku hiljaa kauemmaksi, jolloin Dannin oli kuljettava minun haluamaani tahtia. Loppuravitkin sujuivat hyvin pelottavista pressuista huolimatta! Onneksi lähdimme maastoilemaan, sillä se tuo aina kivan tauon arkeen. 

Eilinen ja tämä päivä onkin vapaa, sillä nyt olemme liikkuneet 4 kertaa tällä viikolla ja viisi kertaa on maksimi. Sunnuntaina ajattelin hieman jumpata. Olen nyt kovasti etsinyt bauchereita, sillä tiistaina kuolaimet olivat nipistäneet ikävästi toiseen suupieleen haavan. Bauchereissa onneksi on kiinteät kuolainrenkaat, jolloin huuli ei jää puristuksiin. Loppu viikko mentiinkin sidepulleilla, mutta niiden kanssa en saa tehtyä töitä samalla teholla. 

PS: Maanantaina tulee vuosi Dannin Suomeen saapumisesta <3

* Varustepostauksen tapaista *

En ole koskaan tehnyt varustepostausta. Paristakin syystä:

a) Kuvat. Kuvattomat postaukst on tylsiä

b) Muisti. Niin mitä tavaroita meillä olikaan?

Nyt ajattelin kuitenkin yrittää. Otetaan esittelyyn meidän päivittäiset tavarat!

SATULAT

Meillä on käytössä kyllä vain yksi satula, mutta kaksi löytyy. 

Satula nro 1

Tämä merkitön nahkasatula oli meillä käytössä pari kk. Kun Danni tuli, oli Taran vanha satula liian pitkä. Tämä satula oli kuitenkin elämää nähnyt ja sen kunnossa oli moittimista. Etsin kokoajan uutta satulaa, sillä tämän toppaukset alkoivat olla vaihtoa vailla. Mutta hyvin se palveli sen ajan mitä oli tarvetta. 

Satula nro 2

Olen aina halunnut ruskeat varusteet. Niissä kiehtoo se erilaisuus. Myös yksityiskohdat tulevat paremmin esiin. Meillä on käytössä Wintecin estesatula 17". Ilmatopattua satulaa ei tarvitse toppauttaa ja satula muotoutuu hieman hevosen selän mukaan. Vaihdettavat kaaet myös ovat plussaa. Vielä kun saisi ruskeat jalustinhihna jostain.

Jalustimet meillä on nivelletyt. Merkkiä en enään muista. Aikaisemmin käytin kumilenkillisiä, mutta näistä olen tykännyt kyllä paljon! Myös jalansija on mukavan leveä. Kuvassa näkyvää martigaalia emme enää käytä. Se oli meillä alussa hillitsemässä pään yllättäviä liikkeitä, mutta eipä niitä esiintynyt paljon. Martingaali roikkui siis mukana vain koristeena, kunnes valmentaja totesi sen olevan täysin turha. Sen jälkeen en sitä ole päälle laittanutkaan...

Satulavyönä meillä käytössä ylemmän kuvan vyö. Siitä ei taida parempaa kuvaa ollakkaan. Kyseessä on vähän tummemman ruskea nahkavyö kolmella joustolla per pää. Tämä on ollut kyllä hyvä, eikä joustot ole ainakaan vielä löystyneet. Myös tuo kolminkertainen joustosysteemi tasaa paintta paremmin.

SUITSET

Meillä on ollut vuoden sisällä muutamat suitset; kahdet mustat ja nyt kahdet ruskeat. Itse pidän paljon meksikolaisista, jotka jättävät hengitystiet hyvin auki, Esittelen nyt vain meidän tämän hetkisessä käytössä olevat:

Suitset nro 1

Ruskeat meksikolaiset, jotka ostin samalta myyjältä kuin satulankin. Koristepunosta on otsapannassa ja turpahihnassa. Ohjat ovat ruskeat kumiohjat. Itse en niin välitä kangas- tai nahkaohjista. Kumiohjsta saa hyvän ja pitävän otteen. 

Kuvassa näkyvä kuparirolleri on myyty. Ne olivat hetken aikaa hyvät, kun Danni painoi ohjalle.Nyt millä on käytössä suora omppukuolain. Meille se on ollut hyvä. Nyt ajattelin kokeilla kolmipala baucheria, sillä se tasaa hieman kättä. Toivoisin sen parantavan kuolaimeen tukeutumista. Meidän suitsitelineestä löytyy myös normaalit kolmipalat kuparikeskiosalla, mutta ne ovat nyt olleet vain koristeena.

Suitset nro 2

Olen aina ollut kiinnostunut kuolaimettomista suitsista. Cindyn sekä Taran kanssa käytin leuan alta risteytyviä kuolaimettomia, mutta pidätteet vapautuivat hitaasti huonon suunnittelun vuoksi. Sidepulleissa ei ole pelkoa kiristäviksi jäävistä hihnoista. Ne vapauttavat paineen samalla kun myötää. Näiden kanssa käytän yleensä lampaankarvapehmustetta, sillä usein käytettynä turpahihna alkaa hiertämään.

Aluksi käytin näitä aika ahkeraankin, mutta Danni "oppi" näilläkin painamaan ohjalle ja hevosen päätä en ala kannattelemaan. Kuulin myös ystäväni hevosen tekevän samaa ja heillä myös nämä suitset joutuivat hetken tauolle. 

Nykyään käytän näitä suitsia maastoillessa. Se antaa hevoselle vapaden syödä sekä suu saa olla rentona. Maastossa ei kädelle painamista tapahdu, mutta pidätteet menevät tosi hyvin läpi. Nämä ovat kyllä kivan rennot suitset humputteluun.

KORVAHUPPUJA

Meillä löytyy yhteensä kolme huppua:

Tästä ei ikävä kyllä parempaa kuvaa ole...

Suojat

Suojia löytyy kolme settiä, joista tällä hetkellä ei ole käytössä yhtäkään. Danni prtestoi vahvast takahivutussuojiin, joten esteillä käytämme enää edessä jännesuojia. 

Näitä meillä löytyy kaksi kappaletta; siniset ja nämä ruskeat. Siniset ostin jo käytettynä, mutta nämä tilasin parempaan käyttöön. Saa nähdä, vilahtavatko nämä myös kisoissa ensi kesänä ;)

Kolmannet suojat ovat myös hööksiltä. Kyseessä on ilmastoidut mustat suojat. Vaikka koko oli M, ne olivat meille liian tiukat. En ole kuitenkaan niitä raaskinut myydä, koska suojien ovh oli aika paljon, enkä saisi myydessäni lähellekkään sitä mitä olen maksanut.

Lempihuopa

Huopiakin löytyy "muutama", mutta ehdoton suosikki on tälläkin hetkellä käytössä oleva HV Polon musta huopa! 

Hei me maastoillaan!

Eilen mietin hetken, mitä tekisin Dannin kanssa. Juoksutanko... nousenko selkään? Päätin ratsastaa jumppaavalla mielellä. Teimme paljon töitä ympyrällä jokaisessa askellajissa. Ilokseni huomasin, että meille vaikeampi laukkasuunta, oikea, onkin alkanut olemaan vahvempi. Se pyörii paremmin sekä laukka on voimakkaampaa. Silti vasen tahtoo nousta helpommin, vaikka oikeaa pyytäisi. Oikea laukka ei myöskään vielä nouse käynnistä, kuten vasen. Mutta reeniä reeniä ;)

Tänään sitten sovimme Juhan kanssa menemämme maastoon. Juha maastakäsin kameramiehenä ja minä ratsastaen. Samalla saatiin ensimmäiset kunnon maastokuvat! Kuljimme tuttua reittiä, sillä emme ole maastoilleet joulukuusta lähtien. Koko homma on vain jäänyt... Nyt täytyy taas aloittaa samoaminen, sillä me kummatkin nautitaan siitä älyttömästi!

Juoksutin neidin kentällä aluksi, että kaikki pössöenergia on varmasti tiessään. Suitsiksi valitsin side-pullit, sillä maastossa ne ovat toimineet ennenkin hyvin. Ja kesällä on mielestäni kiva, kun hevonen saa vapaasti syödä ilman kuolaimia (jos vain luvan saa syömiseen). Myös korvahuppu eksyi päähän. En sitten tiedä vaimentaako tuo oikeasti ääniä, mutta minuun se valoi luottamusta.

Talutin aluksi melko ahkerasti liikennöidyn tien. Tallilta on noin puolen kilomerin matka hyvälle hiekkatielle, jossa nousin selkään. Aluksi neiti vähän kummasteli, kun Juha ilmestyikin siihen viereen kävelemään ja minä katosin selkään. Kun Danni alkoi rentoutumaan, otimme pieniä pätkiä ravia sekä laukkaa. Pari kertaa pää heilui lisävauhdin toivossa, mutta hyvinhän se käsissä pysyy! Koko maasto meni älyttömän hyvin ja en jaksa odottaa seuraavaa kertaa. Huomiseksi olemme kuitenkin suunnitelleet taas esteitä. En tiedä saadaanko vaan kuvaaja paikalle. 

Mutta alla kuvia tältä päivältä!

Ensin vähän tunnusteltin ravissa, miltä yksin liikkuminen tuntui!

Ja sitten laukkaa!

Poseerataan vähän

Jee, kivaa hommaa!...

...Niin kivaa, että kovempaakin voisi mennä!!!

Pupujussina luokses pompin!

Hieno tyttö! Kyllä meistä vielä reippaita maastoilijoita tulee <3

~Ilmekkäitä, lystikkäitä, pallopäitä~

Joskus kyllä ihmettelen tuota mun pikkupullaa, että miten sillä onkaan niin ilmekkäät kasvon (Vai turvan-) piirteet. Danni näyttää usein hymyilevältä. Joskus myös sen silmät ovat lähes ummessa. Esteen päällä se näyttää siltä kuin "en uskalla edes katsoa"! Tänään kuvaan sattui kummatkin ilmeet. Danni näyttää mielestäni kuvassa täydelliseltä auringon palvojalta! Vai mitä mieltä itse olette ;)?

Ihana aurinko <3

Hyppykuvia ;)

Oltiin Johannan kanssa sovittu hyppäävämme muutaman esteen tänään.

Otin vain muutamat hypyt per suunta, sillä mitään rankkaa ei

ollut tarkoitus tehdä. Meillä oli yhdellä pitkällä sivulla 

ristikko ja toisella 50cm pysty, joka nostettiin lopuksi 60cm.

Kuvia on vain ristikolta ja 60cm pystyltä, kun hyppäsin vain kerran 50cm.

60cm alkaa nykyään tuntua hyvältä korkeudelta, ja toivottavasti päästään sitä tänä kesänä

hyppäämään ratana. Ongelmia tuottaa vain liian kaukaa ponnistetut hypyt. Menen aina "paniikkiin"

kun huomaan ponnistupaikan olevan väärä...

Ei-niin-läheltä-hypätty-hyppy