Kuulumisia

Edellisessä maastopostauksessa kerroin meidän hyppäävän tiistaina ja tämähän toteutettiin. Satulaan päästyäni Danni tuntui kuitenkin aika väsyneeltä. Tai ei nyt väsyneeltä, mutta menosta puuttui sitä tutuksi tullutta malttamattomuutta. Tästä syystä hypyt jäi aika lyhyeen ja aluksi keskityin tekemään puomityöskentelyä, jossa oli kolme puomia 2,5m päässä toisistaan lävistäjällä. 

Yllätykseni oikeassa laukassa lähestymiset puomille eivät tahtoneet onnistua millään. Kun taas vasen (meidän hyppypaikat-ei-löydy-suunta) rullasi puomit noin vain. Hmm.. outoa. Mutta lopuksi hyppäsin pari kertaa ristikon ja 50cm pystyn ja siinä huomasin saman; vasen meni nappiin... oikea taas ei. Toisaalta on kyllä hyvä, että vahvuudet vaihtavat näin välillä puolta, ettei toinen ole jatkuvasti vahvempi.

Keskiviikkona otin neidin narun päähän ja lähdimme lenkkeilemään kaverini kanssa. Matkaa taisi tulla reipas 5km ja käytiin uudella alueella. Neiti ei näyttänyt kyllä minkäänlaista laiskuutta loppumatkasta, kun tylsät ja tutut maastot muuttuivat vieraiksi. Hui kun oli jännää ;)

Keskiviikkona lähdimme sitten Johannan kanssa hevosilla maastoilemaan. Hetken emmittiin kentällä, että viitsiikö lähteä hevosten virtaisuuden ja kovan tuulen vuoksi. Lisäksi tiellä, jossa pitää aluksi tallata, liikkuu paljon rekkoja. Myös ihan tallin vieressä on valtava mäki, jonka taakse ei luonnolisesti näe. Onhan siinä aina pieni jännitys mahan pohjassa, että mikä yllätys meitä voi tulla vastaan. Mäen päällä sitten katsottiin tarkkaan, että näkyykö kummastakaan suunnasta rekkoja, sillä alaskavutessa ei hirveästi tekisi mieli olla pakoon juoksevan hevosen selässä. Onneksi meno- tai paluumatkalla ei vastaan tullut pakettiautoja suurempaa!

Hiekkatielle päästyämme aloimme ravata ja otimme laukkapätkän. Suuren suomenhevosen tahti on vähän eri kuin meillä, joten Danni pääsi kunnolla innostumaan ja minulta katosi kontrolli. Tosin se ei nyt paljon haitannut, sillä tarpeeksi lähelle Jullea päästyämme kontrolli palasi. Hiekkatien päässä käännyimme takaisin ja siirryimme Dannin kanssa johtoon, ettei tuollaista kontrollin katoamista tapahdu. Pieni kyttäily liittyi seuraamme ja kerran hyppäsimme tien toiselta puolelta toiselle. Hupsu poni! Välikäyntien jälkeen siirryimme taas taakse ja tämän jälkeen neiti pysyi hyvin laukassa hanskassa. Jättäydyin tarkoituksella Jullesta pikku hiljaa kauemmaksi, jolloin Dannin oli kuljettava minun haluamaani tahtia. Loppuravitkin sujuivat hyvin pelottavista pressuista huolimatta! Onneksi lähdimme maastoilemaan, sillä se tuo aina kivan tauon arkeen. 

Eilinen ja tämä päivä onkin vapaa, sillä nyt olemme liikkuneet 4 kertaa tällä viikolla ja viisi kertaa on maksimi. Sunnuntaina ajattelin hieman jumpata. Olen nyt kovasti etsinyt bauchereita, sillä tiistaina kuolaimet olivat nipistäneet ikävästi toiseen suupieleen haavan. Bauchereissa onneksi on kiinteät kuolainrenkaat, jolloin huuli ei jää puristuksiin. Loppu viikko mentiinkin sidepulleilla, mutta niiden kanssa en saa tehtyä töitä samalla teholla. 

PS: Maanantaina tulee vuosi Dannin Suomeen saapumisesta <3