Arvatkaa kauanko uusi riimu pysyy noin puhtaana ;)
Nyt sitä ollaan ihan aikuisten oikeesti 6-wee teinin äippä! Täytyy alata lisäämään ponillekkin vastuuta omasta riehumisesta. Ennen oli niin helppo sanoa, että se on vaan niin nuori vielä! No ei ole enää. Dannsuckeri sai sitten nauttia hetken harjailuista, häntäkin selvitettiin. Olisitte nähneet miten nuo korvat olivat terävästi eteenpäin kun rakensin meille "synttärikakkua"!
Voit olla varma etten aikuistu koskaan, kun näin kauan kestää!
Vaan kuinka kävi kuivahkon kakun kanssa? No ei ole vihreää voittanutta ;)
Hanki ensikerralla paremmat tarjottavat!
Kun kakkukahvit oli pois alta, lähdimme pitkälle maastolenkille!
Danni sai ottaa yhden hevoskaverin mukaan seisovaan pöytään ja mukaan valikoitui tietenkin pari vuotta vanhempi FASU!
Rauhallisesta ilmeestä huolimatta meno pellolla oli aika vauhdikasta välillä, jonka vuoksi joudumme kyllä ottamaan ensi kerralla martingaalin mukaan. Poni vei mua välillä 6-0. Mitä mun eteenpäin potkittavalle tätikuljettimelle on tapahtunut ;)
Takaisin kotiin päästyämme buffet jatkui kotonakin. Ei toki yhtä antoisana, mutta se olikin auki loppupäivän ;)
Mikä mua vaivaa? Teen keikkatyönä pelkkää yötä ja nyt on pari viikkoa lomailua ennen kesätöiden alkua. Nyt olisi ansaittu hetki nukkua pitkään! Mutta mitä teen? Herään pirteänä kello 8.00.
Oppari on nyt lähetetty kielten tarkistajille ja olo on varsin toimeton. Aika epätodellinen olo. Se valmistuu sittenkin. Mun ikuisuusprojekti saa vihdoin päätöksensä!Tämä vuosi on muutenkin ollut kasvun paikka. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni sekä enemmän vastuuta omista valinnoistani. Asiat eivät järjesty niitä vain siirtämällä. Jotenkin olen ottanut vastuun myös Dannin huonosta ratsastettavuudesta.
Kun muutama kuukausi sitten meille ehdotettiin osallistumista koulukisoihin, mietin Helppo C:n olevan meille sopiva luokka. Illalla kävin läpi ohjelman ja seuraavana päivänä varustin ponin sekä suuntasin pellolle. Sillä ratsastuskerralla koin melkoisen herätyksen. Siirtymiset? Silloin kuin huvittaa, mutta alaspäin siirtymiset onnistuivat liiankin tehokkaasti. Ympyrät? Niin mitkä ympyrät. Tuntui että hevonen oikoo minkä kerkeää ja kerran taidettiin kompuroida pahasti hevosen tasapainon pettäessä. Harjoitusravi? Samanlaista kuin laittaisi perunasäkin pomppimaan satulaan. Siis mikään ei vaan mennyt putkeen lisättyä laukkaa lukuunottamatta.
Tästä tympääntyneenä aloin vahvistamaan ponille pohkeiden merkitystä. Teimme tehtävää, jossa ensin pyydetään eteen, sitten seis. Näiden jälkeen pohkeesta siirtyminen kumpaankin sivusuuntaan. Tämän jälkeen aivan puhtaita käynti-ravisiirtymisiä. Sitten kun huvittaa-asenne kitkettiin pois. Jos hevonen ei nostanut ravia pohkeesta, pieni muistutus raipalla. Siirtymiset terävöityvät ja hevosta sai kehua paljon.
Yksi omaa ratsastutani kehittävä asia on ollut satulatta meno. Joutuu väkisinkin istumaan alas eikä jalustimille tukeutuminen ole mahdollista. Samalla se on antanut jotekin liikkumatilaa pohkeille. Ypyrällä saan tukea paljon ulkopohkeella ja tapaan siirtää sitä hieman eteen, että nimenomaan etupää olisi kontrollissa. Tämä on ehkäissyt sisäänkaatumiset todella hyvin ja hevonen on liikkunut paljon ryhdikkäämmin.
Omien vatsalihasteni käyttöönotto on parantanut vauhdin säätelyä sekä keventänyt ohjasotetta. Myös pohkeiden aktivointi on kitkenyt pois voimakkaat sivuttaisliikkeet ohjista. Tästä syystä hevonen on alannut rentoutua ja reagointikyky parantua.
Ennen humputtelin kentällä uraa pitkin ja yritin estää hevosta kaatumasta ympyrällä. Nyt voisin sanoa, että tosta hevosesta olisi vaikka mihin, kun päästäisiin valvovan silmä alle. Mutta suuren eron huomaa tuon muutaman kuukauden aikana.
Edellispäivänä päätin taas jättää satulan telineeseensä. Viikonlopun lomailun vuoksi ajattelin jumppailun olevan hyväksi ja teimmekin paljon ravissa töitä. Aloitimme käynti-ravi siirtymisillä ja tarkoituksena pitää ne terävinä. Yllätyksekseni ne onnistuivat todella hyvin ja ravi nousi voimalla uudestaan. Tämän jälkeen siirryin ympyrällä tekemään vasta- ja myötätaivutuksia käynnissä aloittaen. Kun homma sujui, jatkoi,,e ravilla. Yllätyin taas! Vastataivuuksia olemme kokeilleet aikasemmin, mutta poni hermostui niistä ja alkoi punkea apuja vastaan. Nyt ei ollut ongelmaa ja se suoritti puhtaasti pyydetyt tehtävät. Lopuksi annoin laukkailla ja ravailla pitkin ohjin ja hyppäsin alas kävelläkseni sen kanssa pitkät loppukäynnit.
Koska maanantaina keskityttiin paljon ravityöskentelyyn, päätin eilen työstää enemmän laukkaa, Tällä kertaa mukaan eksyi kuitenkin koulusatula. Herättelin hevosta ensin ravi-pysähdys-ravi siirtymisillä, jotka toimi todella hyvin. Annoin hevosen ensin laukata myötälaukkaa kumpaankin suuntaan samalla pyytäen laukkaan voimaa vauhdin sijaan. Päätavoitteenani oli työskennellä hieman vastalaukassa. Ihan vain uraa pitkin tehden todella loivat kulmat. Nostin ensin vasemman vasemassa kierroksessa ja kokorataa leikkaten vaihdoin oikeaan kierrokseen. Voitte kuvitella sitä tunnetta, kun homma oli ponille piece of cake! Siirryin ympyrälle ja tämä korvat tötterollä menee tasapainoisesti kuin vanha tekijä. Koska homma oli meille kuitenkin uutta, niin pyrin pitämään ensimmäiset kerrat lyhyinä ja kivoina hevoselle estäen väsymyksen. Tämän jälkeen tein saman oikeaan, meille vaikeampaan kierrokseen. Mutta mitä, sama meno jatkui. Välillä Danni pärski tahdissa eikä yhtään rikkoa esiintynyt. Oli melko WAU-fiilis. Tämä pieni pullaponi, joka pari kuukautta sitten kaatui ympyrällä jo myötälaukassa, tekee kuvion tasapainoisesti vastalaukassa.
Ai mikä karvanlähtöaika ;)?
Treenin jälkeen oli kiva huomata, että yleensä alakaulalle ilmestyneet hikijäljet olivatkin muutaneet ylempään osoitteeseen. Nyt on vaan tullut sellainen tunne, että mä teenkin tämän hevosen kanssa jotain oikein. Suunnitelmissa olisi pyytää valmentajaa pitämään meille pientä rääkkiä, katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan. Tänään saadaan kengät, jolloin voi hyvin mielin maastoilla eikä kivistä tarvitse niin paljon huolehtia :)
Tämä kuukausi on yllättänyt kiireydellään täysin! Selkärangattomana otuksena olen hidastellut opintojeni opinnäytetyötä, mutta motivoivan ohjaajan kanssa siihen on laitettu vauhtia. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että keskiviikkoon mennessä sen on oltava valmiina tarkastuksiin, iiiiks!
Olen siis viettänyt monia tunteja päivässä tietokoneen ääressä pohtien potilasohjeiden merkitystä hoitotyössä sekä omaa oppimista arvioiden. Nyt tuli kuitenkin sellainen rako, että voin pohtia omaa sekä hevosen oppimista tänne blogin puolelle!
Koska varsinkin tämä viikko on ollut raskas, on Dannin liikutus jäänyt vähälle. Yritin saada meidän luottoliikuttajaa avuksi, mutta hän oli ikäväkseni poissa kaupungista loppuviikon. No neitokainen on saanut siis lomailla. Alkuviikosta kuitenkin pääsimme hieman töihin ja tästä onkin kuvamateriaalia. Kuvista saan kiittää taas Iidaa, joka jaksaa ensin ne kuvat räpsiä ja vielä lisätä ne meidän saataville samana päivänä!
Maanantaina 4.5 juoksutin Dannin liinassa, Se liikkui hyvin ja letkeästi. Yleensä välttelen liinassa juoksuttamista, sillä en tiedä kumpi meistä loppujen lopuksi juoksee enemmän. Dannia ei nappaa kuin vähän jolkotella kun minä yritän juosta vauhtia kavioihin. Nyt kävin kuitenkin ennen tallille saapumista agrimarketissa ja ratsukenkien lisäksi mukaan lähti uusi juoksutusraippa. Tämä mahdollisti minulle löysäilyn ympyrän keskellä kun neiti kerranki teki aktiivisesti töitä.
Olimme sopineet keskiviikoksi hyppimistä kuvaajan kanssa, mutta aikataulujen vuoksi jouduimme siirtämään sen jo tiistaille. Meillä tuli kolme hyppykertaa reilun viikon sisään, mikä on mielestäni näin yhtäkkiä liikaa. Neiti jaksoi hyvin, mutta sellainen pörinäenergia ei menossa ollut mukana. Laitoimme pitkälle sivulle sarjan kahden askeleen välein. Toiselle pitkälle sivuille tuli ristikko sekä pysty. Nämä oli sijoitettu niin, että riippuen lähestymissuunnasta on joko tie esteelle lyhyt tai tie esteen jälkeen lyhyt. Meillä ulkopohje ei toimi tareeksi hyvin, jolloin tälläisillä teillä joudun sitä aktivoimaan. Näissä tilanteissa on vain pakko, joten sitä ulkopohjetta tulee myös käytettyä. Ja koska tie esteen jälkeen on lyhyt ja tiukka, on ratsastajan pakko olla heti esteen jälkeen skarppina eikä vain matkustella suoraa.
Sarjan A-osa
Kun näitä kuvia odotteli, tuntui treeniin menneen hyvin. En makoillut kaulalla ja pyrin mukaan hyppyyn. Kun kuvat sitten sai itselleen, järkytyin! Joka kuvasta löydän virheitä asennostani. Ensimmäinen ajatus oli haudata nämä kuvat bittiavaruuteen. Toisaalta ratsastus on ikuinen oppimisprosessi. Näiden kuvien avulla näen omat virheeni ja kehitysalueeni. Tästä syystä myönnyn ne täälä bloginkin puolella julkaisemaan.
Neiti hapannaama!
Suurin virheeni: riittämätön myötäys! Esteiden kasvaessa myötäyksen merkitys korostuu. Toki tuntuma tulee pitää esteelle asti, ettei hevonen jäisi yksin juuri ennen hyppyä. Mutta Maiju kuule, kun sitten niiden käsien tulisi joustaa kaulan ylälinjaa myöten korvia kohti! Mutta ei, tämä ratsastaja pitää tiukasti kiinni 90 asteen kulmasta. Toki maanpinnassa voi kädet taas heilua missää huvittaa. Olen vakuuttunut tämän johtuvan myös riittämätöömistä tukilihaksista. Ehkä tämä pidän kädet lähellä johtuu juuri tasapainon ylläpitämisessä. Tässä päästään siis vain yhteen johtopäätökseen; liikaa liian nopeasti.
Olen oppinut korvaamaan riittämättömän myötäyksen antamalla ohjien valua sormien läpi. Alla olevassa esimerkkikuva, olkaa niin hyvä! Sitten heti alastulon jälkeen ohjat käteen ja meno jatkuu. Noh, eihän sen nyt noin pitäisi mennä.
Tässä kädet jo antavat hieman myöden, mutta ei riittävästi...
Miten mun jalka on?!?
Ylläoleva kuva luo itselleni ristiriitaisia tunteita. Hyppy tuntui selästä käsin hyvältä, mutta kuva paljastaa mun kieroon menevät jalat. Siis miksi on niin vaikeaa hallita omaa kehoaan? Pitäisikö mun sitoa jalat, jotta varpaat osoittaisivat sinne menosuuntaan?
Niin tai näin, poniin en voi olla muutakuin tyytyväinen. Se keräsi kuvaajaltakin kehuja parantuneesta hyppytyylistä. Ja kun näitä kuvia tarkestelee niin kyllä, sehän alkaa kerätä niitä jalkojaan. Loppukesästä, riippuen kehityksestä, täytyy varmaa panssari hankkia lisäämään hevosen turvallisuutta. Siitä Danni on myös rehellinen hevonen, että yleensä se hyppää kaiken eteen ilmestyvän. Meillä oli hieman hankaluuksia tämän sarjan välien kanssa, sillä hyppäsimme toisen ratsukon kanssa samaan aikaan. Meille sopiva väli oli heille liian ahdas. Tästä syystä jouduin pyytämään Dannilta reippaampaa ja aktiivisempaa laukkaa. Silloin pelkona on että se muuttuu pitkäksi ja etuoainoisemmaksi, kun voimaa ei välttämättä ole tarpeeksi, Nyt poni jaksoi hyvin, mutta käytin ihan liikaa aikaa sen luomiseksi, jolloin keskittyminen ei ollut itse hypyissä.
Mutta tosiaan, tästä voi päätellä meidän hyppivän vielä vähän aikaa niitä pienempiä esteitä. Hienoa huomata, että Danni suoriutuu tästä korkeudesta onnistuneesti, jolloin voin nakittaa nämä iommat hypyt toiselle ratsastajalle tehtäväksi. Itse treenaan pienempiä saaden varmuutta, parannettua painopistettä ja ennen kaikkea sitä puuttuvaa myötäystä! Tämän kesän lopussa toivon meidän suorittavan 70cm ratoja. Katsotaan kuinka käy ;)
Keskiviikkona päätin, että hypyt jäävät nyt ihan pienelle lomalle ja maastoilua lisätään rutkasti. Niinpä yltyvästä tuleesta ja sateesta huolimatta varustin neidin ja suuntasin hiekkateille. Luulin Dannin olevan hieman väsynyt hyppimisestä, mutta sehän uhkui virtaa että aivan itseäni rupesi jännittämään! Pusikoissa piileskeli mörköjä ja joka kulman taakse piti vilkuilla. Muutaman kerran laukassa tuli loikkia tien toiselle puolelle ja minä sydän kurkkuun pompanneena nauroin virtaiselle nuorikolle.
Lenkin varrella oli traktori pellon kääntöhommissa ja pienen alku epäröinnin ja kyttäillyn saattelemana Danni ohitti sen hienosti. Siitä Danni onkin kiva hevonen, että pörinäeergiasta huolimatta se yleensä käyttäytyy fiksusti. Eikä mikään turha hevonen tämä yksilö ;)
Koska meidän huomiset kisasuunnitelmat näyttävät menneen uusiksi, päätin ottaa vastaan minulle aikasemmin tarjotun mahdollisuuden; GoPron testaamista. Itseltäni löytyy tuo GoPro Hero1, mutta se tilttailee ja on siitä syystä jäänyt pöydälle pölyyntymään. Onneksi tämä parempi versio toimi kuin unelma ja päästiin sen ominaisuuksista nauttimaan!
Loppukäyntejä
Tehtävänä oli kaksi estettä kolmen laukan välillä. Tällä kertaa pysrin jatkuvasti kontrolloimaan laukkaa enkä tuudittautunut ajatukseen että kyllä se osuu oikealle kohdalle. Koska itse ryhdistäydyin, niin myös hevonen tsemppasi! Lähes jokainen hyppy tuli hyvälle etäisyydelle, jolloin b-osakin sujui hyvin. Lopuksi estekorkeudet ovat pystyllä 70cm ja okserilla 80cm. Ei päässyt rimakauhu yllättämään ;)
